Vahinko raskaus
Olemme miehen kanssa puhuneet lapsen hankkimisesta. Mutta ajankohdasta emme ole vielä keskustelleet.
Nyt kuitenkin tein tänään raskaustestin joko oli positiivinen e-pillereistä huolimatta.
Kerroin miehelleni ja hän ei osannut sanoa asiaan mitään.
Nyt kuitenkin,kun hän tuli töistä kotiin ei hän ole sanonut sanaakaan minulle. Eikä ole antanut suukkojaan,niin kuin yleensä kun tulee kotiin.
Miten kerron miehelleni hellävaraisesti,että tämä on ihan yhtä iso yllätys minulle kuin hänellekkin.
Mutta en halua,että minua kohdellaan kuin ruttoa,sen takia että olen raskaana.?
Itse haluan ehdottomasti pitää lapsen.
Vinkkejä kaipaan myös siihen,että miten perustelen miehelleni,että haluan ja pystytään pitämään tämä lapsi.
Kommentit (17)
Sano sille vaikka, että ilmoittaa kun on valmis puhumaan asiasta, ja kerro että itselläsi kova tarve puhua tilanteesta.
Meillä kaksi toivottua ja 'suunniteltua' lasta. Nyt useamman vuoden jälkeen tulin raskaaksi, vaikka ei tosiaankaan enään ollut tarkoitus saada lapsia. Mulle ja miehelle tosi kova järkytys, mies jopa rupesi itkemään. Mutta juteltiin ja juteltiin, tarkasteltiin elämäntilannettamme eri kulmista ja pohdittiin maailmankatsomustamme. Lopulta päädyimme pitämään vauvan. Vaikka se tuokin paljon stressiä nykyiseen tilanteeseemme on hän jo näiden odotuskuukausien aikana tullut kovin odotetuksi ja rakkaaksi.
Kun miehesi pystyy puhumaan, kuuntele häntä. Kysy mitä hän pelkää, mitä toivoo,mitä haluaa jne. Älä tuomitse. Kerro kiihkottomasti oma kantasi. Kerro myös, että mihinkään päätökseen ei tarvitse heti tulla. Antakaa itsellenne ja toisillenne aikaa pohtia. Ja jutelkaa uudelleen. Jos sitten toinen päätyy siihen, ettei todellakaan halua lasta ja toinen siihen että haluaa, keskustelkaa sitten tästä asetelmasta ja mitä se tarkoittaa.
Kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Anna toiselle tilaa ilmaista omat mielipiteensä, näytä, että arvostat häntä.
Sitten keskustelette, ihan faktapohjalta. Uskon, että miehesi pääsee mukaan ajatukseen pikkuhiljaa. Miehet lämpenevät hieman hitaammin kuin naiset. Eräs ystäväni jätti salaa pillerit pois ja mies oli aivan raivona raskaudesta. Haukkui vielä joskus viikolla 10 ystävääni leveäperseiseksi kun raskaus oli tuonut turvotusta. Lapsen syntymän lähestyessä mies jo odotteli uutta tulokasta ja lapsen synnyttyä rakastui häneen päätä pahkaa. Hyvin se menee :)
miten niin "vahinkoraskaus", uskot tai et niin tämä raskaus on ollut silkka vahinko.
Mistä sinä tiedät,että mieheni ei halua tätä lasta?
Jos hän on jo nimet päättänyt lapsilleen,ja kertoilee minulle päivänaikana näkemät taaperot.
Niin minusta se kielii ainakin kaikesta muusta kuin siitä,että hän ei haluaisi lasta.
Aborttiin en kovin vähin perustein rupea.
Niin no, en usko vahinkoraskauteen eikä käytöksen perusteella miehesikään. Se siis ajattelee sun tehneen sen tahallaan.
Pahoittelen kirjoitusvirheitäni. Kirjoitan niin nopeasti,enkä jaksa oiko-lukea.
Minusta tämä raskaus ei voi olla muu kuin vahinko,kun pillereitä olen syönyt säännöllisesti.
Olen pyrkinyt pysymään rauhallisena. Mutta minua ärsyttää mieheni käytös. Ymmärrän,että uutinen on iso ja järkytys.
Mutta minua loukkaa se,että ei puhuta ja kohdelllaan kuin saastaa.
En ole miehen luottamusta tässä pettänyt,hankkiutumalla "salaa raskaaksi".
Sehän on ihan selvää, että jos nainen haluaa pitää lapsen, hän pitää sen - riippumatta siitä mitä mies ajattelee. Minun mielestäni ap:n kannattaa sanoa miehelle, että hän itse haluaa lapsen ja pitää sen. Mies voi kertoa, miltä se hänestä tuntuu. Mies voi miettiä, haluaako olla lähi-isä vai etä-isä. Vai haluaako maksaa vain elatusapuja. Sama tilanne toisinpäin. Jos nainen ei halua pitää lasta, ei miehen mielipiteillä siinäkään ole oikeasti mitään väliä.
Ap:lle tiedoksi, että pilkun jälkeen tulee välilyönti.
Kerro myös, että mihinkään päätökseen ei tarvitse heti tulla. Antakaa itsellenne ja toisillenne aikaa pohtia. Ja jutelkaa uudelleen. Jos sitten toinen päätyy siihen, ettei todellakaan halua lasta ja toinen siihen että haluaa, keskustelkaa sitten tästä asetelmasta ja mitä se tarkoittaa.
Kärsivällisyyttä ja rauhallisuutta. Anna toiselle tilaa ilmaista omat mielipiteensä, näytä, että arvostat häntä.
Kyllä mä sen verran mieheni mielipidettä kunnioitan,että jos se on ehdoton EI!!! niin eikai siinä muu auta kuin abortti tai adoptio.
Rakastan miestäni valtavasti,en erota tällaisen asian takia.
Se siitä iloksi muuttuu. Pohditte tarkkaan vaihtoehdot ja oletteko molemmat valmiit suureen elämän mullistukseen.
ja älä välitä näistä pilkun nussioista,kun eivät toisen asiallisen avunpyynnöstä osaa kuin nälviä.
sinua jos pakottaa sinut aborttiin tai adoptioon.
Kyllä mä sen verran mieheni mielipidettä kunnioitan,että jos se on ehdoton EI!!! niin eikai siinä muu auta kuin abortti tai adoptio. Rakastan miestäni valtavasti,en erota tällaisen asian takia.
Tuolta kantilta en ole osannut miettiä. Mies antaa minun olettaa että tämä on täysin minun ongelmani.. :(
miehesi on tiennyt asiasta muutaman tunnin.
Mitä jos oikeasti antaisit hänelle aikaa sulatella.
Jos juuri nyt kaipaat juttuseuraa ja tukea mene vaikka kaverin luo yöksi.
Ymmärrä nyt vähän miestäkin, vaikka oletkin raskaana.
Lapsen elämästä on kuitenkin kysymys joten vaikka mies ei haluaisi niin en kyllä taipuisi hänen tahtoonsa. Mielestäni vastuun ottaminen seksissä tarkoittaa sitä että otetaan vastuu mahdollisesta raskaudesta ja lapsesta eikä sitä että luvataan tulla mukaan aborttiklinikalle.
Jos ehkäisy on pettänyt niin ei syy ole yksin naisen vaan mies kantaa puolet vastuusta. Jos hän aidosti sinua rakastaa ja kunnioittaa niin hän ei vaadi sinua valitsemaan yhteisen lapsenne tappamisen ja itsensä välillä. Kannattaa antaa hänelle aikaa sopeutua ajatukseen, että hänestä on tulossa isä, mutta kerro kuitenkin nätisti, että sinua loukkaa tuollainen puhumattomuus ja torjunta.
Itsekin olen ollut tuossa tilanteessa, ettei lasta ollut tosiaankaan suunniteltu. En vaatinut isältä mitään heti, vaan annoin vapauden toimia kuten itse halusi: hänestä tulisi sellainen isä kuin hän itse haluaisi lapselleen olla. Nykyisellään emme ole yhdessä enää, mutta rakastamme lasta molemmat ja isän hoitoon hakemiset yms sujuvat kitkattomasti kun emme tietoisesti halua tehdä asiasta vaikeaa vaan molemmat ajattelemme lapsen parasta. Hetkeäkään en ole katunut lapsen pitämistä. Tsemppiä hirmusti!
No kai nyt jokainen tajuaa, että petihommista voi raskaus tulla. Varsinkaan pillerit ei ole mikään 100 % varma ehkäisy. Eli riski ollut molempien tiedossa. Ja kyllä abortti on niin isoja asioita, että suhteessa pitäisi näistä olla yhtenevä mielipide. Eli täytyy olla provo jos ap meinaa, että miehen ehdoton ei tarkoittaa sitten aborttia tai adoptiota. Voihan sitä tietty vähän shokissa olla, mutta pitäähän se tolkku säilyttää.
En ymmärrä että jos seurustelette, olette täysi-ikäisiä(?) miksi ette ole puhuneet tälläisestä tilanteesta ennen? Ja pillerit on käytännössä varma ehkäsymenetelmä, jos ne ottaa säännöllisesti joka päivä samaan aikaan, eikä esim oksenna tai ripuloi pois. Itse ainakin olen näistä aika tarkka.... Ja poikaystäväni(21v) kanssa olemme asiasta monesti puhuneet, että jos tulee vahinkoraskaus niin mitä tehdään. Puhuminen on avain kaikkeen!!! Pientä ennakointia... No virheistä oppii. :) Muista kuitenkin että aikaisessa abortissa se "vauva" on vasta pieni kasa soluja, ei ihminen. Tsemppiä kuitenkin...
Ja mitä tähän "vahinkoraskauteen" pillereistä huolimatta tulee, mies ei halua sitä lasta, etkö itse sitä tajua?