K-18 pelit ja mielenterveys

Sellaisen tyypin kun ”Storpey” ideoita kannattaa katsoa youtubesta. Aikuinen mies, mutta on pelien kanssa ihan paniikissa (pakko tietenkin pelata

kun saa julkisuutta.)



Perusturvallisuus kehittyy lapsena, ja sen voi pilata monella asialla.Tästä ovat kaikki kehityspsykologit samaa mieltä, lasta ei tule

saattaa liian rankkojen asioiden eteen. Muumien Mörkö on ollut aika monelle henkilölle kova kokemus lapsena. MLL:n Vantaalla teettämä koulukysely tuotti tulokseksi että niistä ala-asteikäisistä jotka pelaavat K18-pelejä 41% oli saanut ne vanhemmiltaan.



Nyt tämä on sellainen numero jota kannattaa pohtia, koska kyseessä on myös samalla lastensuojelurikos. Jos sinä annat sinun alaikäisen lapsen pelata aikuisten pelejä, niin se on peruste mm. lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Lain mukaan jokainen on moraalisesti velvollinen tekemään sen, tietyt henkilöt sitten ihan velvoitettu siihen.



Jos nyt aikuisten oikeasti puhutaan niin mitään järkevää syytä ei ole rikkoa lakia tässä asiassa - nimittäin tuttavapiiristäni löytyy monta aikuista jotka ovat lapsuudessaan em. kauhuelokuvilla

pilanneet jotain niin että nuo kokemukset vaikuttavat myös aikuisena.

Nykyään tehdään todella sairaalloisen julmia pelejä. Pelikokemus on TODELLA voimakas nykykoneilla ja pelit on aidon näköisiä. Ne imee mukaansa ja vaikuttaa todella voimakkaasti.



Olen kohta 4-kymppinen ja olen pelannut tietokonepelejä melkein siitä lähtien kun niitä on olut. Nykyisiä K18-pelejä ei todellakaan tee enää mieli pelata. Ne on vastenmielisiä. Pelaamiseen ei tule luonnollisia taukoja itse pelissä, vaan sitä pelaa ihan huomaamattaan tuntikausia putkeen sitä edes tajuamatta.



Pahinta on se, että illuusio ei lopu siihen, kun tämän putken jälkeen laittaa koneen kiinni, koska aivot ovat mukautuneet pelin visuaaliseen maailmaan, adrenaliiniarvot on huipussaan jne. jne. Se samanlainen "eteneminen" ja reagointi jatkuu vielä mahdollisesti monta tuntia pelin lopettamisen jälkeenkin. Vaikka tietääkin ettei kaupan kassaa voi ampua haulikolla naamaan, kuten juuri pelissä teki, sitä ajattelee ja näkee sen mielessään.



K-18-peleillä ei ole mitään tekemistä "nörttiyden" kanssa. Vanhemmat, jotka sallivat tällaiset pelit lapsilleen, tekevät heille vakavaa väkivaltaa. Ja mielipiteeni tulee omista pelikokemuksista. Lapsen kokemus on aina voimakkaampi ja merkityksellisempi vähäisten elämänkokemusten valossa. Moraali on kehittymätön ja peleistä oppii kaikenlaista.



Näitä asioita on tutkittu jo jonkin aikaa monissa yliopistoissa. Ottakaa asioista selvää, älkääkä laittako lapsianne maksamaan omasta välinpitämättömyydestänne.

*HUUTONAURUA* Ei se ihan turhaan tullut kun radiossa oli juttua että näillä sivuilla saa parhaat myötähäpeänaurut kun keskustelun aiheena on pelit ja pelaaminen. Miten voikin ihmiset olla näin pihalla ja omaa perhehelv****iänsä täynnä=)))

Tietääkö vanhemmat? totta kai tietää, kun vanhemmat pelaa mukana!

Tai no.. poikani 12 v kaveri sai just battlefield 3 ja järjestäen sille ostetaan K-18 pelejä.. ja hänen kumpikin vanhempansa ovat arvostettuja psykiatreja. Toinen perehtynyt lapsiin. että taitaa olla ihan jotkut muut asiat, jotka lapsen mielen saa sekaisin.

Tietty se, että jos jättää lapsen yksin peliensä kanssa, eikä kukaan koskaan ole paikalla jne. lapset tarvii joka tilanteessa aikuista opastamaan.

Olen itse pelannut näin aikuisena joitakin noita K-18-pelejä, kun siskoni harrastaa varsinkin kauhupelejä. Ne on oikeasti kaameita, ainakin minut tekee säikyksi pitkäksi aikaa vaikka en itse niin paljon niistä perusta. Onneksi niitä ei ollut, kun olin lapsi.

Mulla on kokemusta siitä, että katselin lapsena (n. 10-14-vuotiaana) kauhuelokuvia taivaskanavilta. Kyllä joku Night of the Living Dead liian kakarana nähtynä on jättänyt mun mielen sopukoihin jonkun vaurion. Pelkään ihan sairaasti zombie-juttuja, jos vähänkin näen telkkarista jotain zombie-pätkää, niin koko seuraava yö on sitten niitä painajaisia. Ja joskus valveillakin, yksin vaikka hautausmaan ohi kävellessä keskellä päivää, kun näkee jonkun liikkuvan etäänpänä vähän epämääräisesti, tulee sellainen kuristava kauhun tunne. Tajuan, että se on irrationaalista. Pelkään silti. Sitä ei selitä mikään muu kuin se, että lapsena sai jonkun henkisen häiriön tuosta leffasta.

EIhän kaikille noita tule. Mutta miksi altistaa oma lapsi liian varhain sellaiselle, mitä voi sitten tehdä isompana, jos kiinnostaa?  Voi ajatella myös niin, että jos Suomessa vielä olisi julkisia teloituksia, veisitkö lapsesi sellaista katsomaan? Osaako oikeasti lapsen mieli tehdä eroa siinä, että nyt näen ruudulta ihan oikealta näyttävän teloituksen leikisti verrattuna siihen, että joku oikeasti teloitettaisiin tv-katsojien silmien edessä?

Usein myös tuntuu olevan niin, että noihin peleihin on eniten koukussa ne, joilla on muutenkin esim. sosiaalisia ongelmia. Ystävälläni on poika, jolla on asperger. Ei tekisi mitään muuta kuin pelaisi pelejä - ja usein ei vapaa-ajalla muuta teekään. Mitä väkivaltaisempi peli, sen parempi.  Ja pojan käytös menee yhä sekopäisemmäksi, on oikeasti väkivaltainen - ja paljon käytöksessä tuntuu olevan sellaista pelimaailman liikekielen apinointia. Tekee hyökkäyksiä pikkuveljeään kohtaan, painaa tämän nukkuessa silmiä pään sisään, jne.

Jollekin lapselle nuo pelit ei vaikuta mitään. Jonkun ne voi tehdä entistä sekopäisemmäksi.

Niin, siihen on syy, MIKSI jokin on k16 tai k18. Vanhemmat joita nuo syyt eivät kiinnosta ovat välinpitämättömiä ja osittain jopa huonoja vanhempia.

Onhan se toki helppoa antaa lapsen pelata tuollaisia pelejä, niin ei tarvitse sitten viettää hänen kanssaan aikaa... siellä se kuluu jännittävien pelejen maailmassa.

Paljon viisasta puhetta tässä treadissa. Hienoa nähdä että oikeasti järkeviä ihmisiä on olemassa eikä aina vaan hoeta ettei siitä mitään haittaa ole, kuten kannabiksen kohdallakin tapahtuu.

Ei se pelistä kiinni ole. Mielenterveydessä täytyy olla jotain todella pahasti pielessä jo ennen näitä pelejä jos niistä mallia ottaa

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 16:49"]

Ei se pelistä kiinni ole. Mielenterveydessä täytyy olla jotain todella pahasti pielessä jo ennen näitä pelejä jos niistä mallia ottaa

[/quote] Ei nyt ole kyse mallia ottamisesta, vaan siitä miten ne vaikuttaa kehittyviin aivoihin, miten ne muuttaa ihmistä itseään. Ei väkivaltapelien pelaaminen kenestäkään automaattisesti tee kouluampujaa eikä kukaan niin väittänytkään.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 17:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 16:49"]

Ei se pelistä kiinni ole. Mielenterveydessä täytyy olla jotain todella pahasti pielessä jo ennen näitä pelejä jos niistä mallia ottaa

[/quote] Ei nyt ole kyse mallia ottamisesta, vaan siitä miten ne vaikuttaa kehittyviin aivoihin, miten ne muuttaa ihmistä itseään. Ei väkivaltapelien pelaaminen kenestäkään automaattisesti tee kouluampujaa eikä kukaan niin väittänytkään.

[/quote]

Näin itsekin ajattelisin asian. Harvasta tulee kouluampujaa tai muuta väkivaltarikollista, mutta tiettyä mielenmallia se luo. Lapsista nuo oireet näkyvät selvimmin läpi, mutta kyllä minua ihmetyttää aikuinenkin, joka haluaa täyttää vähäisen vapaa-aikansa väkivallalla ja/tai pornolla kyllästetyllä toiminnalla. Ei minua huvita katsoa räjähteleviä päitä, vaikka tiedänkin sen olevan mielikuvituksen tuotetta.Mielummin ruokin mieltäni positiivisemmilla asioilla tai lähden pitämään fysiikastani huolta salille tai lenkille. 

Juu koska lisää pulla mössö kakaroita tässä tarvitiinin, ja videopelit eivät vaikuta lasten mielenterveyteen.

Ja tää tulee neurologilta että tiedän kyllä mistä puhun

[quote author="Vierailija" time="27.01.2013 klo 00:08"]

On ihan eri asia, että aikuinen pelaa niitä, mutta suojelkaa lapsianne ja antakaa heille edes mahdollisuus normaaliin kehitykseen.

K118-merkinnällä varustetussa viihteessä on tapana käsitellä aikuisten teemoja, kuten väkivaltaa, huumeita, syrjintää tai vaikka prostituutiota.

Jos viihdetuote on K18 tarkoittaa se sitä, ettei alle 18-vuotiaalla ole mitään asiaa sen pariin.

Ei löydy maailmasta montaa, jotka ovat tarpeeksi vanhoja katsomaan tuota mainitsemasi ikärajan viihdettä.

Mun kaverilla on mies joka työskentelee pelialalla ja hänkin on kuulemma sanonut, että K18 raja ei ole suositus, vaan ihan määräys. Hän ei esimerkiksi suostu edes lainaamaan alle 18-vuotiaille K18 pelejä omista kokoelmistaan. Heillä kai työn puolesta käydään näitä ikäsuosituksia ja muitakin asioita tarkemmin läpi, joten uskoisin että tietää mistä puhuu... Ja kaveriperheen isä siis on muuten kyllä rento ja hauska, että ei ole mikään nipo. Tuo hänen suhtautuminen laittoi minutkin miettimään asioita tarkemmin ja enpä ole sitten viel meidänkään teinille hankkinut K18 pelejä..

Minusta on nyt ihan selvää, ettei pikkulapset saa pelata K18-pelejä, mutta entä kun 15-vuotiaat ja sitä vanhemmat alle 18-vuotiaat alkaa pelata niitä, miten valvoa sitä? Hankala ikä.

Itse pelasin paljon väkivaltaisia pelejä lapsena. Olin noin 12-13 vuotias ja Playstation 2 oli tullut ulos muutama vuosi sitten. Kyllä silloin tuli pelattua kaikki GTA3, GTA: Vice City, Manhunt, Max Payne, Predator: Concrete Jungle ja monia muita todella raakoja pelejä, eikä minusta tullut mitenkään tunnevammainen. Olen päinvastoin hyvinkin empaattinen. Pelaan tänä päivänä väkivaltaisia pelejä. Se on minulle melkein harrastus. Pelejä pelaan tietysti juonen takia. Pelien avulla olen myös oppinut puhumaan englantia täydellisesti. Yläasteikäisenä olin aina luokkani paras englannissa, juurikin pelien ansiosta.

Vanhemmilla on tehtävä valvoa mitä heidän nassikkansa pelaavat. Itselläni ei ole lapsia. Pelinkehittäjät eivät ole vastuussa lasten pelaamisesta, vaan vanhemmat. Ei yhteiskunta, ei pelinkehittäjät, ei väkivaltaiset pelit, vaan vanhemmat. Jos vanhemmat eivät tätä valvo, ovat he idiootteja. Sanotaanko että lasten pelaamana hyvä K18 peli menee hukkaan. Otetaan esimerkiksi Mafia2 tai The Last of Us. Lapset eivät ymmärrä näiden pelien juonikuviota, eivätkä näin eläydy tai samaistu hahmoihin aikuisen tavalla. Tästä syystä en antaisi lasteni pelata näitä pelejä.

Pelaajamies 23v

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 12:37"]

Itse pelasin paljon väkivaltaisia pelejä lapsena. Olin noin 12-13 vuotias ja Playstation 2 oli tullut ulos muutama vuosi sitten. Kyllä silloin tuli pelattua kaikki GTA3, GTA: Vice City, Manhunt, Max Payne, Predator: Concrete Jungle ja monia muita todella raakoja pelejä, eikä minusta tullut mitenkään tunnevammainen. Olen päinvastoin hyvinkin empaattinen. Pelaan tänä päivänä väkivaltaisia pelejä. Se on minulle melkein harrastus. Pelejä pelaan tietysti juonen takia. Pelien avulla olen myös oppinut puhumaan englantia täydellisesti. Yläasteikäisenä olin aina luokkani paras englannissa, juurikin pelien ansiosta.

Vanhemmilla on tehtävä valvoa mitä heidän nassikkansa pelaavat. Itselläni ei ole lapsia. Pelinkehittäjät eivät ole vastuussa lasten pelaamisesta, vaan vanhemmat. Ei yhteiskunta, ei pelinkehittäjät, ei väkivaltaiset pelit, vaan vanhemmat. Jos vanhemmat eivät tätä valvo, ovat he idiootteja. Sanotaanko että lasten pelaamana hyvä K18 peli menee hukkaan. Otetaan esimerkiksi Mafia2 tai The Last of Us. Lapset eivät ymmärrä näiden pelien juonikuviota, eivätkä näin eläydy tai samaistu hahmoihin aikuisen tavalla. Tästä syystä en antaisi lasteni pelata näitä pelejä.

Pelaajamies 23v

[/quote]

Mun miehellä on samanlainen tausta, mutta häneen kova pelaaminen on jättänyt jälkensä.. Ylivilkkautta ja kykenemättömyyttä keskittyä ja jatkuva aistiärsykehakuisuus. Koukuttuu tosi helposti peleihin ja pelaaminen helposti syrjäyttää kaiken muun "tosielämässä" tapahtuvan. Miehen maailma on myös hyvin mustavalkoinen; joku on joko hyvä tai paha - harmaan sävyjä hänelle ei juurikaan ole. Tiedän että mies pelasi nuorempana käytännössä kaiken vapaa-aikansa ja yökausia...

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 12:37"]

Itse pelasin paljon väkivaltaisia pelejä lapsena. Olin noin 12-13 vuotias ja Playstation 2 oli tullut ulos muutama vuosi sitten. Kyllä silloin tuli pelattua kaikki GTA3, GTA: Vice City, Manhunt, Max Payne, Predator: Concrete Jungle ja monia muita todella raakoja pelejä, eikä minusta tullut mitenkään tunnevammainen. Olen päinvastoin hyvinkin empaattinen. Pelaan tänä päivänä väkivaltaisia pelejä. Se on minulle melkein harrastus. Pelejä pelaan tietysti juonen takia. Pelien avulla olen myös oppinut puhumaan englantia täydellisesti. Yläasteikäisenä olin aina luokkani paras englannissa, juurikin pelien ansiosta.

Vanhemmilla on tehtävä valvoa mitä heidän nassikkansa pelaavat. Itselläni ei ole lapsia. Pelinkehittäjät eivät ole vastuussa lasten pelaamisesta, vaan vanhemmat. Ei yhteiskunta, ei pelinkehittäjät, ei väkivaltaiset pelit, vaan vanhemmat. Jos vanhemmat eivät tätä valvo, ovat he idiootteja. Sanotaanko että lasten pelaamana hyvä K18 peli menee hukkaan. Otetaan esimerkiksi Mafia2 tai The Last of Us. Lapset eivät ymmärrä näiden pelien juonikuviota, eivätkä näin eläydy tai samaistu hahmoihin aikuisen tavalla. Tästä syystä en antaisi lasteni pelata näitä pelejä.

Pelaajamies 23v

[/quote]

Mun miehellä on samanlainen tausta, mutta häneen kova pelaaminen on jättänyt jälkensä.. Ylivilkkautta ja kykenemättömyyttä keskittyä ja jatkuva aistiärsykehakuisuus. Koukuttuu tosi helposti peleihin ja pelaaminen helposti syrjäyttää kaiken muun "tosielämässä" tapahtuvan. Miehen maailma on myös hyvin mustavalkoinen; joku on joko hyvä tai paha - harmaan sävyjä hänelle ei juurikaan ole. Tiedän että mies pelasi nuorempana käytännössä kaiken vapaa-aikansa ja yökausia...

[/quote]

Kyse on varmaankin persoonasta. Itse vietän vieläkin tuntikausia jonkun pelin äärellä (Splinter Cell: Blacklist on nyt kovassa hakkauksessa). Olen hieman erakkoluontoinen, enkä välitä juuri ihmisten seurasta, enkä ota mitään kovin tosissani. Tuo on paha piirre, jos ei näe harmaan sävyjä. Monessa nykypelissä käsitellään juuri näitä harmaan sävyjä, ei ole välttämättä hyviä tai pahoja. Hyvä esimerkki on The Last of Us. Olen luonteeltani aika norttimäinen. Luen paljon sarjakuvia, pelaan ja katson paljon elokuvia ja sarjoja. Sellainen "tavallinen arki" ei ole koskaan sopinut minulle. En ole kiinostunut parisuhteista, enkä lapsista tai muustakaan keskinkertaisuudesta. Tämä hardcore pelaajan elämä sopii minulle täydellisesti. Töissä tietysti käyn, sillä en olisi pystyny rahoittamaan tätä pelaamista ilman työpaikkaa.

Pelaajamies 23v

up

No jos et lastasi ole paljoaa tiputellut niin näillä peleillä on vain positiivisia vaikutuksia.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2013 klo 11:58"]Jos ne samat vanhemmat pelaa niitä pelejä, ovatkohan he nyt sitten ihan parhaita arvioimaan pelien vaikutuksia lapsiin. Ne on arvioitu viranomaisten standardeilla ja perustuvat  saatavilla olevaan tutkimusaineistoon pelien vaikutuksista. [/quote]

Repesin. Et tiedä ensimmäistäkään faktaa pelien ikärajojen määrittämisestä, saati sitten niiden vaikutuksiin liittyvistä tutkimuksista.