Koti -paratiisi ja helvetti
Olen ollut kotiäitinä kohta kuusi vuotta. Meillä on kaksi poikaa ja kolmatta lasta suunnitellaan. Rakastan poikiani yli kaiken, mutta kaikki ei ole kuitenkaan kuten pitäisi. Pinnani on jatkuvasti kireä ja lähes päivittäin joudun pitämään puhuttelun jommalle kummalle pojalle. Parisuhde on hyvällä mallilla.
Olen kouluttautunut kotiäiti vuosieni aikana, joten stressin lähteitä on kyllä ollut tarjolla huomattavasti, varsinkin viimeisen kahden vuoden aikana. Nyt on opiskeluni vihdoin päätöksessään, mutta tilanne ei kuitenkaan osoita muutosta.
Uskonkin, että kaikki ongelmat johtuvat vain yhdestä asiasta: liian pienestä kodista! Kotimme on alle 50 neliötä, joten ahdasta on, kun neljän ihmisen lisäksi on vielä yksi nelijalkainen karvakasa. Taloudellinen tilanteemme on melko huono, joten olemme joutuneet tyytymään siihen mitä on tarjolla. Nyt olemme kuitenkin päättäneet, että ensi vuoden aikana tähän tilanteeseen tulee muutos ja etsimme ensimmäistä omaa kotia, vaikka rahatilanne ei sitä sallisikaan.
Nyt kuitenkin toivoisin vinkkejä, kuinka saisin säilytettyä mielenterveyteni vielä siihen asti, kun pääsemme isompaan kotiin? Olisi mukava myös kuulla mietteitä muilta, jotka ehkä ovat joutuneet kokemaan saman tilanteen.
Kommentit (4)
Meidän perhe asui vielä vuosi sitten reilun60 neliön huoneistossa, kaksiossa. Meillä oli tuolloin kolme lasta ja neljäs tulossa. Mies oli
rakentamassa aina uutta kotia kun töistä pois pääsi ja minä lasten kans
yksin. Tuntui tosi masentavalta välillä ja tuntui et sain kyllä välillä
tosi rankkoja masennus kohtauksia. Ajattelin et hakkaan kaikki lapset niin ei tarvi niistä enää yksin huolehtia. Onneksi mies otti tosissaan aina
mun puhelinsoitot et en jaksa enää yhtään ja tuli aina kotiin rauhoittamaan tilanteen.
Tosi rasittavana tunsin juuri sen et kaikki lelut ym lasten tavarat oli
aina olohuoneessa. Vaikka siivosi ja järjesti paikat niin eihän siinä kauan mennyt kun lapset lelut levitti. Tuli mieleeni eräs yksi tosi hyvä esimerkki. Lapset odotti tosissaan et äiti antaa siivouksen jälkeen luvan
alkaa taas leikkimään. No, valmista tuli ja vanhimmainen otti samantien
kaikki lelulaatikot ja kaatoi kaikki lelut lattialle. MInä sanoin et en
kyllä tarkoittanut aivan tuota et saa alkaa levittämään. " No en minä muuten mut kun me tarvitaan vaan nämä lelukorit kaninkopiksi"
Kyllä siinä tuli äitiltä pitkä huokaus. Justiin oli lattiat pesty, pölyt pyyhitty ja kaikki niin mallillaan kuin ikinä voi olla. Ja kun lapset
kasvaa niin ne tarvii enemmän vaan tilaa. Ja kyllä siinä tuntui et happi
loppuu yöllä kun viis henkeä nukkui samassa pienessä kamarissa!
Ehkä jo pelkkä isompaan vuokra asuntoon muutto kannattais. Sais
pojat oman huoneen jossa ois lelut ym. Oletan nyt et asutte kaksiossa.
Jos todella tiukkaa on niin saisko asumistukea sit siihen isompaan
asuntoon. Ei meilläkään ole mikään hyvä rahatilanne , olen myös
ollut aina kotona , esikoinen 5v.
Teillä on hyvä tilanne kun kuitenki pari suhde on kunnossa. Ehkä siltä
masennukselta voi välttyä kun saa riittävästi omaa aikaa. Et kertonut minkä verran sitä on ollut mut ehkä opiskelu on vienyt sen ylimääräisen. Lähde vaikka jumppaan tms. Itse olen käynyt jumpassa
silloin kun olen raskauksiltani sujunut ja jo se tunnin poissaolo ja oma aika on piristänyt todella mieltäni. Tai vain lenkillä käynti. MInun on ollut pakko löytää arjen ilot pienistä asioista ja kun pääsen yksin joskus kauppaan niin sekin on jo terapiaa. Voi vähän lorveksia siinä samalla ja käydä vaikka kirppiksellä samalla reissulla.
Ja nyt jos opiskeluilta jää enemmän aikaa niin kannattaa etsiä muita
kotiäitejä. Ihmeesti tuntuu mieltä keventävän kun kuulee et samanlaista on joskus onneksi muillakin. Ja joskus voi jopa olla onnellinen omasta tilanteestaan kun kuulee vielä vaikeampia asioita.
Muita äitejä löytää kätevästi perhekerhoista, -kahviloista tai muusta
mitä siellä päin ehkä järjestetään.
Oma tilanteemme tosiaan helpottui kun pääsimme isompaan taloon.
Ei enää mene hermot niin usein ja lapsetkin tuntuu viihtyvän paremmin.
toivottavasti keksitte jonkun järkevän ratkaisun ja saat elämäniloa
jokaiseen arkipäivään.
tavallisilla kotiäideillä ihan monta kertaa päivässä, vaikka olisi tilaakin eikä rahatilannekaan niin tiukka. Tämä aika vaan on tämmöistä. Kannattaa liikkua lasten kanssa niin paljon kuin jaksaa muuallakin kuin kotona ja kotipihalla.
P.S. Nyt kun meilllä vihdoin on paljon tilaa, niin myös sillä tavaralla on taipumus hajautua entistä laajemmalle alueelle, ja nyt on paljon isompi alue selvitettävänä leluista yms. majoista... :-)
Ite vasta ensimmäistä vuotta kotona ja suunnittelen jo töihinpaluuta :(
Hyvin sä oot jaksanu kaikesta huolimatta!
Onnea opintojesi johdosta!
Mua stressaa sotkuinen koti! Eihän se koti pysy siistinä lasten ja lemmikkien kanssa ja tuntuu että tila loppuu kesken...
se masentaa/ahdistaa ja RAIVOSTUTTAA!
Meillä ei tilannetta juurikaan ole auttanut isompaan kotiin muutto, mutta lienee yksi syy se, että minä ja mies ollaan molemmat " tätäkin tavaraa voi tarvita joskus" keräilijä- tyyppejä.
Tää on tällänen ikuinen oravanpyörä...
Vaikea neuvoa sua, kun en osaa itteenikään auttaa, mutta samas vehhees ollaan...