Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jäisitkö liitoskipujen takia sairaslomalle?
28.01.2013 |
Jotenkin minua hävettää, kun aina puhutaan siitö kuinka raskautta pidetään sairautena, mutta minua sattuu jalkojen sisäsyrjiin sekä tuonne keskelle niin paljon, että käveleminen tekee kipeää. Joka kerta kun nousen, joudun kokoamaan itseni että kykenen taas ottamaan askelia. Linkutan selvästi, koska kävely ja muu liikkuminen sattuu tosi ilkeästi.
Raskausviikkoja 30 ja mietin, pitääkö minun joka kolmas päivä sitten anella sairaslomia?!
Jäisittekö te? Kykenen kyllä tekemään töitä, mutta se on tosi tuskallista eikä helpotusta näy vaikka olen odottanut ja tehnyt kaikki konstit kipujen helpottamiseksi. :(
Kommentit (38)
Hoitoala, nostoja, pesuja, kyykkimisiä ja pukemisia....
Jo rv23 sain saikkua, ensi viikolla uudestaan työpaikkalkeuriin mutta ei kyllä mitän toivoa että töihin menisin enää, en pysty kunnolla kävelemään ottamatta tukea seiniltä jne...
Ja ne ketkä eivä tole helvetillisistä liitoskivuista kärsineet voivat olla hiljaa, se että on vähän sattunut ei ole sama asia, eikä se että joihinkin sattuu vähän enemmän tarkoittaa että ne ovat vain liian herkkiä!
Itse esim ajoin itse sairaalaan kun oli umpparitulehdus, enkä ollut leikkauksen jälkeen läheskään niin kipeä kuin nyt näiden liitoskipujen kanssa, kun sängystä nouseminenkin melkein itkettää...
Ja välillä oksettaa kun tekee niin kipeää mutta vessaankin olisi pakko päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoala, nostoja, pesuja, kyykkimisiä ja pukemisia....
Jo rv23 sain saikkua, ensi viikolla uudestaan työpaikkalkeuriin mutta ei kyllä mitän toivoa että töihin menisin enää, en pysty kunnolla kävelemään ottamatta tukea seiniltä jne...Ja ne ketkä eivä tole helvetillisistä liitoskivuista kärsineet voivat olla hiljaa, se että on vähän sattunut ei ole sama asia, eikä se että joihinkin sattuu vähän enemmän tarkoittaa että ne ovat vain liian herkkiä!
Itse esim ajoin itse sairaalaan kun oli umpparitulehdus, enkä ollut leikkauksen jälkeen läheskään niin kipeä kuin nyt näiden liitoskipujen kanssa, kun sängystä nouseminenkin melkein itkettää...
Ja välillä oksettaa kun tekee niin kipeää mutta vessaankin olisi pakko päästä.
Joudun myös nostamaan jalat käsillä ylös mm autosta noustessa, ihan järkyttävä poltto jaloissa. :( Voisin töissä käydä jos joutuisin kävelemään sinne ja takaisin, mutta työni on myös kävelemistä koko päivän. Voit arvata kuinka tuskallisen uuvuttavia päivät ovat. Nostelua kuuluu paljon työhöni, mutta pahinta on silti pelkästään se käveleminen. Kantaminen vain vähän pahentaa kipuja.
Siinä vaiheessa, kun kipu itketti ja linkutin 300 metrin matkaa yli vartin. Jälkeenpäin ajateltuna sinnittelin ehkä liiankin pitkään.
En tiedä oliko asioilla yhteyttä, mutta synnytin keskosen rv 34. Syytä ennenaikaiseen synnytykseen ei tutkittu, mutta itse jälkeenpäin pohdin, olisiko vauva pysynyt sisällä kauemmin, jos olisin jäänyt suosiolla kotiin lepäämään. Minulla työmatkaan kuuluu yhteensä n. kilometri kävelyä per suunta.
Ja ennen tätä toista raskautta en edes tiennyt mitä tarkoittaa liitoskivut, jostain syystä nyt tiedän VARSIN HYVIN!!! Todella hirveän tuntuista ja kävisin mielelläni töissä vaikka laskettuun aikaan asti jos saisin valita nämä kivut pois. Pitää ihan harkita tässä sohvalla istuessa, jaksano hakea vettä. Kestänkö kivun kun joudun keittiöön lähtemään. Taidan vain odottaa miestä suihkusta. :(
Hoitoala, nostoja, pesuja, kyykkimisiä ja pukemisia....
Jo rv23 sain saikkua, ensi viikolla uudestaan työpaikkalkeuriin mutta ei kyllä mitän toivoa että töihin menisin enää, en pysty kunnolla kävelemään ottamatta tukea seiniltä jne...Ja ne ketkä eivä tole helvetillisistä liitoskivuista kärsineet voivat olla hiljaa, se että on vähän sattunut ei ole sama asia, eikä se että joihinkin sattuu vähän enemmän tarkoittaa että ne ovat vain liian herkkiä!
Itse esim ajoin itse sairaalaan kun oli umpparitulehdus, enkä ollut leikkauksen jälkeen läheskään niin kipeä kuin nyt näiden liitoskipujen kanssa, kun sängystä nouseminenkin melkein itkettää...
Ja välillä oksettaa kun tekee niin kipeää mutta vessaankin olisi pakko päästä.
Joudun myös nostamaan jalat käsillä ylös mm autosta noustessa, ihan järkyttävä poltto jaloissa. :( Voisin töissä käydä jos joutuisin kävelemään sinne ja takaisin, mutta työni on myös kävelemistä koko päivän. Voit arvata kuinka tuskallisen uuvuttavia päivät ovat. Nostelua kuuluu paljon työhöni, mutta pahinta on silti pelkästään se käveleminen. Kantaminen vain vähän pahentaa kipuja.
Haaveilen automaattivaihteisesta autosta tällä hetkellä kun kytkimen käyttö vasemmalla jalalla tuntuu välillä ylivoimaiselta... Mutta haaveeksi se kyllä jää..
Käy sääliksi esikoista 1,5v kun en kykene tekemään juuri mitään hänen kanssaan tällä hetkellä =/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa, kun kipu itketti ja linkutin 300 metrin matkaa yli vartin. Jälkeenpäin ajateltuna sinnittelin ehkä liiankin pitkään.
En tiedä oliko asioilla yhteyttä, mutta synnytin keskosen rv 34. Syytä ennenaikaiseen synnytykseen ei tutkittu, mutta itse jälkeenpäin pohdin, olisiko vauva pysynyt sisällä kauemmin, jos olisin jäänyt suosiolla kotiin lepäämään. Minulla työmatkaan kuuluu yhteensä n. kilometri kävelyä per suunta.
Mitä!? Voiko sinnitteleminen liitoskivuissa aiheuttaa jotain pahaa? :( Jotenkin luulen, että nykyajan naiset ovat liiankin urheita ja se on vain jokin myytti, että raskautta mangutaan sairautena... Tosi moni on sinnitellyt esim ennenaikaisissa suoistuksissakin aivan tappiin ja monia muita tarinoita joissa olisi ehkä itsekin voinut jo VALITTAA ja jäädä kotiin. :/
Näitä kipuja ei ollut menneinä vuosikymmeninä, koska elämä sisälsi paljon liikuntaa eikä istumista. Peltotöistä käytiin lapset pyöräyttämässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoala, nostoja, pesuja, kyykkimisiä ja pukemisia....
Jo rv23 sain saikkua, ensi viikolla uudestaan työpaikkalkeuriin mutta ei kyllä mitän toivoa että töihin menisin enää, en pysty kunnolla kävelemään ottamatta tukea seiniltä jne...Ja ne ketkä eivä tole helvetillisistä liitoskivuista kärsineet voivat olla hiljaa, se että on vähän sattunut ei ole sama asia, eikä se että joihinkin sattuu vähän enemmän tarkoittaa että ne ovat vain liian herkkiä!
Itse esim ajoin itse sairaalaan kun oli umpparitulehdus, enkä ollut leikkauksen jälkeen läheskään niin kipeä kuin nyt näiden liitoskipujen kanssa, kun sängystä nouseminenkin melkein itkettää...
Ja välillä oksettaa kun tekee niin kipeää mutta vessaankin olisi pakko päästä.
Joudun myös nostamaan jalat käsillä ylös mm autosta noustessa, ihan järkyttävä poltto jaloissa. :( Voisin töissä käydä jos joutuisin kävelemään sinne ja takaisin, mutta työni on myös kävelemistä koko päivän. Voit arvata kuinka tuskallisen uuvuttavia päivät ovat. Nostelua kuuluu paljon työhöni, mutta pahinta on silti pelkästään se käveleminen. Kantaminen vain vähän pahentaa kipuja.
Haaveilen automaattivaihteisesta autosta tällä hetkellä kun kytkimen käyttö vasemmalla jalalla tuntuu välillä ylivoimaiselta... Mutta haaveeksi se kyllä jää..
Käy sääliksi esikoista 1,5v kun en kykene tekemään juuri mitään hänen kanssaan tällä hetkellä =/
Oliko sinulla yhtä pahat kivut myös esikoisen odotuksessa? Minulla ei ollut koskaan MITÄÄN kipua. :O Ainoastaan ketutti ihan viimesillään valas olo. :D
Ja ennen tätä toista raskautta en edes tiennyt mitä tarkoittaa liitoskivut, jostain syystä nyt tiedän VARSIN HYVIN!!! Todella hirveän tuntuista ja kävisin mielelläni töissä vaikka laskettuun aikaan asti jos saisin valita nämä kivut pois. Pitää ihan harkita tässä sohvalla istuessa, jaksano hakea vettä. Kestänkö kivun kun joudun keittiöön lähtemään. Taidan vain odottaa miestä suihkusta. :(
En olisi ikinä lähtenyt toista tekemään (varsinkaan näin pienellä ikäerolla...) jos olisin vähänkään aavistanut kuinka kipeä voi olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kipuja ei ollut menneinä vuosikymmeninä, koska elämä sisälsi paljon liikuntaa eikä istumista. Peltotöistä käytiin lapset pyöräyttämässä...
Lapsikuolleisuus oli paljon korkeampi, samoin äitejä kuoli enemmän synnytyksiin, ja ennenaikaisia synnytyksiä oli varmasti paljon enemmän juuri sen takia että lepäämään ei saanut jäädä.
Näitä kipuja ei ollut menneinä vuosikymmeninä, koska elämä sisälsi paljon liikuntaa eikä istumista. Peltotöistä käytiin lapset pyöräyttämässä...
Miksi minulla sitten nyt on kovat liitoskivut vaikka olen todella paljon paremmassa kunnossa kun esikoisen odotuksessa/sitä ennen, eikä sillon ollut mitään kipuja?! :D
Joo varmaan peltotöistä suoraan palasivat. Ihme kun euroopan historian kirjassa jonka ovat sen ajan ihmiset kirjoittaneet, on useita juttuja viikkojen lapsivuodeajoista ja siitä kuinka kipeitä naiset olivat. Komplikaatoita, kuolemia, tulehduksia jne, mutta niin oli asiat ennen paremmin hahahahaahhaha! :D Vai puhutko jostain orjista? Juu heidän oli varmaan pakkokin, joku olisi tappanut jos eivät olisi jatkaneet. Kyllä sitä varmasti kuka tahansa ruoskan uhalla jatkaa vaikka istukka alapäästä roikkuen. Älä ole tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymaailma on monin tavoin muutoinkin erilainen.
Mulla liitoskivut on tulleet jäädäkseen vaikken ole edes raskaana! Välillä vihloo ihan julmetusti...
Ja ap:n kysymykseen: jäisin todellakin saikulle.
Näitä kipuja ei ollut menneinä vuosikymmeninä, koska elämä sisälsi paljon liikuntaa eikä istumista. Peltotöistä käytiin lapset pyöräyttämässä...
Hoitoala, nostoja, pesuja, kyykkimisiä ja pukemisia....
Jo rv23 sain saikkua, ensi viikolla uudestaan työpaikkalkeuriin mutta ei kyllä mitän toivoa että töihin menisin enää, en pysty kunnolla kävelemään ottamatta tukea seiniltä jne...Ja ne ketkä eivä tole helvetillisistä liitoskivuista kärsineet voivat olla hiljaa, se että on vähän sattunut ei ole sama asia, eikä se että joihinkin sattuu vähän enemmän tarkoittaa että ne ovat vain liian herkkiä!
Itse esim ajoin itse sairaalaan kun oli umpparitulehdus, enkä ollut leikkauksen jälkeen läheskään niin kipeä kuin nyt näiden liitoskipujen kanssa, kun sängystä nouseminenkin melkein itkettää...
Ja välillä oksettaa kun tekee niin kipeää mutta vessaankin olisi pakko päästä.
Joudun myös nostamaan jalat käsillä ylös mm autosta noustessa, ihan järkyttävä poltto jaloissa. :( Voisin töissä käydä jos joutuisin kävelemään sinne ja takaisin, mutta työni on myös kävelemistä koko päivän. Voit arvata kuinka tuskallisen uuvuttavia päivät ovat. Nostelua kuuluu paljon työhöni, mutta pahinta on silti pelkästään se käveleminen. Kantaminen vain vähän pahentaa kipuja.
Haaveilen automaattivaihteisesta autosta tällä hetkellä kun kytkimen käyttö vasemmalla jalalla tuntuu välillä ylivoimaiselta... Mutta haaveeksi se kyllä jää..
Käy sääliksi esikoista 1,5v kun en kykene tekemään juuri mitään hänen kanssaan tällä hetkellä =/Oliko sinulla yhtä pahat kivut myös esikoisen odotuksessa? Minulla ei ollut koskaan MITÄÄN kipua. :O Ainoastaan ketutti ihan viimesillään valas olo. :D
Ole selkäkipuja, mutta eivät liian pahoja. Viimeisen kolmanneksen aikana olin elämäni kunnossa, ja nautin raskaudesta (vaikka olikin valas-olo....)
Tämän kanssa sitten selkä kipeytyi alussa, mutta selkäkivut hävisi kokonaan rv16 jotenkin mystisesti umpparileikkauksen jälkeen... Sitten saikin nautti pari viikkoa kivuttomasta olosta ennenkuin liitoskivut iski tuohon eteen=/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kipuja ei ollut menneinä vuosikymmeninä, koska elämä sisälsi paljon liikuntaa eikä istumista. Peltotöistä käytiin lapset pyöräyttämässä...
Lapsikuolleisuus oli paljon korkeampi, samoin äitejä kuoli enemmän synnytyksiin, ja ennenaikaisia synnytyksiä oli varmasti paljon enemmän juuri sen takia että lepäämään ei saanut jäädä.
Nää on näitä "ennen oli asiat paremmin" -idiootteja jotka eivät oikeasti ole perehtyneet siihen miten asia IHAN OIKEASTI OLIVAT. ;D Olen sen verran synnytysten historiaa lukenut, että moiset kommentit saavat purskahtamaan nauruun ja samalla kauhulla ajattelen kuinka moni nainen ja vauva silloin kuoli, koska oli pakko vain jatkaa ja jatkaa. Voi olipa naiset parempia, olisipa kuten ennen. :D:D
Siinä vaiheessa, kun kipu itketti ja linkutin 300 metrin matkaa yli vartin. Jälkeenpäin ajateltuna sinnittelin ehkä liiankin pitkään.
En tiedä oliko asioilla yhteyttä, mutta synnytin keskosen rv 34. Syytä ennenaikaiseen synnytykseen ei tutkittu, mutta itse jälkeenpäin pohdin, olisiko vauva pysynyt sisällä kauemmin, jos olisin jäänyt suosiolla kotiin lepäämään. Minulla työmatkaan kuuluu yhteensä n. kilometri kävelyä per suunta.
Mitä!? Voiko sinnitteleminen liitoskivuissa aiheuttaa jotain pahaa? :(
Niin siis en tiedä, mietin vain itsekseni tällaista teoriaa. En ole ottanut selvää sen kummemmin enkä jutellut lääkärin kanssa asiasta. Varmaankaan ei sentään. Tuntui vain, että ne kivut olivat fyysisesti niin rankat, että olisivatko kenties voineet käynnistää synnytyksen.
Näitä kipuja ei ollut menneinä vuosikymmeninä, koska elämä sisälsi paljon liikuntaa eikä istumista. Peltotöistä käytiin lapset pyöräyttämässä...
Miksi minulla sitten nyt on kovat liitoskivut vaikka olen todella paljon paremmassa kunnossa kun esikoisen odotuksessa/sitä ennen, eikä sillon ollut mitään kipuja?! :DJoo varmaan peltotöistä suoraan palasivat. Ihme kun euroopan historian kirjassa jonka ovat sen ajan ihmiset kirjoittaneet, on useita juttuja viikkojen lapsivuodeajoista ja siitä kuinka kipeitä naiset olivat. Komplikaatoita, kuolemia, tulehduksia jne, mutta niin oli asiat ennen paremmin hahahahaahhaha! :D Vai puhutko jostain orjista? Juu heidän oli varmaan pakkokin, joku olisi tappanut jos eivät olisi jatkaneet. Kyllä sitä varmasti kuka tahansa ruoskan uhalla jatkaa vaikka istukka alapäästä roikkuen. Älä ole tyhmä.
Ei kannata vetäistä papuja nenään. Näin se vaan oli. Antibiottien yleistyminen oli suurin äitikuolemien vähentäjä 1940-luvulla. Useampi palasi peltotöihin. Aikuisväestö liikkui vielä 50 vuotta sitten keskimäärin yli 50 tuntia viikossa. Nykyään jo 10 tuntia on harvinaista, ja usein se on ns. mukavuusliikuntaa.
"Ei sitä ennenvanhaa ollu liitoskipuja!" Joo ei varmasti, haikara toi vauvat ja kaikki oli hyvässä järjestyksessä, kukaan ei ollut kipeä synnytyksestä eikä tulehduksia ollut keksitty. Kyllä ennen osattiin.
Iso tyrsk! :D
Viikolla 30 oli jo vaikea päästä kotona vessaan. Aluksi olin 2 viikon pätkissä, sitten tuli kuukausi kerrallaan. Tällä tavalla meni minullakin:
http://www.dailymail.co.uk/health/article-2167821/Pregnancy-hormones-le…
Näitä kipuja ei ollut menneinä vuosikymmeninä, koska elämä sisälsi paljon liikuntaa eikä istumista. Peltotöistä käytiin lapset pyöräyttämässä...
Miksi minulla sitten nyt on kovat liitoskivut vaikka olen todella paljon paremmassa kunnossa kun esikoisen odotuksessa/sitä ennen, eikä sillon ollut mitään kipuja?! :DJoo varmaan peltotöistä suoraan palasivat. Ihme kun euroopan historian kirjassa jonka ovat sen ajan ihmiset kirjoittaneet, on useita juttuja viikkojen lapsivuodeajoista ja siitä kuinka kipeitä naiset olivat. Komplikaatoita, kuolemia, tulehduksia jne, mutta niin oli asiat ennen paremmin hahahahaahhaha! :D Vai puhutko jostain orjista? Juu heidän oli varmaan pakkokin, joku olisi tappanut jos eivät olisi jatkaneet. Kyllä sitä varmasti kuka tahansa ruoskan uhalla jatkaa vaikka istukka alapäästä roikkuen. Älä ole tyhmä.
Ei kannata vetäistä papuja nenään. Näin se vaan oli. Antibiottien yleistyminen oli suurin äitikuolemien vähentäjä 1940-luvulla. Useampi palasi peltotöihin. Aikuisväestö liikkui vielä 50 vuotta sitten keskimäärin yli 50 tuntia viikossa. Nykyään jo 10 tuntia on harvinaista, ja usein se on ns. mukavuusliikuntaa.
Jos liitoskipuni aiheutuvat huonosta kunnosta niin miten ihmeessä sellaisia ei ilmennyt esikoisen odotuksessa missään vaiheessa?! :O Liikuin (kunnes kivut estivät) ja teen ruumiillista työtä, esikoisen kohdalla kävin kerran viikossa joogassa ja ainoa liikunta oli siinä. Selitäs. :D Minua lähinnä huvittaa ehkä typerin väite jonka olen kuullut. :D
Alue: Aihe vapaa
Mä en pystynyt kävelemään ollenkaan. Käsillä piti siirtää jalkoja, että pääsin vessassa käymään. Mulla kyllä häpyliitos repesi, siitä niin kovat tuskat.