Lue keskustelun säännöt.
Lapsen omituiset tavat ruoan suhteen. Oire jostakin?
27.01.2013 |
Lapsi on nyt 8-vuotias ja ongelma on ollut niin kauan kuin muistan. Melkeinpä kaikkien mahdollisten kasvisten ja hedelmien "kuoret" häiritsevät häntä. Enkä nyt todellakaan tarkoita niitä oikeita kuoria mitä esim. banaaneilla, kiiveillä ja appelsiineilla on, vaan muunlaisia kuoria. Esim. appelsiinissa nämä lasta häiritsevät kuoret ovat se sitä hedelmälihaa ympäröivä kalvo, kurkussa tummanvihreä reuna, tomaatin pinta, viinirypäleiden pinta jne.
Lapsi väittää tukehtuvansa noihin. Jos kehotamme häntä yrittämään syödä noita "kuorineen", lapsi mupeltaa suupalaa suussaan ikuisuuden ja lopulta alkaa panikoimaan kun ei saa sitä nielaistua vaan pelkää tukehtuvansa. Ongelma ei siis ole maku vaan koostumus. Makujen suhteen noin yleisesti lapsi ei ole lainkaan nirso.
Oletteko ikinä törmänneet vastaavaan tai tuleeko teille mieleen jotain, mistä moinen käytös oireilee? Mitään muita ongelmia emme ole itse huomanneet tyttäremme käytöksessä kuin nämä omituiset tavat ruoan suhteen.
Kommentit (28)
Tuskin noin pikkujuttuun kannattaa kiinnittää huomiota. Itse söin vielä teininä sitrushedelmät vain ilman kuoria, sitten opettelin pikkuhiljaa niitä syömään kuorimatta. Vaikeaahan se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ollut suunnilleen samanlainen "kuorikammo" jo lapsesta kuin lapsellasi. Lisäksi banaanin suuntuntuma oksetti jos jouduin syödä esim puolikkaan banaanin. Myöskään möykkyisiä jugurtteja en suostunut syömään. Onneksi kukaan ei kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Söin mitä söin ja se siitä.
Aikuisena olen oppinut syömään esim. tomaatin ongelmitta ja mandariinit ym. menee jotenkuten alas. Banaania syön salaatissa ja leivän päällä ihan ok mutta jos joudun haukkaamaan banaanista niin viimeistään toisella suupalalla alkaa oksennus nousta suuhun...
Minun neuvoni on että hyväksy lapsi sellaisena kuin hän on. Todennäköisesti jossain vaiheessa hän itse haluaa opetella syömään joitain noista asioista ja onnistuu jos halu tulee itsestään ja silloin kannustat jne. Jos nyt haluat jotenkin tukea niin minä pystyn syömään esim. viinirypäleen sitä helpommin mitä pienemmäksi se on palottu. Eli kannattaa tarjota kyseisiä ruokia joskus lapselle mutta erillaisissa muodoissa jos lapsi innostuisi syömään. Mutta ei pakottamalla.
Eikä se haittaa vaikka aikuisenakaan ei ihan kaikkea mahdollista söisi.
Toki jos rajoitteet lisääntyvät kovin jossain iässä niin sitten olisin huolissani.
Jos ei muita ongelmia, niin tuskin syytä huoleen.
sylkee edelleen mandariininkuoret suustaan. Ihan normaali ihminen kaikin puolin. Ei saa myöskään sitkeää lihaa syötyä.
Meillä on nuorimmaisella samaa vaivaa. Iän myötä on alkanut sietämään kuoria ja reunoja paremmin, mutta ei vieläkään niistä hirveästi tykkää.
Yksi lapsen serkuista on samanlainen.
Näillä serkuksilla taitaa kyse olla tuntoherkkyydestä. Eivät kumpikaan tykkää karkeista vaatteista eivätkä tiettyjen vaatteiden saumoista.
Itse en voi sietää mitään sitkeitä lihoja, niiden kanssa tulee tunne että niihin tukehtuu. Anopilla on sama vaiva ;) mutta ihan hyvin ollaan kumpikin pärjätty. Jätetään vaan ne sitkeät lihat syömättä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..jonkinlainen rakenne missä tahansa alkaa kutittamaan. Esim. pyräilykypärä piti olla tietynlainen. Myyjät vähän katsoat kun likka sanoi, ettei tuollainen käy, kun se kutittaa. Muuta en osaa sanoa yhdistävänä tekijänä kuin että taitavat olla aika lahjakkaita. Laspi on jo 20-vuotias.
Pipon ostaminenkin on ihan tuskaa kun ei millään meinaa löytää sellaista joka ei kutittaisi. Niitä sentään voi sovittaa, toisin kuin sukkia.
Sukkia on pitänyt ostaa mahdoton määrä ennen kuin on löytynyt hyvä ja kutittamaton. Siinä merkissä ja mallissa ollaan sitten pysytty :)
Joidenkin vaatteiden kanssa on sama ongelma. Saumat kutittaa, tai materiaali muuten kutittaa.
En ole tuota asiaa isoksi ongelmaksi kokenut.
Hän ei voi syödä hedelmien, vihannesten tai nakkien kuoria. Hän kertoi lähes tukehtuneensa nuorempana.
Jos lapsella olisi joku sellainen ongelma, joka vaatisi terapiaa, hän oireilisi laajemmin ja hankalammin. Vaikka taustalla olisikin jotain lievää aistiyliherkkyyttä, sille ei noin lievänä tarvitse tehdä yhtään mitään.