Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ihmettä teen tuon 16v. teinipojan kanssa, aamupalan syömisestä
01.02.2013 |
Poika ei vain kertakaikkiaan saa aamuisin yhtään mitään alas ja se sitten näkyy jaksamisessa koulussa.
Opettaja on ihan helisemässä ja niin minäkin. Kaikkea mahdollista olen yrittänyt, ostaa pojan mieliaamupalaa, laittaa evästä mukaan, antaa rahaa että ostaa jotakin syötävää (menee karkkiin, ei hyvä vaihtoehto)
Väkisinkö pitää alkaa tuota aamuisin syöttämään?
Kommentit (52)
tehosekoittimeen tyrnimarjamuroja tai vehnänalkoita, pakastemansikkaa, -punaherukkaa ja -mustikkaa, tuoretta banaania, viinirypäleitä ja täysmaitoa, välillä myös rasvaista luonnonjugurttia. Nestemäistä d-vitamiinia sekaan reilu annos. Sitten isot lasilliset joka jätkälle sänkyyn. Kyllä uppoaa! Osa käy sitten vielä vetämässä leipää ruokapöydässä, osa ei viitsi.
että ihan sänkyyn passaus! Voi vittu, ei tartte paljoa miettiä, miksi se nainen on se, jolta niitä voileipiä edelleen pyydetään. Kasvattakaa ne kakarat, ettei tarvi puolisoiden kärsiä. Ei ihminen siihen kuole, jos ei aamiaista saa.
Rakkaus kun ei ole pelkkiä sanoja, vaan myös tekoja. Minä leivon joka lauantai hiivaleipää, koska lapseni siitä pitävät. Leipää saisi kaupastakin helpommalla, mutta ei tätä, joka maistuu kotitekoiselta (koska on kotitekoista). Voisin sanoa teineille, että menkää itse ostamaan, mutta koska rakastan heitä, leivon. Voisin viedä viikolla aamupalan vuoteeseen, jos tietäisin sen ilahduttavan. Vastavuoroisesti meillä ei loju roskapusseja nurkissa, koska lapset minua ilahduttaakseen vievät ne roskikseen.
Niin minäkin teen ;-) Osalla täälläkin pyörivillä kun ei ole ollut kunnon kotia lapsena, niin eivät tiedä miten osoittaa lapsille rakkautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa? Amiksessa? Jos on käytösongelmia, niin ei se aamupala ole mikään jeesus-ratkaisu. Murrosikä sitä vaivaa enemmän kuin aamupalan puute.
Itse en myöskään nuorempana saanut mitään alas aamuisin, ja mitä täyttävämpää sitä vastenmielisempi ajatus (munat, pekonit, täytetyt croissantit...). Korkeintaan joku mandariini olisi tuskitta mennyt alas.
munia ja pekonia, munakasta, täytettyä croissanttia, muroja, smoothieta jne meidän teini ei halua syödä aamulla leipää, joten teen jotain ylläolevaa aina. kun ei syö koulussakaan kun siellä on niin kamalaa ruokaa
Näistä muutamista (tai yhdestä) siis vaihtoehdot ovat: et välitä lapsestasi vaan jätät hänet heitteille/lapsesta välitetään ja hänelle kannetaan aamupala sänkyyn.
Tiedoksi sinulle: lapsesta huolehtiminen ja välittäminen ei ole sitä, että aamupala kannetaan nukkuvan lapsen nokan eteen sänkyyn. Meillä aamupalaa syödään yhdessä ja kauhistukseksi sinulle: se syödään keittiössä ja vielä pöydän ääressä!!! Hui kamalaa! Lastensuojeluilmoituksen paikka, tiedän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehosekoittimeen tyrnimarjamuroja tai vehnänalkoita, pakastemansikkaa, -punaherukkaa ja -mustikkaa, tuoretta banaania, viinirypäleitä ja täysmaitoa, välillä myös rasvaista luonnonjugurttia. Nestemäistä d-vitamiinia sekaan reilu annos. Sitten isot lasilliset joka jätkälle sänkyyn. Kyllä uppoaa! Osa käy sitten vielä vetämässä leipää ruokapöydässä, osa ei viitsi.
että ihan sänkyyn passaus! Voi vittu, ei tartte paljoa miettiä, miksi se nainen on se, jolta niitä voileipiä edelleen pyydetään. Kasvattakaa ne kakarat, ettei tarvi puolisoiden kärsiä. Ei ihminen siihen kuole, jos ei aamiaista saa.
Rakkaus kun ei ole pelkkiä sanoja, vaan myös tekoja. Minä leivon joka lauantai hiivaleipää, koska lapseni siitä pitävät. Leipää saisi kaupastakin helpommalla, mutta ei tätä, joka maistuu kotitekoiselta (koska on kotitekoista). Voisin sanoa teineille, että menkää itse ostamaan, mutta koska rakastan heitä, leivon. Voisin viedä viikolla aamupalan vuoteeseen, jos tietäisin sen ilahduttavan. Vastavuoroisesti meillä ei loju roskapusseja nurkissa, koska lapset minua ilahduttaakseen vievät ne roskikseen.
Niin minäkin teen ;-) Osalla täälläkin pyörivillä kun ei ole ollut kunnon kotia lapsena, niin eivät tiedä miten osoittaa lapsille rakkautta
ulkoillaan, silitetään, kokkaillaan yhdessä ja syödään aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala pöydän ääressä yhdessä koko perheenä. Näin meillä osoitetaan rakkautta. Sinusta siis rakkautta on se, että kaikki syövät ruokansa yksinään omassa sängyssä? Aletaan nyt sitten mennä ääripäähän, kun te pyhimyksen kehään pään päälle halajavatkin niin teette.
Naurettavaa rinnastaa sängyssä juotava smoothie rakkauden osoittamiseen. Surullista, ette tiedä muita tapoja siihen.
tehosekoittimeen tyrnimarjamuroja tai vehnänalkoita, pakastemansikkaa, -punaherukkaa ja -mustikkaa, tuoretta banaania, viinirypäleitä ja täysmaitoa, välillä myös rasvaista luonnonjugurttia. Nestemäistä d-vitamiinia sekaan reilu annos. Sitten isot lasilliset joka jätkälle sänkyyn. Kyllä uppoaa! Osa käy sitten vielä vetämässä leipää ruokapöydässä, osa ei viitsi.
että ihan sänkyyn passaus! Voi vittu, ei tartte paljoa miettiä, miksi se nainen on se, jolta niitä voileipiä edelleen pyydetään. Kasvattakaa ne kakarat, ettei tarvi puolisoiden kärsiä. Ei ihminen siihen kuole, jos ei aamiaista saa.
Rakkaus kun ei ole pelkkiä sanoja, vaan myös tekoja. Minä leivon joka lauantai hiivaleipää, koska lapseni siitä pitävät. Leipää saisi kaupastakin helpommalla, mutta ei tätä, joka maistuu kotitekoiselta (koska on kotitekoista). Voisin sanoa teineille, että menkää itse ostamaan, mutta koska rakastan heitä, leivon. Voisin viedä viikolla aamupalan vuoteeseen, jos tietäisin sen ilahduttavan. Vastavuoroisesti meillä ei loju roskapusseja nurkissa, koska lapset minua ilahduttaakseen vievät ne roskikseen.
Niin minäkin teen ;-) Osalla täälläkin pyörivillä kun ei ole ollut kunnon kotia lapsena, niin eivät tiedä miten osoittaa lapsille rakkautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehosekoittimeen tyrnimarjamuroja tai vehnänalkoita, pakastemansikkaa, -punaherukkaa ja -mustikkaa, tuoretta banaania, viinirypäleitä ja täysmaitoa, välillä myös rasvaista luonnonjugurttia. Nestemäistä d-vitamiinia sekaan reilu annos. Sitten isot lasilliset joka jätkälle sänkyyn. Kyllä uppoaa! Osa käy sitten vielä vetämässä leipää ruokapöydässä, osa ei viitsi.
että ihan sänkyyn passaus! Voi vittu, ei tartte paljoa miettiä, miksi se nainen on se, jolta niitä voileipiä edelleen pyydetään. Kasvattakaa ne kakarat, ettei tarvi puolisoiden kärsiä. Ei ihminen siihen kuole, jos ei aamiaista saa.
taitaa olla vanhempiensa hylkäämä, tyyliin jo 10 v saakka piti kotona kaikesta itse huolehtia, joutui ilmeisesti myös muuttamaan kotona 17 v. Sellaisiakin vanhempia ikävä kyllä on
Ja sitten on myös niitä vanhempia, jotka tuovat pikku pojusilleen aamuisin pullamussua sänkyyn vielä 20. ikävuoden jälkeen :)
Ei ihme, että intissä moni "ahdistuu", tai omilleen muuttaessa "masentuu".
Voi hyvä ihme, mitä sakkia! No, sitä niitätte, mitä kylvätte :)
taitaa olla vanhempiensa hylkäämä, tyyliin jo 10 v saakka piti kotona kaikesta itse huolehtia, joutui ilmeisesti myös muuttamaan kotona 17 v. Sellaisiakin vanhempia ikävä kyllä on
Olen hemmoteltu ainoa lapsi, jolle äiti passasi aamupalan pöytään, pesi pyykit, laittoi ruuat. Voitte arvata, millainen tilanne oli sitten, kun muutin pois kotoa. Ei ollut helpot oppivuodet ne.
Lapsista huolehtiminen ja pilalle passaaminen on kaksi eri asiaa. Hiivaleipää lapsilleen viikonloppuna leipova äiti huolehtii ja rakastaa. Minäkin laitan päivittäin ruoan perheelleni. Joskus laitan puolisolle brunssin ja vien sänkyyn. Lapsille synttäriaamuina laitetaan kunnon juhlat pystyyn.
Äiti, joka joka aamu herää surruttelemaan rakkaille pojilleen smoothieta, kun tämä makaa yön pelisessioiden jälkeen herrana ja hidalgona reporankana sängyssään, passaa lapsensa pilalle. Voi olla pojan hankala puolisoa löytää, kun kukaan normaali nainen enää ei päivittäin tuollaiseen suostu.
Ja edelleen, kukaan ei kuole siihen, jos aamupala jää väliin. Jos koulussa on pahoja ongelmia, niin oletko miettinyt, että kyseessä voi olla jokin muukin? Ehkä lapsesi on vaan tyhmä. Tai PATALAISKA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syön ensimmäisen kerran päivässä yleensä klo 17, kun teen ruokaa töistä palaavalle puolisolle. Ei tee tiukkaakaan selvitä tuohon kellonaikaan, olin koulussa tai töissä tai missä vaan. Ikinä en myöskään ymmärtänyt näitä "jos ei syö, tulee huono olo" -tarinoita, kai sitten joillekin tulee, mutta ei mulle. Ei myöskään väsytä, muuta kuin jos ei ole saanut nukkua.
Aiheesta kuin aiheesta saadaan sota ja päästään haukkumaan muita. Av ei pettänyt taaskaan!
Minä ainakin teen lapsilleni aamiaista aina kun satun ehtimään. Jopa smoothieita surruuttelen, kuulkaas, vaikka vanhin lapsista on jo 19. Minusta se nyt vaan sattuu olemaan niin ihanaa, että saan rakkailleni tehdä aamiaista. Elämä on muuten niin hektistä ja harvana iltana olemme enää saman pöydän ääressä syömässä. Jos nyt joku haluaa viedä teineilleen pirtelöt sänkyyn niin so what. Ei se lapsesta mitään pullamössömammanpoikalaiskimusta tee. Kyllä siihen vaikuttavat niin monet muut asiat.
Av-mamma on av-mammalle susi. Ei voi muuta sanoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koulussa se sun 16-vuotiaasi on, jossa sama opettaja on joka aamupäivä vahtimassa oppilaan väsymystä?
Itse olen yläkoulun opettaja eikä oppilaitten aamupaloista ole koskaan puhetta.
Poika välillä menee nukkumaan myöhemmin, mutta silloinkin viimeistään 11.30, ja näin ei käy kovin usein. Yleensä menee sänkyyn jo oma-aloitteisesti kymmenen maissa.
Poika ei tahdo koulussa jaksaa keskittyä tekemään, aloittaa kyllä mutta sitten ajatus herpaantuu ja silloin aletaan räpeltämään kännykkää tai mennään tietsikalle youtubeen, opettajalla menee energiat tähän asioitten ohjailuun ja kännykän haltuunottoon.
Ja opettajan mielestä suurin syy on se ettei poika syö aamuisin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kanssasi eri mieltä!
Oma esikoiseni on 8- vuotias mutten koskaan tule kannattamaan että lapsen mielipide se on syökö karkkia vai mitä!
Jumalauti, karkki- ja limsa-automaatit on helvetistä seuraava ja asennevamma vanhemmilla on pahin!
Kyllä lapsen tarttee syödä, vaikka vetäis suullisen rahkaa tai kananmunan mieluiten vähän heviä lisänä mutta jos lapsi ei mitään syö ja taskussa on rahaa eikä sitten syö koululla vaan vetää sokeripommin niin kyllä se vaikuttaa oppimiseen kielteisesti ja se tekee kauttaaltaan ihmiselle huonoa miten elimmistö toimii.
Sokeri nostaa äkkiä paaston jälkeen mutta yhtänopeaan tulee pudotus siinä uudestaan ja lapsi on entistä väsyneempi.
Ravinnot kuntoon. Ja se alkaa kotoa asenteista. :(
Nim. kokki
en ole syönyt ikinä. Sen kyllä huomaa jaksamisessa.. Mutta laita eväät mukaan, jos ei heti maistu niin syö sitten jonkun ajan päästä. tai anna joku aamupalakeksi, helppo syödä vauhdissa matkalla.
Tietenkin lapsen pitää syödä aamuateriansa jos aikuinen niin määrää ja jos lapsi ei tottele, häntä pitää rangaista!
Tietenkin lapsen pitää syödä aamuateriansa jos aikuinen niin määrää ja jos lapsi ei tottele, häntä pitää rangaista!
Sen takia tänne kirjoitankin kun olen kokeillut ihan kaikkea, on kotiarestia, kännykkäkieltoä, pelikieltoa, kannustettu, patistettu, mutta ei sentään pakotettu.
Ihan oikeasti, et voi olla tosissasi
terv. Ap
että teini-iässä unentarve lisääntyy, tutkittu juttu. Se on ihan loogistakin, sillä silloinhan kehossa tapahtuu paljon muutoksia ja ihan pituuskasvua, joten ei ihme, että vastapainoksi tarvii paljon lepoa.
Joten esimerkiksi 8 tunnin unimäärä saattaa olla ihan liian vähän eikä 9 tuntiakaan riitä kaikille.
Veikkaisin, ettei välttämättä yksi ainoa syy ole sen takana, että noita keskittymisvaikeuksia on. Aamupalan puute voi olla yksi tärkein asia, mutta minä pyrkisin korjaamaan samalla kaikki perusasiat: riittävästi unta; monipuolista terveellistä ruokaa ja vähemmän herkkuja, karkkia, limsaa; vähemmän ruutuaikaa ja enemmän ulkoilua ja liikuntaa.
Tuon ikäistä on enää vaikea saada muuttamaan tapojaan. Mutta ei silti kannata luovuttaa. Tapojen muutos voisi onnistua sillä, että koko perhe lähtee samaan. Uudet säännöt eivät siis koske vain teiniä vaan myös aikuisia ja muita lapsia. Ja yhdessä ulkoilua ja liikuntaa sellaisilla lajeilla mistä teini tykkää. Oma kaveri mukaan, niin mielekkyys lisääntyy. Ja hyötyliikuntaa, ettei mennäkään aina autolla vaan mahdollisimman usein pyörällä tai kävellen. Jos liikkuu jo paljon, niin ruutuaikaa vähemmäksi.
"Poika ei tahdo koulussa jaksaa keskittyä tekemään, aloittaa kyllä mutta sitten ajatus herpaantuu ja silloin aletaan räpeltämään kännykkää tai mennään tietsikalle youtubeen, opettajalla menee energiat tähän asioitten ohjailuun ja kännykän haltuunottoon.
Ja opettajan mielestä suurin syy on se ettei poika syö aamuisin..
"
HAHA mammat huvittaa sokeudellaan jälleen... Ei varmasti johdu aamupalattomuudesta tuo käytös :DD tai voi silläkin tietty osansa olla, mut veikkaanpa että tosiasiassa poikaas ei vaan huvita keskittyä tunnilla! opettaja ei kehtaa suoraan kertoa totuutta(=poikasi häiriköi tunnilla, luultavasti ihan huomattavastikin sillä vanhempiin otettu yhteys), joten keksii ympäripyöreän selityksen.
mikä siinä on, että lähes armejaikäisille pojille pitää kaikki tehdä valmiiksi. lukiossa vuosikurssillani oli eräs poika, jolle äiti laittoi joka aamu aamiaisen (kertoi vielä ettei osaa itse tehdä aamupalaa), siivosi huoneen, vaihtoi lakanat pojan tyttöystävää varten. hyvät naurut saatiin siitä jätkästä!
-19v tyttö
Alue: Aihe vapaa
taitaa olla vanhempiensa hylkäämä, tyyliin jo 10 v saakka piti kotona kaikesta itse huolehtia, joutui ilmeisesti myös muuttamaan kotona 17 v. Sellaisiakin vanhempia ikävä kyllä on