Lapsettomien suhteellisuudentajun puute ärsyttää!

Heillä menee varmasti enemmän rahaa itseensä kuin sinulla, ja bilettävät varmaan enemmän ja ostavat ruokaa ihan eri mentaliteetilla kuin perheelliset.

Kyllä mulla vaan meni rahaa rutkasti enemmän sinkkuna kuin nyt perheellisenä.

itsellä taitaa 4. vuosi lähteä samoissa talvirytkyissä jne, mutta nou hätä...

Eipö ole ehtinyt matkustelemaan, syömään ulkona ja ostelemaan itselleen hippavaatteita kun ei tarvi. Paljon vähemmän menee rahaa...

Eiköhän se elämäntilanne vaikuta kaikkeen, eli mieti itse omaa suhteellisuudentajuasi!

Mikäs tässä nyt oli ongelma? Tottakai lapsettomat käyttävät rahaa eritavalla. En minä ainakaan lapsettomana osannut ajatella miten paljon lapsiin kuluu rahaa tai on kulumatta. Jokainen saa mielestäni puhua omasta tilanteestaan ilman, että toinen on heti naama näkkärillä arvostelemassa. Taidatpa olla aika ikävä ystävä.

Mitä väliä vaikka ystäväsi polttaisivat kaikki rahansa posliiniesineihin? Mitä se sinulle kuuluu??

*ja marttyyrinkruunu sen kun loistaa ko. mamman kutreilla*

olen kyllä huomannut, että nyt itse lapselliseksi tulleena ajattelen ja näen monet asiat IIIHAN eri tavalla kuin ennen. Olen vähän vanhemmalla iällä saanut lapsen, ja myönnän nyt, että en aiemmin todella ole ymmärtänyt lapsiperheiden asemaa kuten nyt. Siis kyllähän ne raha- ym. asiat siis järjellä ajatellen tietää, mutta se on ihan eri asia kun itse elää sitä elämää. Ihan sama juttu tämän toisen aseman todellisen ymmärtämisen suhteen on esim. monien suhtautuminen työttömyyteen. Monet negatiivisia kommentteja heittelevät eivät TODELLA ole itse joutuneet siihen tilanteeseen miettimään että mitenkäs suu nyt pannaan.

Minä taas olen järkyttynyt muun muassa sellaisista lapsettomien tempuista, että kun esimerkiksi yhden kaverin piti tulla auttamaan meitä muutossa (asia oli sovittu jo viikkoja aiemmin), hän yhtäkkiä muuttopäivänä kertoikin tekstiviestillä, että menee kuitenkin PELAAMAAN JALKAPALLOA. Juupa-juu...



Ja yksi lapseton tuttuni taas kehtaa aina " vaatia" , että minä lähden lasten kanssa kaupunkiin häntä tapaamaan. Kertaakaan hän ei ole lasteni syntymän jälkeen vaivautunut tänne meille " asti" , me kun asumme vajaan puolen tunnin junamatkan päässä keskustasta. Enpä enää aio keskustaan mennä, jääköön sitten ystävyys.



Ja niin edelleen ja niin edelleen. Ihan oikeasti, kaikista yrityksistäni huolimatta minä olen jo jonkin aikaa sitten tajunnut, miten omaan napaansa monet lapsettomat tuijottavat.



Ovat joustamattomia. Täysin joustamattomia.

Kyllä minä ainakin sinkkunakin lapset (sukulaisten sellaiset) laitoin kuitenkin ykköseksi. Enkä totisesti olisi alkanut rahahuoliani lapsiperheessä valitella.



Vaikka toki enemmän silloin kulutinkin.



Yllättävän paljon haukkuja sait, ap. Kertonee vastaajien arvomaailmasta.

Ja kukaan aikuinen ihminen ei todellakaan voi vaatia, että omat lapset olisivat tärkeitä muille kuin omille vanhemmilleen. On aika itsekästä myös olettaa että joku toinen laittaa toisten lapset oman elämän edelle.



Mutta kyse oli nyt vain RAHANKÄYTÖSTÄ.

Itsekkäitä löytyy myös perheellisistä.

missäköhän kohtaa viestissään alkuperäinen kirjoittaja kertoi ystävien jättävän lahjat ostamatta sen takia kun rahat menevät ravintolaan????



Ihmiset käyttävät rahaa eri lailla eri elämäntilantessa. Kyllä minullakin oli sinkkuna monia sellaisia (tavallaan turhia) rahareikiä, mitä ei enää ole. Ulkona tuli syötyä enemmän, elokuvissa tuli käytyä useammin, samoin kampaajalla ja kosmetologilla.



Kaikki tämä on ihan luonnollista mielestäni. Ja melkein kaikki ihmisethän valittavat, että rahaa on liian vähän, mikseivät ap:n ystävät saisi valittaa? Onko siitä joku sääntö, että esim. ainoastaan vähintään kahden alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmat saavat valittaa rahapulaansa? Kuinkas sitten sinkut, jotka maksavat asumisesta suhteessa enemmän, kun ovat yksin, samoin ruuasta (ei käyttöä perhepakkauksille), sähköstä, tv-luvasta jne.

Omat on rahansa. Tärkeintä joulun vietossa on se, että koko perhe on yhdessä, ei se, että kaikki nyt varmasti muistavat lahjalla MEIDÄN lapsiamme.

uusina, jos skippailet ystäviäsi tuollaisin perustein. Meillä onneksi laaja tuttavapiiri, joten kaikki haalarit yms... saadaan käytettyinä. En ymmärtänyt valitustasi yhtään. Mikseivät ystäväsi saisi tilittää rahapulaansa. Minä ainakin ennen lasta kävin enemmän ulkona syömässä, teatterissa, matkustelin yms..., joten kyllä sitä rahaa paloi enemmän kuin lapseen. tosin lapsi luonnollisesti tuo sellaista sisältöä elämään, mitä lapsettomat eivät voi edes ymmärtää. Toki lapsellisenankin voin harrastaa em, mutta luonnollisesti paljon harvemmin. Oletko jotenkin katkera ja kateellinen lapsettomille ystävillesi, ei ymmärrä?

uusina, jos skippailet ystäviäsi tuollaisin perustein. Meillä onneksi laaja tuttavapiiri, joten kaikki haalarit yms... saadaan käytettyinä. En ymmärtänyt valitustasi yhtään. Mikseivät ystäväsi saisi tilittää rahapulaansa. Minä ainakin ennen lasta kävin enemmän ulkona syömässä, teatterissa, matkustelin yms..., joten kyllä sitä rahaa paloi enemmän kuin lapseen. tosin lapsi luonnollisesti tuo sellaista sisältöä elämään, mitä lapsettomat eivät voi edes ymmärtää. Toki lapsellisenankin voin harrastaa em, mutta luonnollisesti paljon harvemmin. Oletko jotenkin katkera ja kateellinen lapsettomille ystävillesi, ei ymmärrä?

mutta kyllä minuakin kummastuttaa ja kyllästyttää kuunnella lapsettoman siskoni vikerrystä, kun ei ole varaa toiseen kaukomaanmatkaan samana vuonna jne..

Kun itsellä on kolmen alle kouluikäisen kulut maksettavana samanlaisista tuloista.

Kertookin hyvistä arvoista. Paljon järkevämpää laittaa rahansa ravintolapalveluihin kuin hankkia lisää tavaraa lapsille, jotka todennäköisesti muutenkin rypevät materiassa. Uskomatonta väittää, että sinkkuihmisen pitäisi laittaa pennosensa sukulaislapsien lahjoihin ennemmin kuin omiin menoihinsa. Antamisen pitää muutenkin olla vapaaehtoista ja vastavuoroista eikä mikään pakko. Tuntuu, että usein teini-ikäisille penskoillekin pitää olla ostamassa syntymäpäivä, nimipäivä, rippi ja joululahjat, eikä näiltä koskaan saa kuitenkaan suunnilleen edes kiitosta. Pennuillekin olisi hyvä opettaa alusta pitäen, etteivät ne lahjat taivaasta tipu. Siksi on mielestäni kyseenalainen joku joulupukkimyytin helliminen ikuisuuksiin, kun lapset eivät ymmärrä, että joku oikeasti maksaa ja näkee vaivaa heidän romujensa eteen. Itse aion opettaa lapseni jo pienestä pitäen arvostamaan lahjoja ja niiden antajia ja kiittämään kauniisti.

Ei juhlimista ja ravintoloissa syömistä, ennen saatettiin käydä kerran viikossa kunnon ravintolassa. Ruokaa ostettiin ihan eri tavalla: kallista kokolihapihviä (jonka kanssa punkkua), homejuustoja jne. Nyt ostetaan sitä tavallista perusruokaa, joka on huomattavasti halvempaa ja viiniäkin paljon harvemmin.



Ei tehdä ulkomaanmatkoja eikä osteta itselle kaikkea kivaa tyyliin " ostanpa uudet sisälenkkarit/kivan cd-levyn/uuden jakun jne. jne" . Kaikki omat ostokset harkitaan tarkaan, ennen tehtiin aina isojakin impulssiostoksia.



Lapsiin toki menee rahaa, mutta ei meillä heillekään osteta ihan kalliimpia merkkivaatteita.

aan yli kaiken?



Minä ainakin olen halunnut lapsia, ja olen tosi onnellinen että sain tulla äidiksi. On ihan oma valintani (ja miehen tietysti) käyttää rahaa just tähän lapsiperheen elämään. Ehdin käydä teatterissa ihan tarpeeksi ed. elämänvaiheessa, ja luulempa että ehdin vielä myöhemminkin. nyt olen onnellinen lapsistani.

Vierailija:

aan yli kaiken?

Minä ainakin olen halunnut lapsia, ja olen tosi onnellinen että sain tulla äidiksi. On ihan oma valintani (ja miehen tietysti) käyttää rahaa just tähän lapsiperheen elämään. Ehdin käydä teatterissa ihan tarpeeksi ed. elämänvaiheessa, ja luulempa että ehdin vielä myöhemminkin. nyt olen onnellinen lapsistani.