Outoa kemiaa kahden ihmisen välillä - onko sulle käynyt näin?

En ole ikinä uskonut että sellaista voi tapahtua, että molemmat rakastuivat ensi kohtaamisella ja suhdehan siitä alkoi; sielunkumppanuus ja syvä rakkaus.

se on vain eri asia miesten ja naisten kanssa. Olisi hauska tietää vastapuolen ajtukset. Eli tunteeko se toinen samoin.

kohtaavat ja sähkön suorastaan voi " nähdä" , kun olemme samassa tilassa (mitä tosin tapahtuu vain n. 2 kertaa vuodessa). Mies on päiväunelmieni suosikki! Mutta on vain ihanaa pitää asia tällä tasolla, sillä nyt voin kuvitella rauhassa, kuinka onnellista ja ihanaa meidän yhteiselomme olisi... Ja ehkä se sitten olisikin pettymys oikeasti. Ja molemmat olemme tahoillamme naimisissa ja lapsiakin on. Mutta voimaa saan miehen ajattelemisesta ja näkemisestä!



Näin on hyvä....

että missä te olette tavanneet näitä ihmisiä? Itse olen kokenut samaa erään tyypin kanssa ja vuosien jälkeen ilmeni, että tiemme ovat kulkeneet samoja polkuja vuosien varrella lapsuudesta lähtien. Emme varmasti ole tavanneet ennekuin aikuisina. Kun kohtaamme on sähköä ilmassa, vaikka olemme vain ystäviä.

(onneks oon just vaihtamassa työpaikkaa). Mä oon vaan niin ujoa ja arka, että kauhistelen jo eteukäteen jos joudun esim. tän työkaverin kanssa puheisiin.Hui mikä ongelma ;)

Ensimmäisen kerran törmäsin " salamani" 13vuotta sitten, ei tunnettu/tutustuttu. Seuraavan kerran 5vuotta ekasta kerrasta ja kolmannen kerran 8vuoden päästä ekasta näkemisestä ja irti en voinut päästää. Kummallekin oli toinen jäänyt jollain maagisella tavalla mieleen (vaikka olimme tahoillamme varattuja, mies jopa naimisissa). Kun kolmannella kerralla " törmättiin" oli kuin kohtalo olisi ajanut meidät yhteen (olimme kumpikin vapaita) ja silloin vasta varsinaisesti tutustuttiin. Se oli menoa!!! ;)

2003 elokuussa olin lasten jä äitini kanssa eräässä kaksipäiväisessä kesätapahtumassa. Siellä oli töissä mies jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan, liittyen hänen työhönsä siellä, siis ihan tavallista. Mutta katseessa oli jotain ihmeellistä. Törmäsimme noiden päivien ainana muutaman kerran ja ilmassa oli sähköä. Äitinikään ei uskonut kun sanoin etten tunne tuota miestä!

Ihmeellistä, mutta tuosta miehestä oli juttu juuri yhdessä lehdessä ja sain tietää hänen nimensä ja asuinpaikkakuntansa...nyt en saa häntä mielestäni ja näen hänestä unia.



Uskon jälleensyntymään ja luulen, että tälläiset tapaukset on niitä edellisiä rakkaita tai sitten tulevia..

tuntea tuntematonta kohtaan, mutta ihanaahan olisi rakastua tuollaiseen kemiaan.



Itse olen tuntenut näitä salama-kemioita vain vääriä miehiä kohtaan ja nykyään tiedän, että kemia ei kerro suoraan mitään siitä onko elämän mies vai ei :-/



Mutta ei niitä usein tule, ehkä noin 5-6 on vastaan tullut 15-20 vuoden aikana.

olin työporukan kanssa pikkujoulua viettämässä eräässä ravintolassa ja törmäsin vessojen luona yhteen mieheen. kun katseemme kohtasivat niin tuli tuo " salama" josta tyrmistyin täysin ja palasin työkavereiden luokse. törmättiin kuitenkin illan aikana useampaan otteeseen ennenkuin mies uskalsi lähestyä minua ja juteltiin sitten loppuilta.



tultiin aivan uskomattoman hyvin juttuun ja tuntui että olin löytänyt jonkun sielunkumppanin. mies itseasiassa kosikin minua illan aikana ja ainakin väitti olevansa aivan tosissaan :)



ikävä kyllä? olin silloin jo kihloissa nykyisen mieheni kanssa ja meillä oli esikoisen yritys päällä, kolme viikkoa myöhemmin paljastuikin että olin raskaana. nyt lapsia on siunaantunut lisääkin ja olen onnellinen mieheni kanssa mutta kuitenkin joskus olen miettinyt että minkälaista elämäni olisi tuon miehen rinnalla... että oliko hän sittenkin minulle " se oikea" , satuin vain epäonnekseni tapaamaan nykyisen mieheni ensiksi ja rakastuin väärään tyyppiin?

sitä vain tietää jostakin, että se toinenkin ihminen on ' samalla taajuudella' ja pahimmassa tapauksessa yhtä pihalla sen asian kanssa kuin sinä itse. Sä et välttämättä edes puhu sen toisen ihmisen kanssa; pelkkä katse riittää.Uskon tohon, kun olen sen itsekin omalla kohdallani kokenut.

......äidillä ja mulla on ollut aina keskinäistä telepatiaa ja sekin oli tuossa mun jutussa niin ihmeellistä, että äitikin aisti meidän kemian ja tenttasi multa sitä miehestä!!

Olin ihan ymmällä, rakastan miestäni eikä tulisi mieleenkään pettää, mutta tuollainen voimakas tunne ventovierasta kohtaan oli/on ihmeellistä!

urheiluharrastuksen parissa olen kohdannut tämän miehen, juurikaan ei olla edes juteltu, kuin jokunen sana harrastukseen liittyen, mutta aina kun näen hänet, päässä vain säkenöi. huomaan jatkuvasti etsiväni katseellani sitä miestä ja tänään pikkujouluissa tuijotin koko ajan vaivihkaa. joku ihmeellinen kemia todellakin. jatkuvasti on ko. henkilö mielessä ja tuntuu, että kun olemme jutelleen nekin muutamat sanat, en muista mitään mitä olemme puhuneet. sydän on vain pamppaillut, henki salpautunut ja ajatus mennyt aivan poikki. en koe mitään rakkautta, mutta jotain ihmeellistä kemiaa, mitä ei voi sanoin kuvata. mitään ei ole koskaan tapahtunut ja kumpikin on omalla tahollaan naimisissa. tänään kyllä huomasin sivusilmällä muutaman kerran hänen katsovan minua, ja siitäkös taas meni ajatus aivan sekaisin :) ihana tällainen oma pieni " salainen päiväunelma" !

välillä jää kaihertmaan, että olisiko tämä sittenkin merkki jostain " suuremmasta" ... heh, mutta siis tuttu ja niiiin ihana tunne!

Tämä todistanee, että kemiallanne on jotakin tekemistä sukupuolisuuden eli suoraan sanoen seksin kanssa, vai kuinka?



Itse olen kokenut voimakkaan kemian esimerkiksi mieheni tyttären kanssa, heti ensi tapaamisesta alkaen.

tuntuu kemiaa, mutta se on erilaista (ainakaan itse en tunne sitä yhtään seksuaalisena), mutta muuten kemiat kyllä välillä kohtaa.



jännä juttu, että kemiat voi kohdata oikeestaan minkä ikäisen ja näköisen tyypin kanssa vaan. ei todellakaan olla unelmien komistus.

2 niistä on kaikkea muuta kuin komeita, tai komeita jollakin tavalla, mutta vatsaa on jne. Ja silti se tunne on niin outo. ei se ole ihastusta, ei mitään sellaista, se on sellainen magneettinen tunne, kun keho pakahtuisi, ja yrittäisi väkisin vetää toista puoleensa tai työntyä toista kohti. Siis tuntuu siltä, mitään ei tietysti ulkopuolella tapahdu.

Mullakin on joskus ollut samanlaisia juttuja. Ja jotain hassua kemiaa se varmasti on.

Eräs työkaveri vuosia takaperin oli sielunkumppanini, itse olin kihloissa silloin toisen kanssa ja mies oli naimisissa ja lapsi tulossa.



Kumpikin olimme hyvin sidottuja toisaalle ja rakastuneita omiin kumppaneihimme. Silti välillämme oleva kemia oli käsin kosketeltavaa. Oli se vaan outoa, tiesin heti ensi kohtaamisesta, että se mies oli jotenkin erityinen. Hetken aikaa juteltuamme olimme kuin vanha aviopari ja 5 minuutin keskustelun jälkeen olisin voinut sanoa tuntevani hänet jo HYVIN.



Myöhemmin selvisi, että meitä kemian lisäksi yhdisti mm samat kiinnostuksen kohteet mm uran suhteen, olimme molemmat silloin siis vain tilapäistöissä opiskelun ohella, eikä tekemämme työ liittynyt opintoihimme. Molemmat olimme myös käyneet läpi saman ison sairauden ja sen aiheuttamat ongelmat. Olimme jopa samanluonteisia. Ulkoisestikin mies oli juuri sellainen, josta olin aina haaveillut.



No mitään sen kummempaa ei tietenkään tapahtunut, mutta jos olisimme kohdanneet joskus jossain toisessa tilanteessa ja jos olisimme olleet vapaita, olisimme luultavasti eläneet onnellisina elämämme loppuun asti.

Kyseessä on eräs tuttuni. Ollaan tunnettu useita, useita vuosia, emme kuitenkaan ole ystäviä isolla Yy:llä.



Aina kun kohtaamme, se salama iskee. Kieli menee solmuun, näytän idiootilta, sydän sykkii tuplakiivaasti.





Ja kuitenkin, olen umpirakastunut omaan mieheeni ja kolmeen lapseemme.





Se Oikea ??











Kenties...

olisi tunnettu ikuisuuksia ja jokin kumma tunne valtaa koko kehon...