Lue keskustelun säännöt.
Pakko purkaa miehestä johtuvaa pahaa oloa!
01.02.2013 |
Aaargh, taas saatiin riita aikaiseksi niin turhasta asiasta.. Meidän oli tarkoitus lähteä kaupugille tapaamaan miehen kaveria, mutta aloinkin voida huonosti puolilta päivin. Halusin jäädä rentoutumaan sohvalle, sillä kokemuksesta tiedän miten tuskaista on liikkua ulkona pahoinvoivana.
Tästä ensin mies suuttui. Alkoi arvostelemaan katsomaani ohjelmaa ja minua miten en halua tulla tukemaan häntä (miehellä on tietyn asteinen ihmispelko, joten ulkona liikkuminen voi olla vaikeampaa). Yritti lähteä itse kävelemään 1,5 km matkaa keskustaan, mutta palasi parin minuutin sisällä takaisin saaden kunnon kiukkukohtauksen. Kuin pikkupoika mies arvosteli, sätti ja välillä murjotti, kunnes nyt viimein pääsi lähtemään kun sai autokyydin.
Meillä on muutenkin vaikeaa tällä hetkellä, joten en tykkää ollenkaan minkäänlaisesta painostamisesta. Nyt voin hetken hengähtää kun mies on poissa, mutta vähän pelottaa millä mielialalla ja milloin tulee takaisin.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oottekste ihan normaaleja? Ap voi ilmeisen usein pahoin ja mies ei uskalla tavata kaveriaan yksin?
Eikö jokaisessa parisuhteessa ole kuitenkin riitoja? Enkä halua itseäni puolustella, mutta olen kokenut minkälaista on lähteä pahoinvoivana ulos, ihmisten katsoessa kummastellen kun oksentelen tien laidassa. Ei siis kiitos sellaista enää koskaan!
Kyllä, tein oharit, ja siitä olinkin miehelleni pahoillani. En vain ymmärrä tuollaista ylireagointia ja kiukuttelua, kuin pieni poika joka hakee huomiota. Mies on vuoden sisällä muuttunut niin paljon, etten tiedä kestääkö suhteemme sitä. On mies aina ollut herkkä ja tietyllä tavalla huomionkipeä, mutta nyt ei enää puhuminenkaan auta kun on tietyssä mielentilassa.
ap
oottekste ihan normaaleja? Ap voi ilmeisen usein pahoin ja mies ei uskalla tavata kaveriaan yksin?
mitään ei ole löytynyt. Viimeinen vuosi on tosin ollut niin kaoottinen, että veikkaisin tässä vaiheessa stressiperäistä oireilua. Ulkoilu auttaa siihen, mutta ei painostava vaatimus lähtemisestä.
Miehellä on paniikkihäiriö ja ihmiskammo, eikä kovin mielellään halua ottaa lääkitystä vastaan koska ne eivät tehoa tässä-heti-nyt. Toivoisin, että lääkityksen ja terapian avulla mies saisi taas elämästä kiinni. Niin kuin minäkin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä se on, miten ilmenee?
Niistä omat ratkaisusi.
Oletko raskaana vai miten yks kaks iski paha olo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä se ei ole niin vakavaa, mutta huomaan että aina kun hän haluaa huomiota tai yrittää painostaa minua lähtemään mukaansa tuo pelko yllättäen pahenee. En vähättele toisen pelkoa, mutta se ilmenee aina tietyllä kaavalla. Ystäviään ja läheisiään pystyy näkemään ilman ongelmia, mutta joskus kokee ulkopuoliset ihmiset pelottaviksi tai uhkaaviksi.
Paha olo voi tulla mihin päiväsaikaan tai missä tilanteessa vain. Raskaus on testeillä suljettu pois, joten syy on epäselvä. Tosin on minulla muitakin terveyshuolia, joista tuo pahoinvointi on vähäisin.
ap
Niin. Miten nyt sitten otat tuon asian? Päätätkö, että hoidettavissa oleva sairaus on yhtä kuin miehen persoonallisuus, ja lyttäät hänet ihmisenä. Vai suhtaudutko asiaan kuten sairauteen noin yleensä suhtaudutaan? Eli että siihen pitää hankkia sellaista hoitoa joka auttaa, niin että mies voi olla itsensä mittainen, oma varsinainen persoonansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa pahalta, henkiseltä väkivallalta sinua kohtaan.
Olen itse ollut suhteessa, jossa puoliso alkoi raivota jo siitä, että oksennan pelosta ja stressistä. Siitä jäi pysyvä somaattinen sairaus, kun tarpeeksi kauan stressasin ja oksensin. Sitten puoliso alkoi muuten raivota jo väärästä ilmeestä. Kaikki oli häntä vastaan, loukkauksia häntä kohtaan. Sitten alkoi heilua tavarat. Sitten heilui nyrkki.
hae apua itsellesi.
Niin. Miten nyt sitten otat tuon asian? Päätätkö, että hoidettavissa oleva sairaus on yhtä kuin miehen persoonallisuus, ja lyttäät hänet ihmisenä. Vai suhtaudutko asiaan kuten sairauteen noin yleensä suhtaudutaan? Eli että siihen pitää hankkia sellaista hoitoa joka auttaa, niin että mies voi olla itsensä mittainen, oma varsinainen persoonansa.
Ongelma on se, että mies ei ole suostuvainen/tarpeeksi pitkäjänteinen mihinkään pitkäkestoiseen lääkitykseen, vaan helpotuksen pitäisi tapahtua juuri nyt heti. Hänellä vaihdettiin heti helpotusta tuovat bentsot lääkkeisiin, jotka vaativat ainakin sen pari viikkoa vaikuttaakseen. Siitä alkoi alamäki. Mies oli jo niin koukussa bentsoihin, ettei nykyisin pysty enää paljon mihinkään ilman niitä. Mutisee vain miten uusista lääkkeistä ei ole mitään hyötyä.
Haluaisin saada sen entisen miehen takaisin, sen johon rakastuin. On minussakin vikaa, kun olen nyt yht´äkkiä lopettanut marttyyrina olemisen ja kaiken kestämisen (miehelle on vaikea tottua minkäänlaisiin muutoksiin), mutta en vain jaksa olla äitihahmo, kun omakin olo on mitä on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinäpä on kaksi ongelmatapausta löytänyt toisensa. ilmeisesti saatte kiksejä toistenne ongelmista. onnea siihen.
siinäpä on kaksi ongelmatapausta löytänyt toisensa. ilmeisesti saatte kiksejä toistenne ongelmista. onnea siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinäpä on kaksi ongelmatapausta löytänyt toisensa. ilmeisesti saatte kiksejä toistenne ongelmista. onnea siihen.
Ja sellaiset jos ketkä, ovat niitä oikeita ongelmaihmisiä ihan kaikkialla, eivätkä suinkaan sellaiset, joilla on vaikka paniikkia tai pelkoja tai muuta haastetta elämän suhteen. Sä olet daiju, eikä sille mitään voi.
ja eikö mies voi kävellä 1,5 kilometrin matkaa ihmispelon takia ? Pitäiskö käydä lääkärissä ?
siinäpä on kaksi ongelmatapausta löytänyt toisensa. ilmeisesti saatte kiksejä toistenne ongelmista. onnea siihen.
Kumpikin manipuloi toistaan omituisilla oireilla ,jotka iskevät "sopivasti". Toinen on pahoinvoiva, toista yhtäkkiä pelottaa enemmän kuin yleensä. Kyenettekö käymään töissä tai opiskelemaan, kun toinen ei ole tukemassa oireiden ja nappuloiden karusellissa?
Minkä ikäisiä te olette? 19v?
siinäpä on kaksi ongelmatapausta löytänyt toisensa. ilmeisesti saatte kiksejä toistenne ongelmista. onnea siihen.
Kumpikin manipuloi toistaan omituisilla oireilla ,jotka iskevät "sopivasti". Toinen on pahoinvoiva, toista yhtäkkiä pelottaa enemmän kuin yleensä. Kyenettekö käymään töissä tai opiskelemaan, kun toinen ei ole tukemassa oireiden ja nappuloiden karusellissa? Minkä ikäisiä te olette? 19v?
Olen aina pitänyt elämän kolhuja "normaaleina", siis sellaisina asioina mistä ei voisi päästä yli ja eteenpäin. Olen kai sitten älyltäni vajaa, mutta älykkääksi ja vahvaksi minua on kyllä sanottu.
Minä opiskelen, mies on työkyvyttömyyseläkkeellä. Olemme aikuisia jo, päälle kolmekymppinen pariskunta. Näin paha tilanne ei siis ole ollut aina, viimeisen vuoden aikana tilanne on pahentunut. Naimisissa olemme olleet 5 vuotta, seurustelleet kahdeksan. Sen takia tämä tilanne on varmaan ollutkin niin stressaava, koska se tuli yllättäen. En ainakaan osannut lukea varoitusmerkkejä..
ap
En ole ikinä kuullut ihmispelosta. En tiennyt etä ihmispelon takia pääsee tykökyvyttömyyseläkkeelle. Jotenkin olette vaan tavanneet vaikka hänellä onkin tuo pelko.
Yhtäkkiä tulee paha olo selittämättömästä syystä kertoo myös työkyvyttömyyseläkeen mahdollisuudesta tuevaisuudessa.
Varmaan ne ihmiset jotka ovat tuollaisia diagnooseja antanet ja eläkkeelle pistäneet osaavat paremmin auttaa.
Onko tämä provo.
En ole ikinä kuullut ihmispelosta. En tiennyt etä ihmispelon takia pääsee tykökyvyttömyyseläkkeelle. Jotenkin olette vaan tavanneet vaikka hänellä onkin tuo pelko. Yhtäkkiä tulee paha olo selittämättömästä syystä kertoo myös työkyvyttömyyseläkeen mahdollisuudesta tuevaisuudessa. Varmaan ne ihmiset jotka ovat tuollaisia diagnooseja antanet ja eläkkeelle pistäneet osaavat paremmin auttaa. Onko tämä provo.
Tapasimme silloin kun mies vielä uskalsi liikkua enemmän. Miehellä siis on vähän ikäkriisiä havaittavissa, jolloin syyttää joskus sitä ettei uskalla enää niin liikkua paikasta toiseen ja paniikki on pahentunut. Ja mitä enemmän kriiseilee, sen enemmän on minusta riippuvainen. Ja mies saisi kyllä apua, sitä on tarjottu monelta taholta. Mies ei vain aina halua ottaa apua vastaan, avoimelle osastollekaan ei mennyt tuon ihmiskammon takia.
ap
käyttä elämäsi tuollaisen kumppanin kanssa? Uskotko hänen muuttuvan, ja jos uskot, minkä voimasta?
Vähän epävakaalta vaikuttaa lyhyen tekstin perusteella :(