Lue keskustelun säännöt.
Miehen suku saa minut raivonpartaalle.
27.01.2013 |
Ongelma on se että pelkään ajan kuluessa sitä että pinnani katkeaa ja jätän mieheni.
Meillä kaksi pientä lasta, olemme naimisissa, mies osa-aika töissä ja minä hoitovapaalla. Meillä siis yhteinen talous.
Mieheni vanhemmat kysyvät lähes joka kuukausi rahaa lainaan, pummivat autokyytejä millon mihinkin ja ovat aina jossain apua vailla.
Lainatut rahat maksavat takasin jos muistavat.
Lapsenlapsiaan eivät muista mitenkään, ei jouluna ei synttäreinä. Vanhempi lapsi jo alkanut kysellä miksei mummo ja pappa käy hänen syntymäpäivillään.
Lisäksi miehen veli jolla oma perhe pyytelee rahaa lainaan mieheltäni ja takasinmaksua on turha odottaa. Heidän lapset kyllä kulkee merkkivaatteissa ja lapsenvahtia ovat vailla.
Kyllä, tiedän etten ole naimisissa mieheni suvun kanssa, mutta ottaa niin päähän enkä halua pahottaa mieheni mieltä ja kertoa vitutuksestani. Muita samassa tilanteessa olevia, vai olenko ainut?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen koko miehen kanssa yhdessä olon aikana kärsinyt hänen sukulaisistaan. Miehen äiti ei ole koskaan ollut kauaa töissä, vippailee keneltä saa. mieheltä oli vaikka rahaa jopa meidän molempien opiskelllessa, koska opiskelijahan tienaa enemmän kuin työtön joka saa asumistuet, sosiaalituet ja kelan korvauksen. vippailu on vielä perustellumpaa, kun olemme molemmat työelämässä. molemmat siskot on vippaamassa, he ovat jatkuvassa avun tarpeessa. apua sieltä päin ei kyllä koskaan kuulu. miehen isä alkoholisti. miestä rakastan, mutta nämä asiat ovat vaivanneet minua meidän koko yhdessä olo ajan. onneksi ei tarvii olla kovin usein tekemisissä, ainut pelastus. itse olen kuitenkin normaalien työssäkäyvien ihmisten lapsi, joilla on korkea moraali ja ovat ottaneet vävypojan avosylin vastaan perheeseen. samaa vastaan ottoa en ole itse koskaan saanut miehen perheeltä. suorastaan häpeän, että he ovat minullekin sukua.
sukulaisille voi tehdä? ystävät voi valita- sukulaisia ei. olen kuitenkin ajatellut olevani miehen kanssa, koska ei hän itse ole samanlainen ja odotan kun hänellä menee lopullisesti hermot sukulaisiin.. t: edellinen
Oma äitini aina varoissaan ja paheksuu ihmisiä, jotka tuhlaavat viimeisenkin penninsä ja sitten ei ole mistä ottaa! Samoin suvun muut vanhemmat.
Mutta tuonkaltaisissa tilanteissa ei auta kuin se äkkileikkaus. Vähän aikaa koskee, mutta pidemmän päälle helpottaa. Sanoisin itse, että meillä on nyt niin tiukkaa, että ylimääräisiin ei ole varaa ja meillä on se periaate, että autoa ei lainata. Tiedä auttaako se?
Miestä ei tunnu ottavan tilanne milläänlailla päähän, vaan tavallaan nolona kertoo äitinsä pyytäneen taas rahaa lainaan.
Omat vanhemmat osaavat hoitaa raha-asiansa niin ettei tarvitse loppukuusta syödä säilykkeitä ja rahaa jää vielä säästöönkin. Ja tasan tietävät meidän tilanteen kun mies ainut töissäkäyvä.
Miehen takia yritän piilottaa vihani koska en tahdo aiheuttaa mielipahaa ja miehelle sukunsa on rakas.
Että puun ja kuoren välissä. "kiva" kuulla etten ole ainut kuka asian kanssa painii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pesäero sinne suvun suuntaan raha-asioissa. Vakava keskustelun paikka miehesi kanssa käyntiin asiasta, jos hän on todella sitä mieltä, että vanhemmille pitää lainailla rahaa. Ei kävisi valitettavasti mulle.
Ja se, että isovanhemmat eivät muista/huomio lapsia millään tavalla kertoo paljon; omat rahat palavat minne sattuu, taloudenhoito on aivan rempallaan ja käyttäydytään kuin teinit.
Jos mies olisi vanhempiensa puolella, alkaisin miettiä jo pakokeinoa :o
Eikä oikeasti edes olisi pulaa rahasta, jos eivät avomiehensä kanssa tuhlaisi kaikkiin tyhmyyksiin ja istuisi kaikenaikaa kapakoissa.
Tuo loppui vasta kun lakattiin lainaamasti sille penniäkään, eikä enee kuskattu mihinkään. Mieheni sanoi ettei meillä ole rahaa itselläkään ja ottaa taksin jos tarvitsee kuskauksia, meillä on ihan tarpeeksi omaakin ajoa.
Miehesi asia on sanoa suorat sanat omille sukulaisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasta miehen kanssa keskusteltiin aikoja sitten ja teimme sopimuksen ettei enää lainata rahaa kenellekkään kun ei tässä itekkään rahakirstun päällä istuta. Silti kyselevät rahaa, vaikka useaan otteeseen on mies sanonut ettei voida lainata.
Ottaa päähän että silti kyselevät.
Joudun puremaan hammasta ettei mieheni huomaa minun olevan räjähdyspisteessä.
Ja jokaisellehan oma suku senverran rakas että haluaisi auttaa, mutta nyt kun yhteinen talous ja omia lapsia mihin saa rahaa menemään, niin eikai tässä ruveta aikuisia ihmisiä elättämään.
Ja mieheni on niin hyväsydämminen etten näe häntä sanomassa jyrkästi perheelleen asiasta.
Ja minä taas en halua tuoda ilmi että en pidä koko suvusta, koska se pahottaisi mieheni mielen.
Asiasta miehen kanssa keskusteltiin aikoja sitten ja teimme sopimuksen ettei enää lainata rahaa kenellekkään kun ei tässä itekkään rahakirstun päällä istuta. Silti kyselevät rahaa, vaikka useaan otteeseen on mies sanonut ettei voida lainata.
Ottaa päähän että silti kyselevät.
Joudun puremaan hammasta ettei mieheni huomaa minun olevan räjähdyspisteessä.
Ja jokaisellehan oma suku senverran rakas että haluaisi auttaa, mutta nyt kun yhteinen talous ja omia lapsia mihin saa rahaa menemään, niin eikai tässä ruveta aikuisia ihmisiä elättämään.
Ja mieheni on niin hyväsydämminen etten näe häntä sanomassa jyrkästi perheelleen asiasta.
Ja minä taas en halua tuoda ilmi että en pidä koko suvusta, koska se pahottaisi mieheni mielen.
Sitä ennen keskustelette miehes kanssa asiasta ja teet miehelle selväksi, ettei tuollainen peli tosiaan voi jatkua. Että miikäli hänestä ei ole sanomaan sinä teet sen, ettei hän sitten ota nokkiinsa sinulle.
Se on ihan yksi ja sama, loukkaantuvatko ne sukulaiset sinulle. Jos noin tyhmiä ovat niin eipä sillä kai ole isompaa merkitystäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ihan samanlaisia tyyppejä puolisoni suvussa.
Heti tehtiin selväksi että mitään ei tipu.
Aikansa pyytelivät yhtä sun tosita ja sitten menivät välit poikki -eikä harmita yhtään.
Multa näyttävät perheeni jäsenet pöllineen ison rahatukun. Kuulin niiden just keskustelevan eräänä "yönä", että olivat vieneet multa taas jotain 3000 e. Tarttis koko ajan vahtia, että rotat eivät nakerra laivan pohjaan ihan kamalia reikiä - tää vuotaa jo muutenkin. Ja tämä oli vain rahapuoli ja siitä muusta en viitsi edes puhua. Ihan jotain hirveetä.
Pystyttekö kommunikoimaan perheenjäsentenne kanssa?
Tulee ne saatanalliset lopun ajat mieleen, jolloin perheenjäsenetkin kääntyvän toisiaan vastaan. Just ajattelin tänään sellaista asiaa, että melkein tässä alkaa ymmärtää niitä, jotka ovat joskus jopa murhanneet perheenjäseniään (ja muita) ihan siitä syystä, että eivät voi sietää sitä mitä toinen edustaa kuten ei myöskään henkilökemiat toimi, vaikka olisi samaa perhettäkin. Ja perheissäkin voi olla joku "jakauma" vaikka hihhulit vastaan ei hihhulit niin kuin joku kirjoitti eilen.
Kun sanotaan, että asiat yms riitelee, ei me ihmiset, niin sanoisin kyllä, että se on pelkkää paskan jauhamista. Kyllä ne on suoraan sanoen ihan ne ihmiset, jotka riitelevät (asioiden kautta), koska eivät voi sietää toistensa tapoja, mielipiteitä, ajatuksia, ystäviä, ympyröitä ja kaikkea tommoista.
Kun joku perheenjäsen kuolee tai muuttaa ulkomaille, niin koko rooliasetelma saattaa muuttua, mutta millaiseksi. Meillä on yksi kuollut ja joskus ajattelen, että mimmoista tämä olisi ollut, jos eräs toinen henkilö olisikin kuollut ja tämä joka kuoli, olisikin jäänyt eloon? Ainakin nyt on niin helvetillistä, että oksat pois ja täällä on suhde 1 vastaan 3 ja se yksi on vaan sylkykuppi ja syntipukki ihan kaikkeen.
Perhe on pahin, mutta oikeesti siitä ei koskaan pääse eroon, vaikka kuinka pakenisi - seuraa vaan täysin juurettomaksi muuttuminen ja sekään ei käy pitkän päälle ja lasten kanssa. Ei ihminen voi hallita elämäänsä eikä määrätä näitä ympyröitä mihin syntyy ja minkälaisiin juttuihin hän siellä ympyröissään sosialisoituu. Vielä kerran - joillakin voi olla todella helvetillistä. Ketään ei kannata alkaa tuomitseen yhtään mistään. ME IHMISET EMME VAIN PYSTY YMMÄRTÄÄN TOISTEMME MIELTÄ ja mitä kaikkea siellä päissä oikein pyörii.
On todella tärkeää miettiä kenen kanssa menee naimisiin ja "hankkii" ne lapsukaiset. Eihän siitäkään tulisi yhtään mitään, että esim. lapsen toinen vanhempi olisi joku hihhuli ja toinen ateisti. Lapsi kantaisi tommoista kaksiajakautumista sydämessään ja persoonassaan aina - vai eikö? Olisko lopulta pakko valita jomman kumman "puoli"?
Suku on pahin.