Lue keskustelun säännöt.
labbis vai kultainen noutaja
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat terveen ja seurallisen rodun.
Minkälainen rotu se on kouluttaa? Muutenkin olisi kiva kuulla labbiksen omistajilta huomioita ja mielipiteitä rodusta.
ap
Vaikka kultaisen olen joskus omistanut niin ehdotan labukka. Siistimpi sisällä karvansa takia ja luone tasasempi. Enemmän kuitenkin viettiä pitää aina joku suussa ja hiukan kerjää enemmän huomiota. Helppo kouluttaa. Narttu ehkä hieman parempi urosta, jos muuten kelpuuttaa narttu koiran.
Paras vaihtoehto olisi jos kyseessä on puhdas seurakoira niin labukan ja jonkin paimenkoiran risteytys! olisi terve, paimenkoira huolehtii lapsista innokkaasti ja ompa vieläpä paljon edullisempi. Kokemusta on itselläni myös yhdestä koirasta jossa oli kolmea rotua ja niistä yksi oli paimenkoiraa ja kaksi sitten vahtikoiraa (rotikka ja sakemanni) haluttiin silloin täysin vahtikoiraa pihapiiriin, asuttiin maalla missä ei ollut naapureita lähimaillakaan. Eipä sairastanut koira koskaan! kun samalla kultaista sai käyttä lääkärissä monesti, kultainen oli metsästys koirana.
on minun lemppari. Meillä on jo toinen ja kumpikin on lonkiltaan olleet A-luokkaa. Vaikka terveysasioista niitä kovasti morkataan, ehkä meillä on ollut tuuria.
Turkki on helppohoitoinen ja kultsuun nähden rotu hiukan pienempikin. Minun uros painaa 30 kg.
Hirmusen ihmisrakkaita ovat ja ainakin minun koira haluaisi aina olla sylissä kun nukuttaa.
Meillä ei koirat ole tarvinneet juuri yksin olla kun teen töitä kotona.
Noutajien heikkous kai on läheisriippuvuus ja saattavat saada suuriakin tuhoja aikaan yksin ollessa. Siitä meillä oli kokemusta ekan labbiksen kanssa. Toinen vietti hetkelliset yksin olon ajat häkissä mistä muodostu sille lempipaikka kun halusi olla yksin. Häkki purettiin pois noin 1,5- vuotiaana. Eikä tuhoja ole tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kultsu ja Labbis ovat kyllä hurmaavia molemmat ja suht helppo kouluttaa, kunhan kouluttamiseen on paljon aikaa. Itse ottaisin Labbiksen. Meillä tosin on Walesin springerspanieli ja se on niin mahtava rotu etten vaihtais :)
Kultsu ja Labbis ovat kyllä hurmaavia molemmat ja suht helppo kouluttaa, kunhan kouluttamiseen on paljon aikaa. Itse ottaisin Labbiksen. Meillä tosin on Walesin springerspanieli ja se on niin mahtava rotu etten vaihtais :)
Kultsu ja Labbis ovat kyllä hurmaavia molemmat ja suht helppo kouluttaa, kunhan kouluttamiseen on paljon aikaa. Itse ottaisin Labbiksen. Meillä tosin on Walesin springerspanieli ja se on niin mahtava rotu etten vaihtais :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin rotu on hyvä valinta lapsiperheeseen -lempeitä ja kuitenkin sen kokoisia, että kestävät lasten rakkauden.
Kultainennoutaja on hieman pehmeämpi (helpompi) kun taas labbis -varsinkin uros- saattaa olla pari ekaa vuotta kovinkin toimelias ja vaatia ojentamistakin. Labbiksella on sitten puolestaan helpompi turkinhoito, mutta ei sen kultsunkaan turkki vaikea ole.
Sairauksia löytyy joka rodusta ja myös sekarotuisista, joissa ongelmana sitten ne tuntemattomat juuret.
Lapsiperheeseen kannattaa valita reipas ja iloinen pentu, joka tulee reippaasti luokse eikä peruuttele. Arka pentu ei sovi lapsiperheeseen.
Jos kyseessä on ensimmäinen koira, suosittelen valitsemaan nartun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomen lapin koirat räksyttää, ei sellaista
Lapparit mitään räksytä, kun niiden kanssa ollaan. Kaikki koirat haukkuu häkissä.
Labrador- ja kultaisesta noutajasta saa pahimmassa tapauksessa itselleen sairaan koiran, jota hoidettava seur. 10 vuotta.
ja karvaa lähtee ihan törkeesti koko ajan. Jos nyt imuroin, niin huomenna näyttää siltä ettei olis siivottu aikoihin. Muuten ei valittamista rodusta. Labbiksen karvanlähdöstä ei oo tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti :) omien kokemusten perusteella ei niin adhd höslä kun labbikset. Tosin luonne erojahan aina löytyy. Meillä kultsu ja lapset 1 ja 3 v. Ei mitään ongelmia ole koskaan ollut vaikka koira oli ennen lasten tuloa.
Minkälainen rotu se on kouluttaa? Muutenkin olisi kiva kuulla labbiksen omistajilta huomioita ja mielipiteitä rodusta.
ap
oli labbis.
Vahva, äärettömän energinen ja viisas koira.
Vaatii puuhaa tai alkaa tehdä pahojaan.
Valitettavan sairaita tuntuvat olevan, oli furunkoloosia ja ruoka-aine allergiaa.
Aina lähdössä lenkille ja uimaan, ei jää säästä kiinni.
Rohkea oli: tuli kaveriksi kun ammuttiin raketteja ja harvinaisen paljon suojeluvaistoa omaavana näytti hampaitaan kaljoitteleville nuorisoporukoille. (Päästin sen aina vapisevien teinien sekaan ärhentelemään -se oli hauskaa meistä molemmista).
Lopuksi tuli vihaiseksi ja piti lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli labbis. Vahva, äärettömän energinen ja viisas koira. Vaatii puuhaa tai alkaa tehdä pahojaan. Valitettavan sairaita tuntuvat olevan, oli furunkoloosia ja ruoka-aine allergiaa. Aina lähdössä lenkille ja uimaan, ei jää säästä kiinni. Rohkea oli: tuli kaveriksi kun ammuttiin raketteja ja harvinaisen paljon suojeluvaistoa omaavana näytti hampaitaan kaljoitteleville nuorisoporukoille. (Päästin sen aina vapisevien teinien sekaan ärhentelemään -se oli hauskaa meistä molemmista). Lopuksi tuli vihaiseksi ja piti lopettaa.
Tässäpä kouluttajan mallisuoritus miten koirasta saadaan vihainen... joo, tosiaan TULI vihaiseksi.
on että kultsut on rauhallisempia, mutta varmaan vaihtelee yksilöstä toiseen hyvinkin paljon. Itselläni on labbis, ja laitanpa tähän nyt vaikka ihan listana plussat ja miinukset omasta labbiskokemuksestani. Nämä siis toki ovat vain yhden ihmisen kokemus:
Erittäin ihmis- ja eläinrakas, luotettava missä tahansa seurassa, vuoden ikäisestä eteenpäin myös hellä pikkulapsille. Toisaalta emme voi omalla asuinalueellani käydä juurikaan koirapuistossa, koska kaikki eivät viitisi kasvattaa koiriaan käyttäytymään ja omani ei ymmärrä pitää puoliaan.
Omani on ERITTÄIN aktiivinen. Haluaa olla aina mukana kaikessa, mikä on sekä ihanaa että ärsyttävää.
Labbikset ovat pieninä suunnilleen maailman pureskelevaisin rotu. Seinät, kengät, sähköjohdot... oikeastaan mikä tahansa kelpaa purtavaksi. Tähän liittyy myös se, että labbikset ovat sairaalloisen ahneita ja syövät niin paljon ruokaa kuin annetaan. Lonkalta sanoisin, että 85% näyttelylinjaisista labbiksista on ylipainoisia. Ruokamäärää pitää säännöstellä kovalla kädellä, tai saat sairaan koiran.
Lonkkavikoja on kummallakin rodulla, samoin silmävikoja ja muita sairauksia. Itse en olisi koskaan ottanut kyseistä rotua, jos mies ei olisi vaatinut. Enkä itse asiassa mitään rotua, vaan sekaroituisen, koska koiranjalostus on aika kipeetä hommaa. Jos otat noutajan, perehdy huolella kasvattajaan ja selvitä että saat varmasti terveen koiran.
Mistä tahansa koirasta saa tehtyä luonnevikaisen ja pelottavan. Olen kuullut koirankouluttajilta, että pahimmat keissit joita ovat tavanneet, ovat olleet labbiksia. Rodulla on niin lupsakka maine, että jotkut ilmeisesti ajattelevat, että sitä ei tarvitse kouluttaa. Labbista pitää kouluttaa erittäin jämäkästi ja johdonmukaisesti heti siitä päivästä lähtien kun se teille tulee. Kouluttaminen on ehkä helpompaa kuin joillain toisilla roduilla siksi, että labbis haluaa kontaktia ja motivoituu ruokapalkinnoista.
Karvaa tulee vähemmän kuin kultsista. Kyllä sitä silti riittää.
Minkälainen rotu se on kouluttaa? Muutenkin olisi kiva kuulla labbiksen omistajilta huomioita ja mielipiteitä rodusta.
ap
oli labbis.
Vahva, äärettömän energinen ja viisas koira.
Vaatii puuhaa tai alkaa tehdä pahojaan.
Valitettavan sairaita tuntuvat olevan, oli furunkoloosia ja ruoka-aine allergiaa.
Aina lähdössä lenkille ja uimaan, ei jää säästä kiinni.
Rohkea oli: tuli kaveriksi kun ammuttiin raketteja ja harvinaisen paljon suojeluvaistoa omaavana näytti hampaitaan kaljoitteleville nuorisoporukoille. (Päästin sen aina vapisevien teinien sekaan ärhentelemään -se oli hauskaa meistä molemmista).Lopuksi tuli vihaiseksi ja piti lopettaa.
Että sitten juurikin EI NÄIN! Ihme juttu, miksiköhän tuli vihaiseksi? Voi herranjumala... Tää on nyt se, mitä eräs herrasmies kerran koirapuistossa totesi: "Ei tarvitse olla älykäs ostaakseen koiran." Kyllä saa hävetä silmät päästään jos saa labbiksesta vihaisen koiran.
... että tosiaan labbis tarvitsee paljon toimintaa ja liikuntaa. Itse käyn koiran kanssa 2h lenkin aina töiden jälkeen ja toki aamu- ja iltapissat (= n. 30min kumpikin). Lisäksi satunnaista uintia, metsästystä, etsimistä ja joka päivä frisbeen kanssa riehumista ja noutamista. Labbikselle ei riitä pihassa hengailu, vaan tarvitsee oikeasti toimintaa ja vapaana juoksemista.
Ihana tapaus, lempeä ja oppii uudet käskyt viidessä minuutissa! On supertuhojakin, mutta olen antanut anteeksi, sillä kukaan ei ole täydellinen ja onneksi se vaihe menee ohi :)
Meillä on kaksi lasta, ovat parhaita kavereitä keskenään. Ensimmäiset kaksi kuukautta kun tuli meille, käytti naskalihampaitaan kokoajan. Nyt jos ota käden suuhuun, niin lempeästi pyörittelee sitä suussaan :)
11 v. poikani ajemmin pelkäsi koiria eikä halunnut sellaista kotiimme, mutta nyt sanoo rakastavansa tämän yli kaiken!
tarvitsevat paljon toimintaa. Ei kummallekaan rodulle riitä se pihassa hengailu.
on nätimpi ja kivempi.