Onko täällä ketään, joka olisi parantunut

epävakaasta persoonallisuushäiriöstä? Tai jos nyt ei kokonaan parantunut, niin kuitenkin kykenee elämään paljon lievemmin oirein ts ei enää häiritse arkea?



Minun tarinani:

Olen nuori yliopisto-opiskelija. Kävin kolme vuotta terapiassa (välillä oli taukoa). Koen olevani paljon tasapainoisempi. Asiat eivät minua hetkauta samalla tavalla kuin ennen, en esimerkiksi välitä muiden mielipiteistä. Ajattelen olevani ok tyyppi eikä minua hävetä enää. En myöskään enää pelkää hylkäämistä. Ihmissuhteissani on edelleen ongelmia, mutta olen myös katkaissut välit moneen entiseen "ystävään". Olen sinkku. Välttelen tarkoituksella miehiä ja muutenkin kaikkea, mikä voisi aiheuttaa kriisejä. Yritän elää säännöllistä elämää (ravinto, liikunta, uni). Vietän paljon aikaa kotona nykyään, luen ja katson elokuvia.



Voin jatkaa, jos jotakuta kiinnostaa. Haluaisin kuulla muiden parantuneiden tarinoita. Syynä häiriön kehittymiseen minulla oli lapsuudenkotini levoton ympäristö. Isäni on ollut hyvin epävakaa, nyt yli 60-vuotiaana rauhoittunut. Äiti oli tasapainoisempi, mutta hänellä oli kova tarve myötäillä isää.