Urheilijalapsi vai lukutoukkalapsi?

Taas näitä keskusteluja, joissa halutaan rivien välistä sanoa, että urheilulliset ihmiset ovat parempia kuin epäöurheilulliset.

yhdessä tytössä. Koulu sujuu loistavasti, lukee tunnin päivässä kirjaa ja harrastaa jalkapalloa. Viikonloppuisin käymme aina uimassa, hiihtämässä, luistelemassa tai pyöräilemässä yhdessä.

Molemmat harrastavat liikuntaa monta kertaa viikossa tavoitteellisesti, mutta koulussa pärjäävät silti loistavasti. Kirjojakin lukevat ihan vapaaehtoisesti, hui ;-) Itsekin samanlaisen lapsuuden viettäneenä en oikein tajua tätä ap:n joko-tai -ajatusmaailmaa..

Koulussa voi menestyä vaikka miten hyvin, mutta silti ei ole lukutoukka, eli istu sisällä nenä kirjassa. Hui!

on vasta 3-vuotias, mutta toivottavasti olisi sopiva sekoitus. Itse olin enemmän lukutoukkalapsi, mies urheilijalapsi. Arvostan lukemista, itsensä sivistämistä ja koulumenestystä, mutta olisi pitänyt myös liikkua enemmän nuorempana. Nyt aikuisena urheiluharrastuksen aloittaminen on tuskan takana, kun tuntuu ettei ole mitään lähtötasoa ja on huono kaikessa mitä kokeilee.

sitten mulla on pelilapsi...



Tän pelilapsen voisin vaihtaa kumpaan vaan aloituksessa mainittuun :)

Ei lukupää sulje urheilullisuutta pois

En varmaan osaisi urheilijalapsen kanssa olla. En tiedä urheilusta mitään, eikä kiinnosta. Ei kuulu myöskään mieheni harrastuksiin urheilu.

Omani sen verran pieni vielä ettei voi sanoa tuleeko jompi kumpi. Itse olin lapsena tasapuolinen sekoitus. Viihdyin kirjastossa, mutta tykkäsin myös remuta metsikössä ja tehdä juoksulenkkejä ym. urheilullista.

yksi lukutoukka/tietokonelapsi, ja yksi niin pieni ettei siitä vielä tiedä.



Haluaisin tietysti urheilullisia älykköjä :)

Vanhemmat ollaan it-nörttejä molemmat ja lapset on ihan samanlaisia. Inhoavat liikuntaa ja ovat huonoja siinä, perineet synnynnäisen kömpelyyden vanhemmiltaan... Mutta ovat jo pieniä guruja tietokoneiden kanssa. Eiköhän seuraa molemmat vanhempiensa jalanjälkiä, ja hyvä niin :)

Minun on vaikea kestää nynnerölapsia jotka eivät osaa tai ole kiinnostuneita liikunnasta. Urheilullisuushan ei sulje pois lukuharrastuksia mutta päinvastoin yleensä kyllä.

Ehkä mieluisinta on pelaaminen, mutta lähtee aina treeneihin innoissaan, samoin lukee. Ikää 8 vuotta.

Poika urheilee paljon, saattaa saman päivän aikana olla jalkapallotreeneissä, höntsysählyssä ja vielä luistelemassa kavereiden kanssa. Toisaalta sitten lukee illalla sängyssään paljon, on hyvin kiinnostunut Harry Pottereista, erilaisista tietokirjatyyppisistä kirjoista ja luonnosta. Kun innostuu jostain, saattaa lukea tuntitolkulla, tutkia kirjoja ja hakea internetistä lisätietoa.



Haluaa myös pelata tietokonepeleillä ja tekeekin niin varsinkin kavereiden kanssa. Mutta meidän ei tarvitse mitenkään rajoittaa pelaamista: innostuu jostain hetkeksi ja pelaa enemmän, sitten kaipaa jo ulos liikkumaan. Meillä voi Pleikka ja tietokone olla viikkoja koskematta.

Meillä urheileva tyttö joka on myös lukutoukka. Jääräpää ja yritteliäs.



Lukutoukka poika, ei välitä urheilusta mutta piirtäminen yms lähellä sydäntä. Erittäin omatoiminen.



Rauhallisia ja kilttejä lapsia kumpikin.

Omani sen verran pieni vielä ettei voi sanoa tuleeko jompi kumpi. Itse olin lapsena tasapuolinen sekoitus. Viihdyin kirjastossa, mutta tykkäsin myös remuta metsikössä ja tehdä juoksulenkkejä ym. urheilullista.

Olet tainnut käsittää käsitteen urheilijalapsi vähän väärin. Eiköhän sillä viitata sellaiseen tosissaan harrastamiseen eikä mihinkään lenkkeilyyn tai metsässä leikkimiseen. Tosissaan harrastaminen = kilpaillaan sm- tai vähintään piiritasolla.

Tämän mukaanhan siis ei voi harrastaa molempi vaan ainoastaan joko/tai. Meillä kyllä tenavat sekä lueskelevat että urheilevat. Tosin meillä suuren osan vuodesta ykköslaji on ratsastus, joka monen mielestä ei ole urheilua... Eli ehkä juuri siksi nuo voivat sekä lukea että liikkua.

Minun on vaikea kestää nynnerölapsia jotka eivät osaa tai ole kiinnostuneita liikunnasta. Urheilullisuushan ei sulje pois lukuharrastuksia mutta päinvastoin yleensä kyllä.

Minun on vaikea kestää nynnerölapsia jotka eivät osaa tai ole kiinnostuneita liikunnasta. Urheilullisuushan ei sulje pois lukuharrastuksia mutta päinvastoin yleensä kyllä.

NO ei tuo lukutoukkamaisuus välttämättä tarkoita nynneröyttä. Eikä urheilullisuus poissulje sitä. Omassa nuoruudessa urheilijatytöt olivat ehkä niitä pahimpia nynneröitä. Jännä että pojissa ei ollut samaa ilmiötä.

Onneksi sitten myös jossain määrin motivoivat toisiaan lukemaan ja liikkumaan :)

Poika nyt 3,5 vuotta.

Enkä toivonut kumpaakaan erityisesti, tosin toivon että lukutoukkalapseni löytäisi edes jostain liikuntalajista myös iloa, ihan vain terveyttä ja tulevaisuutta ajatellen.

Taiteilija-muusikko, lukee jonkun verran

Sarjakuvien suurkuluttaja, ei urheile

Lukihäiriöinen lenkkeilijä, ei lue juuri mitään

Joukkueurheileva sarjakuvalukutoukka

Liikunnallinen lukutoukka