Muksuni herää itse kouluaamuina, minä nousen myöhemmin.

Teen kolmivuorotyötä ja esim. yövuorosta kotiuduttua olen läsnä kun lapsi herää ja tekee kouluunlähtöä. On täysin omatoiminen ekaluokkalainen eli jos olen aamuvuorossa, tyttö herää itse, tekee itse aamupalan ym ja lähtee kouluun, soitellaan ehkä muutaman kerran ennen lähtöä. Mun ei tarvitsisi vapaapäivinä herätä, mutta meillä on käytäntö, että tyttö herää esim. seiskalta ja tekee "aamurutiinit" ja mä herään puoli kasin jälkeen ja annan lähtöhalin. En ymmärrä miksi pitäisi opettaa lapsi siihen, että vanhempi herättää ja tekee kaiken valmiiksi aamulla. Mun mielestä ihan hölmöä, että vanhempi herättää ja laittaa leivät valmiiksi jollekin viidesluokkalaiselle. Sitten ihmetellään, kun teinit ei osaa kelloa, myöhästelee, huoneet on kuin pommin jäljilta ja odotetaan, että vanhemmat ottaa vastuun ja huolehtii lapsen puolesta kaikesta.

Opettajathan ym. ammattikasvattajat ovat kyllä sitä periaatetta vastaan, että vanhempi jää nukkumaan, kun lapset heräävät itse kouluun. Se siitä esimerkistä ja vanhempien läsnäolosta.

Itse olen samoilla linjoilla tämän kanssa, mutta jos lapsesi ovat niin omatoimisia ja aktiivisia, että eivät tilanteesta kärsi, niin omapa on elämäsi.

Opettajathan ym. ammattikasvattajat ovat kyllä sitä periaatetta vastaan, että vanhempi jää nukkumaan, kun lapset heräävät itse kouluun. Se siitä esimerkistä ja vanhempien läsnäolosta.

Itse olen samoilla linjoilla tämän kanssa, mutta jos lapsesi ovat niin omatoimisia ja aktiivisia, että eivät tilanteesta kärsi, niin omapa on elämäsi.

Toinen on kutosella ja toinen kolmannella. Koska teen töitä kotona, olen aina kotona kun he tulevat koulusta. Ollaan tosiaan paljon yhdessä, mutta olen tämän aamuylellisyyden suonut itselleni.

Ja tosiaan, lasten on ihan hyvä oppia omatoimisuutta. Molemmat osaa nousta kellon soittoon, isompi ei siis joudu huolehtimaan pienemmästä. :)

ap

mulla vuorotyö ja aika usein olen jo lähtenyt töihin kun lapsi herää (isä ja pikkusisko nukkuvat vielä)

Tai jos mulla on ilta tai vapaa, niin en kyllä jaksa herätä aikaisin.



Lapsi on tokaluokalla ja tosi omatoiminen. Laitan hänelle illalla kouluvaatteet valmiiksi, itse tekee aamupalan (leipää) ja osaa lähteä ajoissa kouluun. Herätyskello on varuilta herättämässä, jos ei herää ajoissa. Yleensä herää itsekseen kun on aamuvirkku.



En näe tässä mitään ongelmaa. Toki lapsi saa tulla minut herättämään jos jotain kysyttävää on tai tarvitsee apua jossain.

vanhempien piti lähteä sen verran aikaisin töihin, että he olivat lähes aina lähteneet herätessäni. Tämä siis alkean 8-vuotiaasta. En koskaan lapsena tajunnut, miksi joidenkin vanhemmat herättävät lapsensa kouluun, sitä varten oli herätyskello.



Olisihan se toki mukavaa, jos vanhemmat voivat olla lastensa kanssa paljon, mutta ap ilmeisesti on muutenkin lasten kanssa kotona paljon, joten mielestäni ihan sama vaikka nukkuukin puoli tuntia pidempään. Vanhemman pitää olla läsnä, mutta ei mielestäni mikään elävä herätyskello jaa aamiaisautomaatti.

mun 2-luokkalainen lapsipuoli sai äidiltään joululahjaksi herätyskellon, koska työtön wt-äiti nukkuu mieluummin puolille päivin kuin herää aikaisin.

Minusta on vähän liian laiskaa, jos ei viitsi herätä huolehtimaan pienten alakoululaisten kouluunlähdöstä. Varsinkin, kun et tee mitään yötyötä tms. raskasta, mikä selittäisi aamunukkumisen.



Näin siksi, että a) pienelle lapselle sellainen aamu on aika raskas

b) edellytät lapsilta sellaista virkeyttä ja toimeliaisuutta, jota et itsekään viitsi esittää, vaikka olet aikuinen. Juu, kyse on lasten työstä, ei sinun - mutta voihan sitä ajatella niin, että lasten huolto ja kasvatus olisi sinunkin työtäsi.



Mutta hyvä, että sentään olet silloin hereillä, kun lähtevät kouluun, eli nouset vain hiukkasen myöhemmin.

ensin kysytään mielipidettä ja sitten ei saisi ollakaan eri mieltä.



Minä olen toiminut toisin ja herännyt aina ennen lapsia silloin kun vuorotyön takia olen aamulla kotona.



Jokainen tekee tavallaan. Lapsethan pärjäävät vaikka seksiorjina, jos on pakko. Mutta minusta omat lapseni ovat niin arvokkaita, että ovat ansainneet aikuisen läsnäolon aamulla kun ovat lähteneet kouluun. Ovat aina nauttineet yhdessä syödystä aamupalasta.



Mutta jokainen tekee omille lapsilleen, mitä haluaa ja miten heitä arvostaa.

Mä en edes kehtaisi jäädä nukkumaan lasten lähtiessä kouluun. Vuorotyöt ovat tietysti asia erikseen.

Tosi laiska saa olla, ettei viitsi nousta samaan aikaan lasten kanssa.

Mä nukun pitkään viikonloppuisin, kun on aivan sama milloin kukin herää.

mutta lapsi oli jo herännyt ennen mua ja syönyt aamupalan ja pukeutunut ja katseli tv ohjemia. Käytännössä ei siis ollenkaan tarvinnut apuani tai läsnäoloani.

Nyt saa lähteä itsekseen, myös silloin kun olen kotona. Ei tuo muksu minun seuraani ole aamuisin kaivannut.



Monilla lapsilla vanhemmat joutuvat aina lähtemään töihin ennen koulun alkua.

Meillä on se etu, että jompikumpi meistä vanhemmista on lähes aina kotona kun lapsi pääsee koulusta. Mikä on mielestäni tärkeämpää kun se aamupalan laitto ja kehoitukset lähteä jo koululle.



Tiedän tästä läheltä äitejä jotka jopa saattavat vielä tokaluokkalaisia kouluun...

On ihan kamalaa. Ihan kummallista, että Suomessa ylpeillään sillä, että pienet eka-ja tokaluokkalaiset ovat NIIN itsenäsiä :(. Muualla maailmassa on heittellejättöä jättää pienet lapset yksin ennen/jäleen koulun tai muutenkin.

On ihan kamalaa. Ihan kummallista, että Suomessa ylpeillään sillä, että pienet eka-ja tokaluokkalaiset ovat NIIN itsenäsiä :(. Muualla maailmassa on heittellejättöä jättää pienet lapset yksin ennen/jäleen koulun tai muutenkin.

Mun mielestä koululaisen on hyvä oppia jo omatoimisuutta.

Oletko itse aina kotona aamuisin ja iltapäivällä? Kotiäideillä ja työttömillä tähän toki on mahdollisuus.

vien ne aina kouluun ja olen odottamassa kun tulevat sieltä kotiin. Lapseni nauttivat lounasta ja tuoretta pullaa koulusta tultuaan. Isikin haluaa nauttia lounaansa kotona aina kun se vaan on mahdollista. En ymmärrä mikseivät muutkin vanhemmat arvosta lapsiaan kuten me,

oon varmaan curling-mamma ja mies curling-isi mutta ei tulisi mieleenkään vielä ekaluokkalaista vastuuttaa toimimaan täysin yksin jos its oltaisiin kotona.

Ekaluokka on mielestämme arkistenn askareiden harjoittelua varten. Katsotaan ensi syksyllä, miten sujuu jo omatoimisuus. Tällä hetkellä taustaillaan. Ulkomailla asuneena olen samaa mieltä, että Suomessa ekaluokka on viimeistään monelle se maaginen rajapyykki. Pienestä päiväkotilapsesta pitäisi tulla jo ISO ja PÄRJÄÄVÄ heti kun koulu elokuussa alkaa . Surullista.

T: Lto

On ihan kamalaa. Ihan kummallista, että Suomessa ylpeillään sillä, että pienet eka-ja tokaluokkalaiset ovat NIIN itsenäsiä :(. Muualla maailmassa on heittellejättöä jättää pienet lapset yksin ennen/jäleen koulun tai muutenkin.

1. En jää sänkyyn lasten lähtiessä kouluun - kuten jo kirjoitin.



2. Lapseni ei ole 1-2-luokkalaisia - kuten jo kirjoitin.



;) ap

perheessä vanhempi on aina kotona (ja hereillä) lasten lähtiessä ja tullessa koulusta kuten ap on. Ja varsinkin vielä kuudes- ja kolmasluokkalaisten kanssa.



Kun ap on noin paljon kotona ja lastensa saatavilla, se on paljon enemmän kuin mihin suurimmassa osassa työssäkäyvistä perheistä pystytään, joten kokonaisuuden kannalta on ihan sama herääkö ap puoli tuntia aiemmin vain myöhemmin. Järki käteen nyt ja katsomaan kokonaisuutta!

ensin kysytään mielipidettä ja sitten ei saisi ollakaan eri mieltä.

Minä olen toiminut toisin ja herännyt aina ennen lapsia silloin kun vuorotyön takia olen aamulla kotona.

Jokainen tekee tavallaan. Lapsethan pärjäävät vaikka seksiorjina, jos on pakko. Mutta minusta omat lapseni ovat niin arvokkaita, että ovat ansainneet aikuisen läsnäolon aamulla kun ovat lähteneet kouluun. Ovat aina nauttineet yhdessä syödystä aamupalasta.

Mutta jokainen tekee omille lapsilleen, mitä haluaa ja miten heitä arvostaa.

Mutta jos perustelu on ettei ole lapselle läsnä niin kai siihen saa vastata?? Varsinkin kun tuo oli ihan naurettava perustelu, samoin tuo sun seksitaudin juttu.

Ja jos nukkuu puoli tuntia pidempään kuin lapsi on ihan naurettavaa piruilua väittää että se liittyisi jotenkin lapsen arvostamiseen.

ekaluokkalaiseni nousee ylös. Teen hänelle aamupalan, katson mitkä vaatteet laittaa ja annan lähtöhalit ja suukot.



Varmasti pärjäisi yksinään, siitä ei ole kyse. Ja en varmastikaan kasvata mitään mammanpoikaa, siitäkään ei ole kyse. Lapsi tarvitsee turvallista elämää jossa joku aikuinen vielä auttaa häntä, seitsemävuotiasta lasta.



Seitsemän ei ole iso eikä tarvitsekkaan olla. Olen vastaan pärjäämiskulttuuria, kyllä lapset isompana oppii pitämään huolta itsestään kun siihen on turvallisesti aikuisen kanssa yhdessä harjoiteltu ja aikuinen on ollut tukena.



Katsokaa aikuisia ihmisiä, päihdeongelmaisia, terapian tarpeessa suurin osa. Ensin oli sota-ajan lapset jotka jäisodan jalkoihin ja vanhempien piti pärjätä ja lapset tuli perässä. Sitten tuli itsekäs sukupolvi "minä minä" joiden lapsia me olemme.



Kuinka monta kertaa täälläkin saa lukea miten isovanhemmat ei auta lasten hoidossa tai että heillä on päihdeongelmia tai muita läheisyyteen liittyviä ongelmia.



Sitten ollaan me. Kasvatamme samalla tavalla pärjääjiä kuin edellinenkin sukupolvi teki, vain toisita syistä ehkä. Täällä on aina arvostettu yksin pärjäämistä ja mihin se on meidät johtanut?



Minä haluan antaa lapselle jotain muuta. Turvallisuutta, tietoa että jollei pärjää, niin vanhemmat auttaa. Se ei ole curlaamista kun sen tekee tietyissä rajoissa. Ei tehdä lapsen puolesta vaan tehdään yhdessä. Jos tulee ongelmia, ei ole kynnystä puhua niistä. Aikuisen läsnäolo on todella tärkeää.



Ja kyllä se että jää aamulla sänkyyn kun lapsi lähtee kouluun, kertoo lapselle jotain. Se on eri asia että osaako ja pärjääkö kuin se että on pakko pärjätä.

Jos herään ennen kahdeksaa ja kämpässä on liian hiljaista, soitan lapselleni. Muutaman kerran onkin itse nukahtanut uudelleen ja on ehtinyt kouluun juuri ja juuri. Periaatteena meillä on, että jokainen laittaa omat herätyksensä kelloon tai kännykkään. 11 v osaa varsin hyvin ottaa aamiaista itse ja niin osaa kyllä ekaluokkalainenkin.