Jahas, ex-ukko on muuttanut uuden tyttöystävän kanssa

Isän tyttöystävä on kuin kaupantäti. Kylläpäs tuleekin loistava uušperhw tällä mallilla.



Miten olisi, jos miettisit, että jo ero ja isän asuminen muualla ova lapsille iso juttu ja vaatii jopa vuosien totuttelua. Tämän jälkeen todella raastavaa on havaita, että isä on ottanut äidin tilalle toisen. Lapsi kokee siitä mustasukkaisuutta, surua ja kiukkua. Isän ajastakin ollaan mustasukkaisia. Uusi nainen näkee isää koko ajan.



Eivät ne lapset ihan mitä vaan kestä,. En käsitä, miksi pitäisi kestääkin, kun homman voi hoitaa fiksusti ja rauhasta ilman kiirettä ja pakottamista.

muutaman kuuakuden seurustelu on todella lyhyt aika AJASSA, jos käy töissä, hoitelee lapsia, kotia j avielä nukkuukin. Ei paljon jää aikaa deittailla, joten aika lyhyeksi ja pinnalliseksi jää oikeasti muutaman kk tuttavuus.

Johan ne ehti jotain kuukauden seurustelee, kun kuulin että se muija asuu siellä. Kolmen -neljän kuukauden jälkeen muuttivat isompaan kämppään. Että sellasta.

En muuten valittaisi, eikä asia sinällään kuulukaan mulle, mutta meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Niiden takia tää kuvio huolettaa.

sun miehes olis tapaillut sitä naista jo vuoden päivät.

että on vähän vahingollista lapsille, jos ne vanhempien elämänkumppanit, joihin ehtii muodostumaan jonkinlainen kiintymyssuhde, koko ajan vaihtuvat. Pystytkö sinä ymmärtämään, mitä siitä saattaa seurata? Erossa myös lapset menettävät jonkin ihmissuhteen.

Minusta on aivan loogista, että murehti lastensa puolesta. Aivan varmasti uusi ihminen isän elämässä aiheuttaa suuria tunteita. Miksi ap on heti leimattava hankalaksi exäksi , vaikka vain ajattelee lastensa parasta?

Ihan rehellisesti ihmettelen aikuisia, jotka ovat valmiita pelaamaan uhkapeliä lastensa onnella. Parin kuukaude seurustelu on vähän. Jokainen normaali äiti murehtisi tilannetta, eikä se tee hänestä pahansuovaa.

Jos lasten isä ajattelisi lastensa parasta, hän tekisi muutoksia hitaaseen ja rauhalliseen tahtiin. Mutta ei, se oma onni kun on yhä useammalle kaikista tärkein, eikä se onni kestä varovaisuutta tai muiden huomioimista.

että jos tuntee 5 vuotta ja sitten esittelee siipan lapsilleen, se liitto kestäisi yhtään kauempaa kuin että tuntee 3kk? Ymmärrän toki mitä ap ajaa takaa mutta nykymaailmassa on unohdettu aivan kokonaan se, että lapsi, pienikin, on yhteisöllinen pikku olento, hän ei ole pelkästää isä-äiti-akselin symbioosiloinen, riippuvainen vain kahdesta ihmisestä. Ei pieni lapsi ajattele kuin palstamamma, koe kaikkea uutta uhkana. Luottakaa nyt edes vähän lastenne sopeutumiskykyyn. Tuo opettajavertaus oli aika hyvä, enemmänhän erolapsi viettää aikaansa opettajan kanssa kuin viikonloppuisin uuden siipan kanssa.

Miksi murehdit? exäsi nainen voi olla parempi kuin sinä! ei ne äidit aina ole parasta lapselle vaikka äidin ovat äitiä lapselle! mitä tunnettavuus merkitsee siihenn milloin muuttaa yhteen? joku tuntee päivän ja joku 50 vuotta ja yhtä hyvin tunnetaan ja sovitaann yhteen! toki voi olla että yhden päivän tuntemus ja 50 vuoden tuntemus = ero

miksi sinä murehdit tästä? ole hyvä ja huolehtivainen äiti, sitä lapset arvostaa nyt ja aikuisena!



olen mies ja annan lapselle aikaa, hyviä elämän kokemuksia ja ohjeita. Olen rehellinen ja en puhu exäxstä pahaa ( lapsen äidistä) rakastan lastani ja huolehdin hänestä ja opetan maalaisjärjellä elämän kiemuroihin. Pienelle lapselle turvallisuus ja luottamus on tärkeintä.

Uskon että näillä opeilla saan hyvän elämän ohjeet lapselleni :)

Olen samaa mieltä, että muutokset huonompaan ovat pahasta sekä lapsille että aikuislle, eikä vaihtuvat ihmissuhteet ole hyvästä. Mutta joku syyhän on ollut, että ap on eronnut? Jompi kumpi vanhemmista tai molemmat ovat halunneet erota? Jospa isän uudessa parisuhteessa on enemmän annettavaa lapsillekin ja kaikki ovat onnellisempia? Ja äitipuoli voi tarjota jotain sellaista lapsille, mitä oma äiti ei? Meidän tapauksessa olin 6 vuotta täysin tunnekylmässä, lähes platonisessa suhteessa lasteni isään, joka ei tehnyt yhdessä minun ja lasteni kanssa MITÄÄN. Voin todella huonosti ja tämä heijastui myös lapsiin. Erosin, olin vuoden yksin ja sitten tosiaan salamarakstuin ( en ole kakara, enkä siis lapseton) ja muutin miehen kanssa yhteen 4kk:n seurustelun jälkeen. Meillä on mahtava, terve parisuhde, vietämme koko porukka aikaa yhdessä ja mieheni lapset ovat kaikki lomani (myös heidän hiihtolomat ym) kanssani, koska heidän äitinsä ei ole kiinnostunut pitämään lomaa lastensa kanssa, ikinä. Lapseni eivät koskaan nähneet minua ja isäänsä pussailevan ym, nyt taas saavat terveen mallin parisuhteesta, missä keskustellaan, halataan jne. Mieheni vie lapsiani harrastuksiin, Huimalaan, uimaan ja viettää heidän kanssaan aikaa kun olen töissä, ei makaa sohvalla katsomassa telkkaria. Ymmärrän ap:n surun ja pettymyksen, itesni suren, että lapseni joutuvat reissamaan kahden kodin väliä (käyvät isän luona jkt vkl), mutta heitä ei asia kuulemma haittaa. Elämä on välillä hankalaa ja asiat monisyisiä. Tsemppiä ap:lle :)

että on vähän vahingollista lapsille, jos ne vanhempien elämänkumppanit, joihin ehtii muodostumaan jonkinlainen kiintymyssuhde, koko ajan vaihtuvat. Pystytkö sinä ymmärtämään, mitä siitä saattaa seurata? Erossa myös lapset menettävät jonkin ihmissuhteen.

Minusta on aivan loogista, että murehti lastensa puolesta. Aivan varmasti uusi ihminen isän elämässä aiheuttaa suuria tunteita. Miksi ap on heti leimattava hankalaksi exäksi , vaikka vain ajattelee lastensa parasta?

Ihan rehellisesti ihmettelen aikuisia, jotka ovat valmiita pelaamaan uhkapeliä lastensa onnella. Parin kuukaude seurustelu on vähän. Jokainen normaali äiti murehtisi tilannetta, eikä se tee hänestä pahansuovaa.

Jos lasten isä ajattelisi lastensa parasta, hän tekisi muutoksia hitaaseen ja rauhalliseen tahtiin. Mutta ei, se oma onni kun on yhä useammalle kaikista tärkein, eikä se onni kestä varovaisuutta tai muiden huomioimista.

jos heillä on edes yksi järkevä aikuinen siinä elämässä, joka niille asioita selittää ja kertoo niin kuin ne asiat ovat.

Mun exällä on ollut useampia naisia, jotka on kaikki esitellyt lapsille. Kun daamit ovat sitten yksi toisensa jälkeen jatkaneet matkaa niin asiasta on puhuttu ja todettu, että kaikki parisuhteet eivät kestä pitkiä aikoja, ja että kaikki ihmiset eivät pysty/halua elää vain yhden ihmisen kanssa jne.

Mitään traumoja ei ole jäänyt.

että on vähän vahingollista lapsille, jos ne vanhempien elämänkumppanit, joihin ehtii muodostumaan jonkinlainen kiintymyssuhde, koko ajan vaihtuvat. Pystytkö sinä ymmärtämään, mitä siitä saattaa seurata? Erossa myös lapset menettävät jonkin ihmissuhteen.

Minusta on aivan loogista, että murehti lastensa puolesta. Aivan varmasti uusi ihminen isän elämässä aiheuttaa suuria tunteita. Miksi ap on heti leimattava hankalaksi exäksi , vaikka vain ajattelee lastensa parasta?

Ihan rehellisesti ihmettelen aikuisia, jotka ovat valmiita pelaamaan uhkapeliä lastensa onnella. Parin kuukaude seurustelu on vähän. Jokainen normaali äiti murehtisi tilannetta, eikä se tee hänestä pahansuovaa.

Jos lasten isä ajattelisi lastensa parasta, hän tekisi muutoksia hitaaseen ja rauhalliseen tahtiin. Mutta ei, se oma onni kun on yhä useammalle kaikista tärkein, eikä se onni kestä varovaisuutta tai muiden huomioimista.

että jos tuntee 5 vuotta ja sitten esittelee siipan lapsilleen, se liitto kestäisi yhtään kauempaa kuin että tuntee 3kk? Ymmärrän toki mitä ap ajaa takaa mutta nykymaailmassa on unohdettu aivan kokonaan se, että lapsi, pienikin, on yhteisöllinen pikku olento, hän ei ole pelkästää isä-äiti-akselin symbioosiloinen, riippuvainen vain kahdesta ihmisestä. Ei pieni lapsi ajattele kuin palstamamma, koe kaikkea uutta uhkana. Luottakaa nyt edes vähän lastenne sopeutumiskykyyn. Tuo opettajavertaus oli aika hyvä, enemmänhän erolapsi viettää aikaansa opettajan kanssa kuin viikonloppuisin uuden siipan kanssa.

ajattele niin kuin aikuiset.

Isän tyttöystävä on kuin kaupantäti. Kylläpäs tuleekin loistava uušperhw tällä mallilla.

Miten olisi, jos miettisit, että jo ero ja isän asuminen muualla ova lapsille iso juttu ja vaatii jopa vuosien totuttelua. Tämän jälkeen todella raastavaa on havaita, että isä on ottanut äidin tilalle toisen. Lapsi kokee siitä mustasukkaisuutta, surua ja kiukkua. Isän ajastakin ollaan mustasukkaisia. Uusi nainen näkee isää koko ajan.

Eivät ne lapset ihan mitä vaan kestä,. En käsitä, miksi pitäisi kestääkin, kun homman voi hoitaa fiksusti ja rauhasta ilman kiirettä ja pakottamista.

Lapset kestää just niin paljon, mihin lähimmät aikuiset heille antavat eväitä kestää. Lapsi ei ole vain jotain, mikä toimii tietyllä tavalla huolimatta siitä mitä ympärillä tapahtuu. Jos aikuiset osaavat nuo hommat hoitaa niin sillä ei ole mitään merkitystä muuttaako isi uuden naisen kanssa yhteen kuukauden tai kymmenen päästä. Get real!

Miksi murehdit? exäsi nainen voi olla parempi kuin sinä! ei ne äidit aina ole parasta lapselle vaikka äidin ovat äitiä lapselle!

Täällä on näitä toisia naisia ja niiden matkaan lähteneitä ukkoja liikenteessä. :-D

Miksi yksi uusi välittävä aikuinen on huona asia lapsillesi? Luota nyt vähän ihmisiin ja maailmaan.

miten ne lapset kuuluvat tämän uuden tyttiksen elämään? - ei mitenkään.

tulevat olemaan hyvin tärkeitä lasten elämässä. Vaikka ap estäisi lapsia tapaamasta uutta tyttöystävää tai isää tai molempia niin silti nämä tulevat olemaan lasten mielessä joka päivä. Se miten äiti suhtautuu asiaan vaikuttaa myös. Alunpitäen negatiivinen suhtautuminen saa lapsetkin hämilleen. Lapset kyllä tekevät itse johtopäätökset jos ovat tehdäkseen. Mikään tyttöystävän piilottelu ei ole järkevää. Lapset kokevat että heidät syrjäytetään isän arjesta ja piilotetaan heiltä kaikki isälle tärkeät ihmiset.

Jos ihmiset ajattelisivat enemmin lapsen kannalta niin ongelmia olisi vähemmin.

Mistä sitä tietää kuinka kauan lopulta ovat isä ja tyttöystävä tapaileet, voi olla vaikka 10 vuotta.