Kaverini, ulkomaalainen, valittaa jatkuvasti Suomesta ja suomalaisista

jännää että koko ajan vaan puhutaan yleisesti ulkomaista eikä sanota mistä maasta/minkä maalaisesta henkilöstä on kyse...

vaikkapa vitsinomaisesti, että jos täällä on niiin kauheeta, pitäiskö sun palata kotimaahas. Ei kai hänen mikään pakko ole täällä olla?

Kuten yllä.

En voi sietää Suomalaisten ja Suomen haukkumista, varsinkaan ihmisiltä, jotka koittavat vain hyötyä, eikä heidän olisi mikään pakko olla täällä, jos esim kotimaassa ihan rauhallista, niin palatkoon sinne, jos Suomessa on kerta niin kamalaa. Ei tule ikävä.

T. Maahanmuuttajan vaimo

22 tosi positiivinen ja avoin asenne sulla.

töiden jälkeen työkavereiden kanssa parille lasilliselle tai mennään salille tai muuten vain kyläilemään.

Lapsilla on hoitopaikka klo 20.00 asti auki ja olen euroopassa oppinut sen, ettei kotiin juosta suoraan töistä väsäämään lapsille ruokaa ja kuljettamaan harratuksiin.

Mies on monesti vielä myöhempään omissa harrastuksissaan ja kavereiden kanssa parilla.

Suomalaiset on ihmeen jäykkää kansaa ja juoksevat töiden jälkeen kotiin tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä.

Kyllä eurooppalainen elämäntyyli oli ihanampaa. Töiden jälkeen tavalliset keskituloiset naiset menivät terassille parille lasilliselle, eikä juostu heti päiväkotiin hakemaan lapsia ja tekemään ruokaa.

suomi on ahdistava maa.

Mun tutut ainakin oli ihan tavallisia ihmisiä, ilman isoäitejä tai muuta mystistä "lastenhoitoapua". Monessa muussa maassa vaan on väljyyttä enemmän ajattelussa.

Suomessa tosiaan ihmiset kiirehtii sinne kotiin, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Mua ihmetellään, kun saatan mennä tuttavaperheen kanssa koulu- ja työpäivän (!) jälkeen luistelemaan. Eihän semmonen oo normaalia, hei! Kun lasten pitäis mennä yksinään sinne luistelemaan ja äiti ja isä käy kaupassa ja laittaa iltaruokaa! Ja on väsyneitä ja uupuneita, kun on sitä arki"rumbaa" ja perhe"kaaosta". Jostain einespastakeitosta tehdään hirveä numero.

Semmoseen en ole muualla törmännyt. Ihmiset osas sitä pasta bolgnesea keittää ihan vaikka 10 hengelle perjantai-iltana, että voitiin olla porukalla viikon päätteeksi, eikä ollut stressiä.

On totta, että suomalaiset eivät ole keskimäärin mitään sosiaalisuuden huippuja ja on totta, että meillä on aika kurja kelikin aika usein, mutta minä tunnen useita suomalaisia perheitä, jotka eivät jumiudu kotiin, olen itse näitä harvinaisia puheliaita suomalaisia ja lapseni ovat sosiaalisia ja reippaita eivätkä nyhjötä selkäni takana, kun tulee tervehtimistilanne.



Kieltäydyn uskomasta, että minä, perheeni ja ystäväni olemme poikkeuksia. Meitä yhdistää se positiivinen asenne. Hyväksymme tosiasiat ja jatkamme eteenpäin. Valittajat jumittavat negatiivisissa eivätkä tajua, että aika usein niitä positiivisia on enemmän. Joka kulttuurissa on negatiivisia juttuja mutta myös positiivisia.



Vien lapsiani neljä kertaa viikossa harrastukseen. Siellä meitä äitejä ja isiä on iso lauma koolla, juttelemme, vaihdamme kuulumisia, katsomme lastemme riemua. Miksi se ei olisi sosiaalista toimintaa? Miksi sen sosiaalisen toiminnan Suomessa pitää olla samanlaista kuin jossain Etelä-Euroopan maissa ja sisältää viinilasillisen tai oluttuopillisen, jotta sitä voi pitää sosiaalisena toimintona?



Käymme myös luitelemassa läheisellä luistinkentällä, ja siellä näemme lasten kavereita ja heidän vanhempiaan. Vaihdamme kuulumisia ja vietämme lastemme kanssa hauskan hetken. MIksi tämä ei kelpaa sosiaaliseksi toiminnaksi? Suurin osa lapsiperheistä vie lapsiaan leikkipuistoon, luistinkentälle, harrastuksiin,kirjastoon, konsertteihin, uimahalliin jne. Se, että ihan joka päivä näin ei tehdä eikä varmastikaan koko kansa, ei mielestäni ole syy haukkua suomalaisia kotiin majoittuviksi metsäläisiksi.



Nyt vähän asennetta kehiin. Vikana on se, että teillä on aina se ihanne, johon verrata. Jättäkää ne ihanteet romukoppaan ja arvostakaa sitä, mitä näette ihan normaalissa arjessa.

töiden jälkeen työkavereiden kanssa parille lasilliselle tai mennään salille tai muuten vain kyläilemään.

Lapsilla on hoitopaikka klo 20.00 asti auki ja olen euroopassa oppinut sen, ettei kotiin juosta suoraan töistä väsäämään lapsille ruokaa ja kuljettamaan harratuksiin.

Mies on monesti vielä myöhempään omissa harrastuksissaan ja kavereiden kanssa parilla.

Suomalaiset on ihmeen jäykkää kansaa ja juoksevat töiden jälkeen kotiin tekemään ruokaa ja pesemään pyykkiä.

Kyllä eurooppalainen elämäntyyli oli ihanampaa. Töiden jälkeen tavalliset keskituloiset naiset menivät terassille parille lasilliselle, eikä juostu heti päiväkotiin hakemaan lapsia ja tekemään ruokaa.

suomi on ahdistava maa.

Mun tutut ainakin oli ihan tavallisia ihmisiä, ilman isoäitejä tai muuta mystistä "lastenhoitoapua". Monessa muussa maassa vaan on väljyyttä enemmän ajattelussa.

Suomessa tosiaan ihmiset kiirehtii sinne kotiin, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Mua ihmetellään, kun saatan mennä tuttavaperheen kanssa koulu- ja työpäivän (!) jälkeen luistelemaan. Eihän semmonen oo normaalia, hei! Kun lasten pitäis mennä yksinään sinne luistelemaan ja äiti ja isä käy kaupassa ja laittaa iltaruokaa! Ja on väsyneitä ja uupuneita, kun on sitä arki"rumbaa" ja perhe"kaaosta". Jostain einespastakeitosta tehdään hirveä numero.

Semmoseen en ole muualla törmännyt. Ihmiset osas sitä pasta bolgnesea keittää ihan vaikka 10 hengelle perjantai-iltana, että voitiin olla porukalla viikon päätteeksi, eikä ollut stressiä.

Miksi niitä lapsia sitten on pakko tehdä, jos niitä ei itse ollenkaan jaksa hoitaa? Kivahan se on pitää lapset poissa silmistä ja mielestä koko päivän, jotta se "tavallinenkin nainen" voi mennä terassille kavereidensa kanssa ryyppäämään.

Tarkoitan, että keskimäärin se menee niin, että kun Suomessa ollaan töissä, niin siellä tehdään töitä. Aika yleisestikin monessa muussa maassa työaika ei ole ihan yhtä kovaa puurtamista ensimmäisestä minuutista lähtien.



Totta kai työpaikoissa on eroja, mutta jos yleistetään, niin näin se menee.



Työpäivän jälkeen ei sitten jää niin paljon paukkuja sille sosiaaliselle elämälle kuin joissain muissa maissa. Joten turha siitä on ihmisiä syyttää.

suoraan kotiin, niin ainut vaihtoehto on mennä terassille ja lapset jää heitteille".



Tuossahan joku kertoi, että menee ystäväperheiden LASTENSA kanssa työ- ja koulupäivän jälkeen luistelemaan.

suoraan kotiin, niin ainut vaihtoehto on mennä terassille ja lapset jää heitteille".



Tuossahan joku kertoi, että menee ystäväperheiden LASTENSA kanssa työ- ja koulupäivän jälkeen luistelemaan.

Suomalaisten taas tulisi hävetä olemassaoloaan: me, kuten mutkin länsimaalaiset, olemme kulttuurittomia sortajia, joiden henkiset arvot ovat nollaluokkaa ja joilla ei ole oikeutta olla iloisia yhtään mistään.

Ja millä perustella olemme sortajia

Vielä jonakin päivänä sanon hänelle helvetin rumasti, en kauaa enää jaksa kuunnella tuota arvostelua. :( Hän on asunut täällä melkein 9 vuotta, mutta ei osaa kieltä vieläkään edes auttavasti. Jatkuvasti järjestää bileitä ym. ja sitten ruikuttaa kun (työssäkäyvät) suomalaiset eivät ihan joka viikko pääse tai jaksa tulla. Vähän väliä saa kuulla, miten olemme "outoja" tai muuten vaan viallisia. Kaikille selittää tätä ja kukaan syntyjään suomalainen ei tietenkään ole tarpeeksi epäkohtelias että kehtaisi sanoa vastaankaan. Minä kyllä sanon kohta, jossei ala loppumaan!!

Mielelläni mäkin vierailisin iltaisin enemmän sukulaisilla ja ystävillä, mutta ei kertakaikkiaan onnistu vaikka kaikki asutaan pk-seudulla. Aina pitäisi startata auto ja ajaa melkein tunti suuntaansa jotta tulisi tavattua. Siihen lisäksi se fakta, että auto pitää lähes puolet vuodesta kaivaa joka toinen päivä esiin lumen alta, torppaa entisestään lähtöä.



Mikäs siinä leudon maan ilmastossa käpötellä kulman taakse kuppilaan tapaamaan ihmisiä. Kylät ovat tiiviisti rakennettuja ja vierivieressä. Mä asuin Englannissa pikkukaupungissa vähän aikaa ja oli helppoa piipahtaa pubissa tai jollain kylässä, sen kun käveli pari sataa metriä.



Huomasin itsestäni, että sosiaalinen puoli väheni heti takaisin Suomeen muutettua. Varsinkin sen jälkeen kun tuli lapsia, elämä on muuttunut aika pitkälti kodin ja työpaikan väliä ravaamiseksi : (



Mutta sitten kun ystävien ja sukulaisten kanssa tavataan, meillä on sitäkin mukavampaa eikä kenenkään lärvi rupea kyllästyttämään niin helposti : )

jos kaksi tuntia työmatkoihin päivässä on ihan normaalia, kolme tuntiakin vielä järkevyyden rajoissa eikä neljä tuntiakaan herätä hirveästi olankohautuksia, niin eipä siinä juuri aikaa sosiaaliselle elämälle jää.



Mutta mitäpä sitä turhia rakentamaan asuntoja lähemmäksi työpaikkoja, kun ihmiset tulevat kauempaakin.

Mielelläni mäkin vierailisin iltaisin enemmän sukulaisilla ja ystävillä, mutta ei kertakaikkiaan onnistu vaikka kaikki asutaan pk-seudulla. Aina pitäisi startata auto ja ajaa melkein tunti suuntaansa jotta tulisi tavattua. Siihen lisäksi se fakta, että auto pitää lähes puolet vuodesta kaivaa joka toinen päivä esiin lumen alta, torppaa entisestään lähtöä.

Mikäs siinä leudon maan ilmastossa käpötellä kulman taakse kuppilaan tapaamaan ihmisiä. Kylät ovat tiiviisti rakennettuja ja vierivieressä. Mä asuin Englannissa pikkukaupungissa vähän aikaa ja oli helppoa piipahtaa pubissa tai jollain kylässä, sen kun käveli pari sataa metriä.

Huomasin itsestäni, että sosiaalinen puoli väheni heti takaisin Suomeen muutettua. Varsinkin sen jälkeen kun tuli lapsia, elämä on muuttunut aika pitkälti kodin ja työpaikan väliä ravaamiseksi : (

Mutta sitten kun ystävien ja sukulaisten kanssa tavataan, meillä on sitäkin mukavampaa eikä kenenkään lärvi rupea kyllästyttämään niin helposti : )

Asuitte sinä ja kaikki kaverti pienessä kylässä englannissa. Mikä estää asumasta samassa kaupungiosassa Suomessa. Onnistuuko muuten Lontoossa kipaiseminen kaupungin toiselle puolelle tuosta vain

Mielelläni mäkin vierailisin iltaisin enemmän sukulaisilla ja ystävillä, mutta ei kertakaikkiaan onnistu vaikka kaikki asutaan pk-seudulla. Aina pitäisi startata auto ja ajaa melkein tunti suuntaansa jotta tulisi tavattua. Siihen lisäksi se fakta, että auto pitää lähes puolet vuodesta kaivaa joka toinen päivä esiin lumen alta, torppaa entisestään lähtöä.

Mikäs siinä leudon maan ilmastossa käpötellä kulman taakse kuppilaan tapaamaan ihmisiä. Kylät ovat tiiviisti rakennettuja ja vierivieressä. Mä asuin Englannissa pikkukaupungissa vähän aikaa ja oli helppoa piipahtaa pubissa tai jollain kylässä, sen kun käveli pari sataa metriä.

Huomasin itsestäni, että sosiaalinen puoli väheni heti takaisin Suomeen muutettua. Varsinkin sen jälkeen kun tuli lapsia, elämä on muuttunut aika pitkälti kodin ja työpaikan väliä ravaamiseksi : (

Mutta sitten kun ystävien ja sukulaisten kanssa tavataan, meillä on sitäkin mukavampaa eikä kenenkään lärvi rupea kyllästyttämään niin helposti : )

Asuitte sinä ja kaikki kaverti pienessä kylässä englannissa. Mikä estää asumasta samassa kaupungiosassa Suomessa. Onnistuuko muuten Lontoossa kipaiseminen kaupungin toiselle puolelle tuosta vain

Ja asuinalueet on Euroopassa tiiviimmin rakennettuja kuin täällä, jossa voi olla useampi kilometri jopa lähimpään naapuriin. Siihen lisätään vielä tiheä lumisade ja auraamattomat tiet, niin ei sitä niin vaan piipahdeta kylässä kupposella.

Tuskinpa Lontoon eri puolilla asuvat tapaavat myöskään päivittäin. Tosin sielläkin tiheän metroverkoston avulla viikonlopputapaamiset keskustassa onnistuvat varmaan paremmin kuin monella lieksalaisella talvisaikaan....

c) Asunnot ovat keskimäärin pieniä, joten kotiinkaan ei voi ystäviä kutsua - ainakaan yhtä perhettä enempää kerralla.

Varmasti syitä on muitakin, mutta tuossa tärkeimmät.

Höpönlöpön!

Suomessahan on ihan sairaan isoja taloja! on maata ja materetta, kesämökkiä ja muuta.

Harvassa maassa on näin!

Tekosyy..

...ja mielestäni yhä enemmän laiskistuneita. Nimen omaan tässä sosiaalisen kanssakäymisen määrässä sen näkee.

En usko, että suomalaisia pidättelee kotona (ainakaan yksinomaan) huono sää, puhumattomuuden kulttuuri tai kallis ravintolaruoka.

Kotona pidättelee mielestäni ihmisiä eniten siellä viihtymisen helppous ja vaivattomuus. Koteihin panostetaan, jotta siellä viihdytään. Hankitaan taulu-TV:t, pelikonsolit, tietokoneet, IKEA-sisustukset ja suurikokoiset löhöilysohvat.

Kotona on helppo olla. Ei tarvitse erikseen soitella ja ilmoitella tutuille, pukea lapsia, pakata perhettä autoon ja ajaa johonkin tapaamispaikkaan tai kyläilemään. Ei haluta vieraita kylään, koska ei itse viitsitä siivota ja laittaa ruokaa, tai tarjota edes kahvia. Puhettakaan, että laittauduttaisiin itse sitä varten.

Okei, okei, työtä tehdään varmaan ihan OK ahkerasti, koska sieltä se toimeentulo tulee, mutta silti: leijonanosa meistä suomalaisista tekee kevyttä tai korkeintaan keskiraskasta työtä, jossa rasitetaan lähinnä istumalihaksia. Sen vastapainoksi pitäisi olla mukavaa ja virkistävää tekemistä, eikä kotona istumista, TV:n katselua, datailua tai muuten vaan istumista ja irvistelemistä, eli sosiaalista kanssakäymistä.

Harrastuksistakin tulee helpolla noidankehä, joka toki aika ajoin tuottaa palkitsevia elämyksiä, mutta silti muistuttaa lähinnä vapaaehtoista pakkoa. Parhaat hetket usein koetaankin, kun tullaan harrastusten jälkeen illalla kyllästyneinä kotiin ja röllähdetään sohvalle TV:n hempeään hehkuun tuijottaen.

Ihmiset vaan tuntuvat viihtyvän Suomessa kotonaan ja arvostavan sitä: moni laittaa kaiken liikenevän rahansa kodista maksamiseen ja sen sisustamiseen. Monissa eurooppalaisissa maissa ei tosiaankaan panosteta kotiin samalla tavalla, vaan tärkeämpää on se kaikki muu, mikä näkyy ulospäin. Siksi myös sosiaalista elämää arvostetaan enemmän.

Tosi hyvin kirjoittettu! Ilmaisit asiat todella hyvin ja havaintosi ovat mielestäni aivan oikeita. Kerrankin järkikirjoitus! Kiitos siitä :)

lasten harrastukset olivat koulupäivän aikana ja koulun järjestämänä. Koulupäivät loppuivat pienilläkin vasta klo 16. Oli helpompi viettää sitä harrastusten ulkopuolista sosiaalista elämää... varsinkin, kun kulttuurin kuului myös se, että oli ihan ok viedä mökäävä jälkikasvu mukaan sinne ravintolaan.

sen kusipään painua vitun nopeasti sinne mistä on tullutkin...

Se kulttuurin vieraus vain oli raskasta, vaikka tarvittaessa olisin pystynyt nopeasti luettelemaan asioita, jotka siellä oli paremmin kuin Suomessa. Olen myös suomessa asuvilta ulkkareilta kuullut, miten vaikea suomalaisiin on tutustua.