Säälittävää ehkä, mutta te olette minun ainoita kavereita
Te vastaatte minulle, kun minulla on ongelmia. Te kuuntelette ja annatte neuvoja (tosin aina ei niin hyviä, mutta silti). Teiltä saa apua tilanteeseen, kuin tilanteeseen, vaikka keskellä yötä.
Osa teistä on äitejä, osa isiä. Osalla jo lapsenlapsia, osalla ei lapsia ollenkaan, mutta sitäkin enemmän elämänkokemusta. Te olette olkapää, jota vasten voin itkeä.
Teistä löytyy aina joku, joka on kokenut saman, tuntenut samoin tai tehnyt samoin.
Kiitos teille, että olette olemassa
Kommentit (3)
Kaikki voimille ottava aika menee töihin ja opiskeluun. Muulle ei jää aikaa. Tämä on ainoa keino jakaa ajatuksia muiden, kuin itsensä kanssa.
Rahaakaan ei ole. Ihmisten kanssa pitää olla rahasta.
Miksi teillä ei ole muita kavereita?
kuin sellaisia ohimeneviä "kavereita" koulussa, kursseilla, pätkätöissä jne. yhteisöissä, mutta yhteydenpito on aina jäänyt sen yhteisen jutun loputtua.
Mä en kai vain ole sellainen ihminen, jonka kanssa haluttaisiin erityisesti olla ystävä.
Enää en jaksaisikaan pitää yllä mitään kaveruutta muutoin kuin kirjoittelemalla netissä, olen täysin mökkiytynyt ja masentunut.
mulla. Tosin ihan kaikkea en voi noista sun jutuista allekirjoittaa, kun myötätunnon sijaan mä saan yleensä vain paskaa niskaan. Mutta kaipa mä sitten saisin kavereilta kans, jos niitä olisi.