Mitä mieltä kaksosten vanhemmat, kouluasiaa

Aikuisilla on joku omituinen kuvitelma siitä, että lapsille tekee hyvää olla erillään sisaruksistaan. Kaksoset ovat sisaruksia, eivät mitään kummajaisia, vaikka päiväkoti ja koulu heidät sellaisena haluaa nähdä. Sama ryhmä sisaruksen kanssa on haitallinen vain silloin, kun aikuiset haluavat omilla teoillaan siitä haitan tehdä.



Tuo johtaminen on asia, jonka etenkin LTO:t nostavat esille. Heille johtamista on se, että toinen puhuu ensin. Mielessä ei käy, että lapset ovat erilaisia, jopa kaksoset, jolloin se vilkkaampi ehtii sanomaan sanottavansa ensin, ei suinkaan johtajana.



Kun lapset ovat samassa ryhmässä, vanhemmat saavat kotiin enemmän tietoa kuin eri ryhmistä. Lapset myös osaavat kertoa kiusaamisesta, epäoikeudenmukaisesta kohtelusta jne. paljon paremmin, kun tieto tulee stereona eikä aikuinen voi puolustautua sillä, että lapsi ymmärsi väärin tms.



Omat tuplani ovat olleet eskarista lukion loppuun samassa ryhmässä. Lukiossa he tekivät toisistaan tietämättä samat ainevalinnat. Molemmilla on ollut omat kaverinsa, omat harrastuksensa ja nykyisin opiskelevat eri yliopistoissa. En ymmärrä, mitä lisäarvoa he olisivat saaneet siitä, että olisivat aikanaan lähteneet kouluun eri aikaan, olisi ollut kahdet joulu- ja kevätjuhlat, kahdet vanhempainillar jne.

Paljon helpompaa aikataulujen kanssa kun on vaan yks lukujärjestys. Hoidossa ja eskarissa olivat turvana toisilleen.



Mulla on tyttö ja poika, joten ihan luontevasti on molemmilla ollut aina omat kaverit.

ovat samassa eskarissa (ja aiemmin samassa pk-ryhmässä) ja olen toivonut, että pääsevät samalle luokalle.



Eskarissa on sujunut hyvin. Tytöillä on kavereita, eivät leiki koko aikaa yhdessä, vaan yleensä eskarissa leikkivät muiden kanssa. Molemmilla on sama taitotaso eli osaavat tehdä eskaritehtäviä ja muita juttuja yhtä hyvin, joten tästäkään ei ole ongelmia tulossa.



Jos laittaisimme eri koululuokille, niin kaiken käytännön hankaluuden (eri aikataulut ym) lisäksi toinen joutuisi eroon päiväkoti- ja eskarikavereista, mikä tuntuisi minusta tosi epäreilulta.

ja olen kanssasi ihan samaa mieltä. Omat veljeni olivat kaksoset ja koko koulun ajan samalla luokalla. Mukava vain tietää, miten vanhemmat näkevät asian. T.aloittaja

Ovat luonteeltaan aika samanlaisia, mutta tyttö on hieman arempi ja hiljaisempi.



Aloittivat päivähoidossa tasan 3-vuotiaina, menivät ryhmikseen, jossa siis kaikki 12 lasta olivat samassa ryhmässä.



Eskariin menivät molemmat samaan ryhmään, ja olivat vielä samassa pienryhmässäkin.

Ala-asteella olivat samalla luokalla, mutta vitosesta alkaen tosi erilaiset kuviot molemmilla, eli eivät juurikaan olleet toistensa kanssa koulussa tekemisissä.

Nyt yläasteelle mennessä menivät erille luokille.



Tämä on sopinut meillä oikein hyvin, niin lasten, vanhempien kuin opettajienkin mielestä.

Opetan yläkoulussa ja minulla on kaksos oppilaita. Yksi aina samalla luokalla ollut kaksospari ei ole pystynyt luomaan erillisiä identiteettejä lainkaan. He elävät omassa maailmassaan kahdestaan, eivätkä pysty olemaan todellisessa kontaktissa ulkomaailmaan.



Muillakin aina samalla luokalla olleilla kaksosilla on tämän tyyppisiä ongelmia, mutta tällä yhdellä parilla ne ovat ihan omaa luokkaansa.

Opetan yläkoulussa ja minulla on kaksos oppilaita. Yksi aina samalla luokalla ollut kaksospari ei ole pystynyt luomaan erillisiä identiteettejä lainkaan. He elävät omassa maailmassaan kahdestaan, eivätkä pysty olemaan todellisessa kontaktissa ulkomaailmaan.



Muillakin aina samalla luokalla olleilla kaksosilla on tämän tyyppisiä ongelmia, mutta tällä yhdellä parilla ne ovat ihan omaa luokkaansa.

samassa ryhmässä ja koulussa samalla luokalla. ovat aina olleet yksilöitä, erittäin vähän yhteisiä kavereita yms. ei ongelmia. johtunee sukupuolesta ja ei-identtisyydestä?

Kaksosoppilas kirjoitetaan yhteen. Tai sitten kierretään ilmaus ja kerrotaan, että minulla on kaksosia oppilaina.



Voisitko muuten määrittää, mikä on se identiteetti, jota ei ole lainkaan luotu eli mikä on identiteetti.

kuuntele ja kysy lapsiltasi myös.



Itse olemme siskoni kanssa pyytäneet päästä ala-asteella eri luokille ekan luokan jälkeen. Luokkamme jaettiin tuolloin kahdelle eri luokalle, ja paras kaverini meni eri luokalle kuin minä, jolle sitten siirryin. Kukaan ei nähnyt mitään huonoa, että kaksoset olivat eri luokilla. Lukiossa meidät pantiin taas samalle luokalle, jolloin kävimme pyytämässä pääsyä eri luokille.

Meille oli luontevampaa olla eri luokilla, molemmat saivat omat kaverit. Harrastukset olivat samoja, mutta niissäkin meillä oli omat kaverit, leireillä tms. emme olleet koskaan samoissa huoneissa. Ei sillä, ettemme olisi keskenään toimeen tulleet, olemme kaikesta huolimatta olleet aina parhaat kaverit keskenään.

eikä siten kovin varteenotettavia kokemuksia asiasta, mutta lapsilla on ollut koulukavereina kaksosia. Molemmissa tapauksissa kaksoset ovat aloittaneet koulun samalla luokalla ja siirtyneet vuotta-paria myöhemmin omasta toiveestaan eri luokkiin. Heillä se on ainakin ulkopuolisen silmin näyttänyt toimivan hyvin. Koulun alku on sujunut turvallisesti sisaruksen kanssa yhdessä, mutta alkuvaiheesta päästyä on haluttu luoda omat kaveripiirit ja tulla kohdelluksi yksilöinä, mikä on ilmeisesti monille muille ihmisille vaikeaa, jos kaksoset ovat paljon yhdessä.

Meilläkin saa se aiempi kaksonen saa "henkistä" tukea toiselta. Molemmat nauttivat yhteisestä eskariryhmästä. Ovat siis samassa luokassa, mutta eri jakoryhmässä. Toivottavasti näin myös koulussa.

Samalla luokalla on aina menty, isompana sitten kaverit alkoi eriytymään. Sama koulumatka yhdessä kuljettu, yhteiset läksyt jne. En voisi kuvitella, että meidät olisi eri luokkiin laitettu. Yhdessä tekemisen meininki on vieläkin vaikka ikää jo 40 vuotta. Samalla paikkakunnalla asutaan ja toisen ajatukset aavistetaan:)Lapsemme ovat läheisempi kuin serkukset, lähinnä sisaruksina varmaan toisiaan pitävät.

Ihmetellen tuota, ettei ole omaa identiteettiä. Meillä siis eskariikäiset kaksoset , jotka vielä samaa sukupuolta. Samassa ryhmässä, mutta eri jakoryhmässä. Mutta harrastukset ovat täysin eri, koska ovat luonteeltaan täydellisen erilaiset. Emmekä koskaan ole korostaneet kaksosuutta vaan lukeneet erilailla. Nykyisin eivät edes haluaisi samanlaisia vaatteita, koska kummallekin on kehittymässä oma maku. Eli minun mielestä oma identiteettiin kyllä kehittyy, kun vanhemmat ja opettajat kohtelevat eri ihmisinä. Ja muistavat, etteivät ole samanlaisia.



Mutta tottakai kannattaa kysyä kaksosilta itseltäänkin mitä toivoisivat.

Itsellä ei siis ole kaksosia, mutta lapsen kaveri on toinen kaksosista. Eskarissa ovat samassa ryhmässä kaksoset, siellä leikkivät erilläänkin.



Minä olen kokenut ongelmaksi sen, että kun lapseni haluaisi kutsua kaverinsa (eli sen toisen kaksosen) leikkimään, sieltä tulee aina tuplat. Tavallaan se kaveri-kaksonenkaan ei voi koskaan olla niin bestis, koska ei ole koskaan lapseni kanssa viime kädessä kahdestaan vaan lapseni on kolmas pyörä kaksosparin kyljessä.



Kaksosten kaveripiiri on ikäänkuin heidän yhteinen. Ja toisaalta kaverien on hankala olla vain toisen heistä kaveri.



Jos minulla olisi kaksoset, laittaisin heidät eri rinnakkaisluokille. Vähän samasta syystä olen laittanut omat 1v ikäerolla olevat lapseni eri pk-ryhmiin, koska vain siten ovat saaneet ihan omia kavereita ja ihan omat kuviot, kun muuten kotioloissa saavat olla yhdessä kyllästymiseen asti.

"Kaksosoppilas kirjoitetaan yhteen"



Ja taas lukihäiriöni takia se todellinen viesti ei mennyt perille. Harmittaa kun ihmiset juuttuvat aina epäolennaiksuuksiin! Usein motkottajia ovat vielä koulutetut ihmiset, joiden pitäisi lukihäiriö tunnistaa ihan helposti.



Kuvailempa tässä sitten hieman lisää miten se oman identiteetin muodostumattomuus näkyy:



- ovat aina yhdessä, kaikkialla

- eivät juuri kommunikoi kenenkään muun kanssa

- heillä ei ole omia henkilökohtaisia mielipiteitä, harrastuksia tai kiinnostuksen kohteita, eikä juuri edes omia tunteita!

- kun he tuntevat toisensa niin hyvin, he eivät juuri edes kommunikoi keskenään. Eli elelevät vähän samaan tapaan kuin sinä omien aivopuoliskojesi kanssa.



Joku varmasti kysyy, että miksi he eivät saisi elää näin jos haluavat. Nämä lapset ovat hyvin ahdistuneita ja onnettomia, eivätkä he elä normaalin teinipojan elämää. Toisesta irtaantuminen ahdistaa ja jos pitäisi veikata niin, he eivät pysty muodostamaan tulevaisuudessa esimerkiksi omia parisuhteita.

on käsittääkseni todella harvinaista, että kaksosilla olisi edellä kuvattu eriytymätön identiteetti. Tunnen useita kaksospareja ja minulla on itsellänikin kaksoset. Kaikki ovat ihan normaaleita ihmisiä omine tunteineen, haluineen, taipumuksineen jne.



Ymmärrän, että eri luokille laittaminen on hyödyllistä, jos yhdessä oleminen haittaa lasten kehitystä. Mutta normitapauksessa tällaista tarvetta ei ole, eikä samalla luokalla oleminen vahingoita lapsia.



Itse ajattelen, että alaluokilla on kaikkien kannalta helpompaa, jos kaksoset ovat samalla luokalla (koulumatkat, vanhempainillat ym). Isompana saavat sitten itse päättää ja halutessaan hakeutua vaikka eri kouluihinkin.

(tai mahdollisesti on, voi olla että ei saada edes päättää)



Eli meillä kaksoset (samaa sukupuolta) jotka menevät syksyllä yläkouluun.



Alakoulussa aloittivat eri luokilla, mutta lopulta päätyivät samaan luokkaan vuosiluokille 2-5 kun olivat pienryhmässä eikä ollut kuin yksi ryhmä mihin mennä.

Nyt kuudennella ovat taas eri luokilla ja jopa eri kouluissa olosuhteiden pakosta.



Itse olen näiden nimenomaisten lasten äitinä sitä mieltä että heille on parempi olla samassa luokassa. Toisaalta käytännössä samoin perusteluin jotkut muut ovat olleet sitä mieltä että ehdottomasti eri luokille!

Heillä on siis jonkintasoisia neurologisia ongelmia, minkä johdosta jonkun mielestä heidän ehdottomasti pitäisi saada "harjoitella" itsenäisesti mm. kaverisuhteiden luomista yms., itse vain näen sen niin että he nyt vain tarvitsevat sitä tukea mitä toisistaan saavat eikä ole tarkoituksenmukaista tehdä koko peruskoulusta helvettiä vain siksi että pitää pystyä olemaan yksin. Heillä on molemmilla ollut todella voimakkaita kiusaamiskokemuksia, ja nyt ollessaan eri kouluissa eivät saa sitä positiivista tukea ja huomiota mitä muuten saavat keskenään ollessaan.



No, yläkouluun ovat kuitenkin menossa samaan kouluun, sekin tietysti helpottaa tilannetta. Olen kuitenkin ilmoittanut että jos mahdollista niin samalle luokalle myös.



Kyllä heillä on sitten koko loppuopiskeluaika ja elämä aikaa olla erikseenkin, en itse heitä näe mitenkään "eriytymättöminä" tai toista voimakkaana johtajana.

Meidän koulussa kaksoset ja muut sisarukset laitetaan eri luokille, jos suinkin vaan on mahdollista. Lasta kohtaan on paremoi, että hän saa olla täysin oma itsensä luokan sisällä niin oppilaide. Kuin opettajienkin silmissä, eikä vaan toinen Korhosista. Molemmilla lapsilla on mahdollisuus loistaa paremmin omissa vahvuuksissaan, ja olla rauhassa se vilkas tai rauhallinen. Omat kaverit muotoutuvat helpommin. Monista kaksospareista on toine ollut vuosien aikana luokallani ja myönnän, joskus en ole aokoihin edes hoksannut, että tämä onkin toine kaksosista. Jani on ollut vain Jani ei Jonin veli. Välitunneillakin kaksosilla näytää olevan selvästi omat kaveriporukkansa, toki joskus ovat isoissakin porukoissa, joihin kuuluu molemmat.

muodostavat yhteisen identiteetin. Identtisillä kaksosilla on paljon suurempi riski tulla kohdelluksi pelkkänä kaksosparina sen sijaan että olisivat erillisiä itsenäisiä yksilöitä.

Identtisillä kaksosilla onkin paljon pienempi avioitumisprosentti kuin muilla. He eivät välttämättä kykene muodostamaan läheistä suhdetta muihin kuin toisiinsa, jos he elävät koko lapsuuteensa ja nuoruutensa tiiviisti yhdessä.