Miten teillä ilmenee niin sanottu Pariisin ikävä? (ov)

että tehdään 3 koko perheen matkaa vuodessa ja kerran -pari ihan kahdestaan.

Noin 2 kuukautta/vuosi ollaan reissussa.



Täältä ahdasmielisestä tasapäistävästä "kielletään kaikki" -yhteiskunnasta on pakko päästä välillä pois tuulettumaan.

on hirveää palata kotiin reissusta. Ensimmäiset viikot tuntuu, että haluaisi heti lähteä takaisin. Ihan mikä tahansa paikka olisi parempi kuin tämä surkea Suomen pääkaupunki.

Vietämme kaikki lomat ulkomailla, lisäksi vähintään yksi pitkä viikonloppu. Enkä saa koskaan tarpeekseni....



Haaveilemme muutaman vuoden kuluttua muutosta pois Suomesta. Perhettä tietty jää tänne, mutta osa lapsistakin on enimmän aikaa ulkomailla joko opiskelemassa tai töissä niin joka tapauksessa ollaan erillään.



Tuo muutaman vuoden odotus tuntuu nyt ikuisuudelta..

on hirveää palata kotiin reissusta. Ensimmäiset viikot tuntuu, että haluaisi heti lähteä takaisin. Ihan mikä tahansa paikka olisi parempi kuin tämä surkea Suomen pääkaupunki.

lämpimissä maissa, ja just tuosta syystä luulen, etten haluaisikaan käydä.

En ollut ennen kuullutkaan.



Täällä Pariisissa asuvana tunnen ajoittain hirveä kaipuuta merelle. Tämä taitaa olla yleistä, aika moni tässä kaupungissa tuntuu arjen ahdistamana haikailevan juuri merelle. Tiedä sitten, mistä moinen.

Ajattelin viime vuonna, etten tänä vuonna lähde kauemmas kuin enintään Pietariin, mutta niin kävi, että talven tultua aloin suunnitella matkaa kauemmas Eurooppaan. Aion toteuttaa reissun kesällä.



Paluu kotiin ei oikeastaan ole tuntunut kovin ikävältä muualta kuin Kreikasta. Kreikan valoa olen jäänyt aina ikävöimään. Haluan kuitenkin nähdä myös muita maita kuin Kreikkaa.

Ja Pariisissahan sitä Pariisin ikävää juuri podetaankin... :)

En ollut ennen kuullutkaan.

Täällä Pariisissa asuvana tunnen ajoittain hirveä kaipuuta merelle. Tämä taitaa olla yleistä, aika moni tässä kaupungissa tuntuu arjen ahdistamana haikailevan juuri merelle. Tiedä sitten, mistä moinen.

Eikös se ole Baudelairelta?

Ja Pariisissahan sitä Pariisin ikävää juuri podetaankin... :)

En ollut ennen kuullutkaan.

Täällä Pariisissa asuvana tunnen ajoittain hirveä kaipuuta merelle. Tämä taitaa olla yleistä, aika moni tässä kaupungissa tuntuu arjen ahdistamana haikailevan juuri merelle. Tiedä sitten, mistä moinen.

Olipas minulla aukko yleissivistyksessä. Av:lla oppii aina uutta. ;)

Ymmärsin tuon aloituksen niin, että olisi ikävä Pariisiin, mutta kyse taitaakin sitten olla päinvastaisesta.

vaikka olisi Pariisissa. Se on sisäistä kaipuuta. Jotkut eivät koe sitä ikinä edes missään Vorkutassa.

Eikös se ole Baudelairelta?

Ja Pariisissahan sitä Pariisin ikävää juuri podetaankin... :)

En ollut ennen kuullutkaan.

Täällä Pariisissa asuvana tunnen ajoittain hirveä kaipuuta merelle. Tämä taitaa olla yleistä, aika moni tässä kaupungissa tuntuu arjen ahdistamana haikailevan juuri merelle. Tiedä sitten, mistä moinen.

Olipas minulla aukko yleissivistyksessä. Av:lla oppii aina uutta. ;)

Ymmärsin tuon aloituksen niin, että olisi ikävä Pariisiin, mutta kyse taitaakin sitten olla päinvastaisesta.

Kadun hirveästi sitä etten muuttanut ulkomaille silloin kun vielä voin, kun ei ollut perhettä joka vastustaa ajatusta. Talviloma ulkomailla on kiva muttei helpota juurikaan, koska mä en haluaisi ollenkaan palata, ja tulee sitten sellainen ahdistava tunne että näitä paria viikkoako varten mä elän koko vuoden...



Kesällä ei tosin ole niin paha, mutta seuraan ihan neuroottisena säätä ja tuntuu kuin olisin elossa vain niinä minuutteina jolloin on lämmintä.

Aikoinaan oli parikin miestä, jotka olisivat halunneet viedä mut ulkomaille mukanaan. Molemmat ovat sillä tiellään vieläkin (eri maissa siis) mutta mä en ole päässyt minnekään. Olisi ollut tosi hyvä kun olisi muuttanut suomalaisen kanssa, niin olisi aina ollut ymmärtävää seuraa vaikka ympäristö olisikin ollut eri.

Nyt olen jo liian vanha muuttamaan minnekään monestakin syystä. On ankeaa.