Olenko huono äiti jos laitan lapset päivähoitoon

Kovasti tsemppiä ja voimia sinulle, ap! Asioilla on tapana järjestyä.

Ihan selvästi tarvitsette nyt apua.

Oletko käynyt itse terapiassa paniikkihäiriösi vuoksi? Milloin se puhkesi?

Onko lapsilla kerhoja tai harrastuksia? Käyttekö perhekerhossa tms.?

Ainakaan täällä Espoossa ei ole mitään kunnallista kotiapua tms, vain lastensuojelun asiakkaille. Joten ainakin meidän perheelle ainoa apu on ollut lasten tarhapaikat.

Sinuna hakisin paikkoja ja kun saat ne, voit vielä miettiä, mitä teet. Jos äitisi syöpä on pitkälle edennyt, ei äiti välttämättä elä kauaan, ja olisi tärkeää, että voisit nyt olla mahdollisimman paljon äitisi kanssa.

Voisithan pitää kaikkein pienimmän kotona, yhden pienen kanssa on aika leppoisaa, tai sitten haet hänellekin paikkaa, mutta silloin menetät hoitorahan.

Koita järjestää arkenne sellaiseksi, että teette mahdollisimman vähän ikäviä velvollisuuksia ja mahdollisimman paljon mukavia asioita. Itselleni mukavia ovat olleet avoimet päiväkodit, perhekerhot ja asukaspuistot.

T. neljän pienen äiti

En ole aikoihin käynyt terapiassa, vaan yrittänyt tsempata itseäni terveeksi. Vaihtelevalla menestyksellä...Nyt kun tänne sain kirjoitettua, ymmärsin selvemmin kuinka solmussa elämä oikeasti on. Ja apua on lähdettävä hakemaan. Yksi lapsista on 3 päivänä viikossa virikepaikalla. Ei käydä perhekerhossa ja muita kerhoja, harrastuksia jne ei ole pienille.

Minulla on kokoajan huononmuuden tunne siitä etten voi olla riittävästi äidin apuna ja tukena. Hän aloitti nyt sytostaattihoidot ja aika näyttää tehoaako ne. Tilanteen tekee vielä rankemmaksi se ettei minulla oikeasti ole yhtäkään ystävää, joka olisi vierellä tukemassa. Ei harrastuksia, eikä oikein lepohetkiäkään.. Pitäisi osata olla hitusen itsekkäämpi. Ja pakko kai se on ryhtyä vaatimaan kunnalta apua, kun niitä tukiverkkoja ei ole.

kiitos sinulle:)

ap

Ei tullut sitten missään vaiheessa mieleen, että välillä voisi pitää ne polvet yhdessä...

Ei tullut sitten missään vaiheessa mieleen, että välillä voisi pitää ne polvet yhdessä...

:DD

ap

Minullakin oli sairas äiti, nyt tosin jo kuollut. Voi sitä syyllisyyden määrää, kun en mielestäni huolehtinut äidistäni tarpeeksi!



Kunnes sitten tajusin, että minulla on myös oma perhe hoidettavana ja oma elämä elettävänä.



Riittää, että teet äitisi suhteen parhaasi.



T. 16

Tottakai viet päiväkotiin! Sinun vastuullasi on pitää huolkta myös itsestäsi ja terveydsestä ja sinusta on enemmän iloa ja hyötyä jos saat levätä. En ymmärrä miksei päiväkotiin voisi viedä lapsia, viimeksi tänäään kiitollisena iloitsin siitä miten mukavaa kun on hyvä päivähoitopaikka, jossa lauletaan, askarrellaan, opetellaan toimimaan ryhmässä, syödään, nukutaan ja elämässä on kunnon rytmi. Siis koska olen itse töissä, mutta ihan yhtä tärkeää on viedä jos omat voimat ovat ehtyneet tms.Kiitos kaikille hoitotädelle. Tuetaan me vanhemmat heitä työssään eikä puututa liikaa siihen miten järjestävät asiat niin että saavat homman toimimaan.

:DD

ap

Mutta minulta ei heru sympatiaa ihmisille, jotka väen väkisten ajavat itsensä ongelmiin ja sitten tilittävät, kun on niin kauheaa. Meillä on kaksi ihanaa muksua, mutta enempää ei tule, koska haluamme nauttia elämästä näiden pienten kanssa. Ei ole stressiä ja elämä hymyilee. Tiedän että en jaksaisi kasvattaa ainakaan paljoa isompaa lapsikatrasta, joten lapsiluku on nyt täynnä...

Todella läheiselle ihmisellesi tulee syöpä, tai muu sairaus? Mitä jos itse sairastut vakavasti? Tulisiko stressiä?Hymyilisikö elämä? Koskaan kukaan meistä ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan. Mun suurin murhe ei ole tällä hetkellä lapset vaan muuten rankka elämäntilanne. Sitä yritän helpottaa mistä voin. Huumori on yksi niistä helpotuksista; D

Ps:panna voi myös polvet yhdessä;D

:DD

ap

Mutta minulta ei heru sympatiaa ihmisille, jotka väen väkisten ajavat itsensä ongelmiin ja sitten tilittävät, kun on niin kauheaa. Meillä on kaksi ihanaa muksua, mutta enempää ei tule, koska haluamme nauttia elämästä näiden pienten kanssa. Ei ole stressiä ja elämä hymyilee. Tiedän että en jaksaisi kasvattaa ainakaan paljoa isompaa lapsikatrasta, joten lapsiluku on nyt täynnä...

ap

Ja lapset tarhaan. Tuon pinimmäisen kanssa odottaisin vielä tosin vähän aikaa.

ap

Jos se vaatii sitä, että saat joskus levätä ja sitä kautta voimia olla tasapainoinen, niin siten hyvä äiti toimii. Jos koet, että päivähoito auttaisi tässä, niin toimi ihmeessä niin.

Sydäntä raastaa ajatuskin siitä että vien pienimmäisen lapsen hoitoon. Toisaalta tiedän että alan olla itse aika tupehduksissa tähän tilanteeseen. Jollain konstilla saatava kerätä voimia etten pala loppuun.



ap

Hae ihmeessä apua ennen kuin romahdat! Varmaan pari kolme päivääkin viikossa auttaisi tilannettanne.

tai perhetyöntekijä avuksi. Ei ainakaan tarvitse kokea huonoa omaatuntoa lasten päiväkodissa olemisen kanssa.

Hyvä äiti huolehtii myös omasta jaksamisestaan, koska ymmärtää, että vain silloin pystyy huolehtimaan lapsistaan. Vie lapset hoitoon ja kerää voimia. Kaikkea hyvää sinulle!

Hae vaan ihmeessä hoitopaikkoja lapsille, jos sinusta tuntuu, että se auttaisi itseäsi keräämään voimia ja hoitamaan muita asioita. Et todellakaan ole huono äiti!

Millä tavalla hoidat paniikkihäiriötäsi?

12v,11v,7v,6v,2v ja 1v3kk. Paniikkihäiriöön on lääkitys joka ei tehoa kovinkaan hyvin.



ap

sinulla miestä auttamassa? Miksi olet tehnyt noin paljon lapsia, jos et jaksa niiden kanssa? Pakko ne on laittaa hoitoon, jos et jaksa. Parempi lapsille. Itse jätin lapset yhteen, koska tiesin, että en jaksa enempää. Tukijoukkoja ei ole. Mies kylläkin. Mutta voimia sinulle.

että mietit niitä äitejä, jotka vievät 2-3-vuotiaat virikehoitoon sillä välin kun ovat vauvan kanssa kotona. Myös ne hyvinvoivat ja jaksavaiset äidit.



Sinulla on parempi syy viedä pienet hoitoon kuin näillä äideillä. Ja voithan pitää heitä siellä osa-aikaisesti! Eikä yhdeksää tuntia päivässä kuten moni virikelapsen vanhempi tekee.

ja yrittää kyllä parhaansa mukaan auttaa, mutta minusta tuntuu ettei se riitä.Halusin ison perheen enkä kadu yhtäkään lapsistani. Minusta tuntuu että jaksaisin kyllä hyvinkin lasten kanssa jollei elämä olisi muuten niin rankkaa. Kiitos:)



ap