Lue keskustelun säännöt.
Taas avioero tuttavapiirissä, yhyy!
26.11.2012 |
Onneksi lähimmät ja rakkaimmat kaverit ovat tasaisesti suhteissaan, mutta kyllä tämä lasten harrastuspiirissä ja luokilla jylläävä eroaalto on hurja.
Vuoden sisällä avioeroja ja yksi avoero, yhteensä seitsemän! Kaikki perheet useampilapsisia.
Ei meinaa hidas hämälinen millään ehtiä sopeutumaan, kun taas tulee muutosta.
Kommentit (17)
Usein se on helpotus ainakin toiselle osapuolelle. Niin kuin omassa erossanikin. Ärsytti kun minä olin se joka joutui lohduttamaan tuttaviani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erotessa vaan usein muuttuu niin paljon. Minä, joka rakastan omaa liittoani ja sen pysyvyyttä, olen huono muutenkin sopeutumaan muutoksiin. Tiedän kyllä mitä, eroaminen on - onhan siitäö kokemusta minullakin.
Pitkään kaikki elivät niin harmonisen olisesti omissa liitoissaan. Sitten alkoi hiljalleen nousta esiin tyytymättömyyttä ja nyt on pmahtanut näitä eroja, joissa vielä kahdessa on käynyt niin, että äiti on muuttanut pois paikkakunnalta. Menetin siis kauemmas ihmisen, jota tapasin viikoittain luonnollisesti lasten harrastusten yhteydessä.
ap.
Vaikka kuinka haluaisi jatkaa ja pysyä yhdessä.
Terv. Leski
tai oikeastaan minkä ikäisiä nämä eroavat pariskunnat ovat?
En tajunnut täysin tunnekylmästä suhteesta erotessani ajatella SINUA ollenkaan! Voi anteeksi, rakas ap! Itsekkäästi ajattelin itseäni ja sitä, että minäkin raukka maan matonen saisin joskus kokea rakkautta ja kumppanuutta. Anteeksi, etten tosiaan tajunnut ajatella SINUA ja sitä, miten meidän eromme vaikuttaa siihen, ettet SINÄ näe minua kerran viikosssa siellä kaukalon reunalla!
En minä syyllistä sinua erostanne, teet sitä näköjään aivan liikaa jo itsekin. Mutta kysyn silti: Eikö puolisosi vuodattanut kyyneltäkään kun lähdit? Mihin hänen tunteensa katosivat vuosien myötä, miksi ne katosivat?
Älä ole katkera minulle, minulla on yhä se onni jota sinä lähdit etsimään. Minä rakastan ja minua rakastetaan, ainakin vielä tänään. Huomenna kaikki voi minullakin olla toisin - mistäs sen kukaan voi tietää?
Toivotan sinulle onnea matkaan!
ap.
ps. näytät muuten tosi hyvältä. Meikkaat taas huolella, pukeudut hyvin ja muodikkaasti, olet alkanut kuntoilla - ja se kaikki näkyy sinusta. Minä kuljen yhä vain nopeissa rytkyissä ja tukka hapsottaen, väsyneet rinkulat silmien alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuli tämä erobuumi 5-6lk.lla. Sen jälkeen ei paljon lasten asioista joidettu juttelemaan ja sopimaan kun tuntui, että oli aivan muut menot mielessä.
Näiden parin vuoden aikana meillä oli paljon näitä tyttöjä yökylässä. Yksin tyttö soitti kerran itku kurkussa, että voiko tulla meille yöksi kun isi ja äiti sopii erosta. Monen tytön kanssa istuttiin illalla teekupin ääressä ja juteltiin näistä hommista. Ihmettelin kyllä kun ne vanhemmat ei itse puhuneet lapsiensa kanssa erosta ja siitä, mitä se tuo tullessaan.
Eron jälkeen tuntui niin monella alkaneen uusi nuoruuus, että lapset jäi jalkoihin.
Nyt näyttää vähän rauhoittuneen erorintamalla.
niin he myös muuttaa. Lapset eivät enää pysty kyläilemään toisissaan entiseen malliin ja kuskaamiset joutuu miettiä uudestaan. Ovat myös eron jälkeen jonkin aikaa vähän muissa maailmoissa ja niiden kiinnostuksen kohteet muuttuu, toisilla pysyvästi.Mä olen edelleen kiinnostuntu säälittävänkin paljon siitä, miten lapsilla menee kavereiden kanssa kun taas eronneilla on yleensä niin valtavasti kaikkea muutosta että eivät edes kykene keskustelemaan lapsen asioista. Kyllä se minuun vaikuttaa.
ap.
ja nämä eroavat pariskunnat ovat meitä nuorempia. Lapsissa on samanikäisiä, kaikissa eropareissa. Oma avioliitto tuli solmittua "vasta kolmikymppisenä".
Ja juu, olen tietoinen että kaikki liitot päättyvät joskus. Tänäänkin kun miehen iltavuoroon lähetin, tuli huikattua perään että tykkään susta, muistathan sen. Kun mistä sitä tietää, milloin jotain sattuu...
Osanottoni sinulle, leski.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näkökulmastasi eli siitä, mitä nuo erot merkitsevät sinulle ja lastesi kaveruuksille.
Jokaiset pariskunnat tekevät omat ratkaisunsa ja heitä ei auta lainkaan ulkopuolisten voivottelut.
...näissä eroissa vaan meneekö tasan? Äärimmäisen vähän on ns. sopueroja, vaan useimmiten toinen vaan haluaa lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajunnut täysin tunnekylmästä suhteesta erotessani ajatella SINUA ollenkaan! Voi anteeksi, rakas ap! Itsekkäästi ajattelin itseäni ja sitä, että minäkin raukka maan matonen saisin joskus kokea rakkautta ja kumppanuutta. Anteeksi, etten tosiaan tajunnut ajatella SINUA ja sitä, miten meidän eromme vaikuttaa siihen, ettet SINÄ näe minua kerran viikosssa siellä kaukalon reunalla!
Onneksi lähimmät ja rakkaimmat kaverit ovat tasaisesti suhteissaan, mutta kyllä tämä lasten harrastuspiirissä ja luokilla jylläävä eroaalto on hurja.
Vuoden sisällä avioeroja ja yksi avoero, yhteensä seitsemän! Kaikki perheet useampilapsisia.
Ei meinaa hidas hämälinen millään ehtiä sopeutumaan, kun taas tulee muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän pojan parhaan kaverin vanhemmat erosivat vastikään. Nyt poika asuu vuoroviikot isällään (kauempana). Myös kotiviikolla käyttäytyy erilailla kuin ennen, tietysti. Kyllähän tuollainen alakoululainen reagoi kun koti hajoaa ja joutuu ykskaks asumaan kahta kotia. Lapsiparka on aika sekaisin ja kyllä se vaikuttaa omaan lapseenikin. Hän alkoi mm. nähdä painajaisia siitä että mekin eroamme (mikä ei ole suunntelmissa). Lisäksi tietysti lapset ikävöivät toisiaan kun eivät enää näe kuin joka toinen viikko ja ennen joka päivä. Eli kyllä se meihin vaikuttaa myös, tahattomasti.
Meidän pojan parhaan kaverin vanhemmat erosivat vastikään. Nyt poika asuu vuoroviikot isällään (kauempana). Myös kotiviikolla käyttäytyy erilailla kuin ennen, tietysti. Kyllähän tuollainen alakoululainen reagoi kun koti hajoaa ja joutuu ykskaks asumaan kahta kotia. Lapsiparka on aika sekaisin ja kyllä se vaikuttaa omaan lapseenikin. Hän alkoi mm. nähdä painajaisia siitä että mekin eroamme (mikä ei ole suunntelmissa). Lisäksi tietysti lapset ikävöivät toisiaan kun eivät enää näe kuin joka toinen viikko ja ennen joka päivä. Eli kyllä se meihin vaikuttaa myös, tahattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin he myös muuttaa. Lapset eivät enää pysty kyläilemään toisissaan entiseen malliin ja kuskaamiset joutuu miettiä uudestaan. Ovat myös eron jälkeen jonkin aikaa vähän muissa maailmoissa ja niiden kiinnostuksen kohteet muuttuu, toisilla pysyvästi. Mä olen edelleen kiinnostuntu säälittävänkin paljon siitä, miten lapsilla menee kavereiden kanssa kun taas eronneilla on yleensä niin valtavasti kaikkea muutosta että eivät edes kykene keskustelemaan lapsen asioista. Kyllä se minuun vaikuttaa. ap.
Nyt on ihan pakko kysyä: onko aivan välttämätöntä kuskailla lastasi kauas muuttaneen kaverin luo?
Omassa lapsuudessani minua ei kuskailtu, vaikka paras kaverini muutti 10 km päähän, ja toiseksi paras kaverini 60 km päähän ala-asteikäisinä.
Matkustin itse heidän luokseen, tuon lähempänä olleen luona kävin pyörällä, tuon toisen luo menin bussilla. Vanhempani totesivat vain, että "kavereita on koulu täynnä", ja jos haluan pitää yhteyttä näihin kahteen muuttaneeseen, on puhelin ja polkupyörä keksitty. Bussilippuun sain sentään rahat.
Ja tosiaan, kuljin 7-8 -vuotiaana bussilla pitkiäkin matkoja, mm. siskon luo käymään, 150 km sivu.
Hehän voivat törmätä vaikka tosielämään ja huomata ettei koko maailma olekaan olemassa vain heitä varten...
niin he myös muuttaa. Lapset eivät enää pysty kyläilemään toisissaan entiseen malliin ja kuskaamiset joutuu miettiä uudestaan. Ovat myös eron jälkeen jonkin aikaa vähän muissa maailmoissa ja niiden kiinnostuksen kohteet muuttuu, toisilla pysyvästi. Mä olen edelleen kiinnostuntu säälittävänkin paljon siitä, miten lapsilla menee kavereiden kanssa kun taas eronneilla on yleensä niin valtavasti kaikkea muutosta että eivät edes kykene keskustelemaan lapsen asioista. Kyllä se minuun vaikuttaa. ap.
Nyt on ihan pakko kysyä: onko aivan välttämätöntä kuskailla lastasi kauas muuttaneen kaverin luo?
Omassa lapsuudessani minua ei kuskailtu, vaikka paras kaverini muutti 10 km päähän, ja toiseksi paras kaverini 60 km päähän ala-asteikäisinä.
Matkustin itse heidän luokseen, tuon lähempänä olleen luona kävin pyörällä, tuon toisen luo menin bussilla. Vanhempani totesivat vain, että "kavereita on koulu täynnä", ja jos haluan pitää yhteyttä näihin kahteen muuttaneeseen, on puhelin ja polkupyörä keksitty. Bussilippuun sain sentään rahat.Ja tosiaan, kuljin 7-8 -vuotiaana bussilla pitkiäkin matkoja, mm. siskon luo käymään, 150 km sivu.
Valitettavaahan se on, mutta ihmiset muuttavat ja eroavat. Usein kaverisuhteet menevät tällöin uusiksi, myös lapsilla.
Surullistahan se on katsoa ulkopuolisena ja oma lapsikin voi kärsiä kaverin myötä. Mutta kyllä se ajan myötä tasaantuu.
niin he myös muuttaa. Lapset eivät enää pysty kyläilemään toisissaan entiseen malliin ja kuskaamiset joutuu miettiä uudestaan. Ovat myös eron jälkeen jonkin aikaa vähän muissa maailmoissa ja niiden kiinnostuksen kohteet muuttuu, toisilla pysyvästi.
Mä olen edelleen kiinnostuntu säälittävänkin paljon siitä, miten lapsilla menee kavereiden kanssa kun taas eronneilla on yleensä niin valtavasti kaikkea muutosta että eivät edes kykene keskustelemaan lapsen asioista. Kyllä se minuun vaikuttaa.
ap.