Lue keskustelun säännöt.
Valitsin väärän miehen -> nyt harmittaa
29.01.2013 |
Tiedän että on jotenkin väärin olla katkera siitä, että valitsin aikoinaan väärän aviomiehen. tapailin kahta nuortamiestä opiskeluaikoina, kummatkin olivat minuun lääpällään. Valitsin sitten sen, jonka uskoin osoittautuvat paremmaksi aviomieheksi ja isäksi.
Nyt, yli 10 vuotta ja kahta lasta myöhemmin, voin myöntää tehneeni aikoinaan väärän valinnan. Tapasin juuri tämän toisen nuoruudenheilani hiljattain, ja voi että sieppasi katsella millainen komistus se vieläkin oli. Oma ukko on ottanut varmaan 20 kiloa läskiä sitten kouluaikojen, eikä työura alun nousun jälkeen ole moneen vuoteen edennyt juurikaan.
Onko muita, joita harmittaa väärä valinta?
Kommentit (17)
No voi tietenkin olla, että jos olisit valinnut sen toisen harmittelisit, ettet valinnut nyk.miestäsi jne. Et voi ikinä tietää miten elämä menee. Harmittelu tässä vaiheessa on kuitenkin jo aivan turhaa ajankulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut sitä, vai pidätkö itseäsi täydellisenä vaimona?
ei kai kukaan ole täydellinen, mutta mielestäni olen ollut kaikilla mittareilla hyvä vaimo. Olen pitänyt itseni vanhoissa mitoissa, jopa ylppäripuku mahtuu vielä päälle :) Lisäksi pidän kodin siistinä, olen kasvattanut lapsetkin hyvin.
En näe miksi minua tässä pitäisi arvostella.
se toinen oli vieläkin komea kertoo koko totuuden siitä, että valitsit väärin? Voi hyvää päivää.
Kuulostat vain niin ylimieliseltä miestäsi kohtaan, että mietin millainen mahdatkaan olla kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että vanha kolttu mahtuu päälle...
voitteko muka väittää, ettette ottaisi mielummin mieheksenne hoikkaa ja urheilullista miestä, jolla on vielä omat hiukset päässä, kuin lihavaa läjää jolla kattoluukku repsottaa pahemman kerran?
Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut sitä, vai pidätkö itseäsi täydellisenä vaimona?
vähän kärjistettyä, mutta totta. Kai sitä nyt plösähtää ja ura seisoo, jos on perhe hoidettava. Ei se lapsiperheen arjen pyöritys yleensä naista eikä miestä ylevöitä, vaan väsyttää, kiloja kertyy ja urat seisoo, kun lapset tarvitsevat aikaa ja huolenpitoa...
jos ap olet tosissasi, olet ajatuksiltasi kovin lapsellinen ja röyhkeä. Miehesi on elänyt rinnallasi vaikeat vuodet ja sinä harmittelet väärää valintaa... Ei se mies itsekään vatsamakkaroistaan nauti, mutta se on elämää. Hänellä on ollut tärkeämpää tekemistä kuin punttiksella juokseminen...
miten voi olla noin sieluton ajatusmaailma?
voitteko muka väittää, ettette ottaisi mielummin mieheksenne hoikkaa ja urheilullista miestä, jolla on vielä omat hiukset päässä, kuin lihavaa läjää jolla kattoluukku repsottaa pahemman kerran? Niinpä.
Trolololo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sielutonta siinä on että harmittaa elämässään tekemät valinnat. Eikö se nimen omaan ole kypsän aikuisen merkki, että kykenee myöntämään itselleen (ja muille, kas tässä!) tekemänsä virheet. Minun virheeni oli se, että valitsin kahdesta yhtä hyvästä miehestä ilmeisesti väärän.
Oli pakko käydä Facebookissa katsomassa entisen sulhon sivuja ja sain huomata että on menestynyt hyvin elämässä. Kivan näköisiä kuvia oli eksoottisilta lomilta. Hyvä kun mun mies vie mut kerran vuodessa jonnekin Kreikkaan.
Aloin "seurustella" siis olla kaveri pojan kanssa, jota en vain pelännyt, ja hän tuntui kuin tyttökaverilta. Totaalisesti väärä valinta. En halunnut hänen kanssaan mitään muuta kuin höpötellä. En seksiä, en omaa asuntoa, en tietenkään lapsia. En osannut luopuakkaan, koska tuntui kuuluvan elämään, kuin joku veli. 34 vuotiaana heräsin todellisuuteen ja lähdin. Mutta eipä löytynyt miestä jota olisin rakastanut, kuin vasta 40v. Hänellä oli kuitenkin jo kaikki. Niin oma maksettu pieni koti, kuin lapsetkin. Eikä uusintakierros kiinnostanut kummassakaan asiassa. Minä asun vuokralla ja lapset jäi haaveeksi. Ikää nyt jo 45v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sielutonta siinä on että harmittaa elämässään tekemät valinnat. Eikö se nimen omaan ole kypsän aikuisen merkki, että kykenee myöntämään itselleen (ja muille, kas tässä!) tekemänsä virheet. Minun virheeni oli se, että valitsin kahdesta yhtä hyvästä miehestä ilmeisesti väärän.
Oli pakko käydä Facebookissa katsomassa entisen sulhon sivuja ja sain huomata että on menestynyt hyvin elämässä. Kivan näköisiä kuvia oli eksoottisilta lomilta. Hyvä kun mun mies vie mut kerran vuodessa jonnekin Kreikkaan.
siis nykyvalossa väärin - ihan oikein sulle, kun valitsit miehen itsellesi välineenä taloudelliseen menestykseen ja misterkilpailussakin sen pitäis vielä menestyä että kelpaa.
Mutta koska et miehestäsi välitä niin ainahan voit koettaa vaihtaa sen parempaan, jos vaikka hyvinkin vielä kelpaisit vaihtomarkkinoilla. Hävetä saisit, vaikka et taida osata.
Sääli lapsianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja nyt toinen on ollut sun kanssa ja alisuorittanut, ja toinen ilman sua, ja ylisuorittanut niin mistähän sitä "vikaa" alettaisiin etsiä?
olisi varmaan jälkikäteen arvioiden pitänyt tomerammin patistaa miestä niin uransa kanssa kuin lenkkipolullekin. Oikeastaan heräsin tajuamaan tuon tilanteen vasta kun tuo ex-beau tuli vastaan.
Oli taas pakko käydä sen sivuilla katsomassa. Löytyihän sieltä kuvia vaimostakin. Ihan tavallinen kottarainen. Pari kiloa ylipainoakin.
miksi kuvittelet, että vaikka olisit aikoinaan valinnut sen toisen, niin olisitte edelleen yhdessä täydellisen onnellisina? Ei se välttämättä olisi alkuunkaan mennyt niin vaan olisit nyt ihan samassa tilanteessa, ainoana erona ehkä se että olisit onnettomasti naimisissa vähän paremman näköisen miehen kanssa, joka ehkä pettäisi sinua eikä olisi perhe-elämästä yhtään kiinnostunut.
Eiköhän tuo ole aika yleistä jos noin nuorena (alle 25) mennään yhteen?