Laihdutettavaa 50kg, miten tälläiseen urakkaan kannattaa suhtautua?

Ollaan samanpituisia, mä painan 57 kg. Miten sä annoit tuon lihomisen tapahtua, miten pystyit syömään niin paljon?



Paras varmaan mennä lääkäriin ja hankkia joku kunto-ohjaaja ja ruokavalvoja. Pitkä homma sulla edessä.

ja turruttaa tunteensa syömällä..ahmimalla. Olen käynyt jo ravitsemusterapeutilla ja saanut keskustluapua. Ne loppuivat jo koska henkisellä puolella asiat vihdoin ok. Nyt vielä fyysisenkin kun saan kuntoon niin hyvä tulee.ap

En ole koskaan ollut ns. lohtu syömäri. Olen vain pitänyt ruuasta liikaa, eikä ole urheilu maistunut. Joskus olen saanut innostuksen, mutta se on loppunut siihen kun tuloksia ei ole näkynyt HETI! No, nyt se on alkanut taas ja tällä kertaa hyvin. Tiedän että tuloksien saaminen vie paljon aikaa, enkä siis ravaa koko aikaa puntarilla, saatika mittaile itseäni mittanauhalla.



Enkä myöskään yritä laihtua nopeasti tai käytä ihme dieettejä apuna. Syön oikein ja liikun! Olen huomannut kuinka ihanaa se itsensä rääkkääminen oikeastaan onkaan ja nautin liikkumisesta. Olen myös lopettanut tekosyiden keksimisen, esim. "Väsyttää, köh köh, kurkku vähän kipee" jne.



Kyllä se siitä :)



t. -3kg

En ole koskaan ollut ns. lohtu syömäri. Olen vain pitänyt ruuasta liikaa, eikä ole urheilu maistunut. Joskus olen saanut innostuksen, mutta se on loppunut siihen kun tuloksia ei ole näkynyt HETI! No, nyt se on alkanut taas ja tällä kertaa hyvin. Tiedän että tuloksien saaminen vie paljon aikaa, enkä siis ravaa koko aikaa puntarilla, saatika mittaile itseäni mittanauhalla.



Enkä myöskään yritä laihtua nopeasti tai käytä ihme dieettejä apuna. Syön oikein ja liikun! Olen huomannut kuinka ihanaa se itsensä rääkkääminen oikeastaan onkaan ja nautin liikkumisesta. Olen myös lopettanut tekosyiden keksimisen, esim. "Väsyttää, köh köh, kurkku vähän kipee" jne.



Kyllä se siitä :)



t. -3kg

Itsellä myös -20kg urakka edessä... paitsi niin hullua ku jo muutamassa päivässä lähtee nesteitä about 5kg! Mut nesteitä eli tulee takas ku räpäyttää silmiä :( Ja mulla myös paljon syynä masennus ja lääkitys. Voimia meille!

Kyllä me päästään kiloista eroon, jos oikeasti niin halutaan!



t -3kg

taustalla ei ole masennusta tms. vaan yksinkertaisesti rakastan ruokaa ja kun siihen yhtälöön lisää totaalisen elämänmuutoksen (aktiivitreenaajasta sohvaperunaksi) niin kiloja kertyy.



Pituutta 167cm ja painoin 53kg, nyt painoa 45kg enemmän. Ja ihan "huomaamatta" tullut, siis hiljaa hiipien.

Pelkohan ihmisen muuttaa. Eikö sinua pelota kipeytyvät nilkat ja polvet? Kohonnut verenpaine ja sydänkohtaukset? Diabetes? Mitä näitä muita ylipainon oheisriskejä olikaan..? Eikö sinua pelota että joudut kärsimään niistä mutta myös MAKSAMAAN niistä? Eikö sinua pelota että kuolet tarpeettoman aikaisin, siinä mielessä, että sinua jää kaipaamaan monta ihmistä? Eikö sairaalloinen syöminen ole itsemurhan hitaampi muoto? Mikä on suhtautumisesi itsemurhaan? Eikö sinua pelota mitä ihmiset sanovat sinusta kuolemasi jälkeen? "Naisparka. Pilasi terveytensä syömällä." Eikö sinua VITUTA pelkkä ajatuskin noista kaikista?





Oikea suhtautuminen: Yksi herkuttelupäivä viikossa. Loput 6 kurinalaista ruokavaliota. Mutta älä ajattele sitä ruokavaliona. Ajattele sitä vuoden mittaisena lääkekuurina.





Liikunta: Unohda. Älä liiku vartavasten liikunnan takia. Liitä liikunta muihin arkihommiin. Kävele eri paikkoihin jos voit, siis jos matkat ovat luokkaa 1-2km. Osta pari käsipuristimia, joilla siis harjoitetaan puristusvoimaa. Hiplaa niitä päivän mittaan koko ajan. Ole levoton ja liikkeessä koko ajan. Aivot kuluttavat myös energiaa ihan yhtä pahasti kuin kroppakin, jos ne pistää töihin. Levätä voi öisin ja päiväunilla. Ala nukkumaan päiväunia. Energiataso nousee ja niidenä myötä tekee mieli tehdäkin kaikkea enemmän.

mutta ei mahdotonta. Alat vaan tilanne kerrallaan muuttaa syömistapojasi, opettelet ateria kerrallaan syömään vähemmän ja keksit niiksi hetkiksi kun tulee mieliteko johonkin vanhaan ahmimiseen jotain muuta tekemistä. lähdet vaikka samantien ulos kävelemään (jos sulla ei ole perhettä tai voi jättää lapset kotiin). Se on toistoa ja toistoa, opettelet yksi kerrallaan uudet tavat. Alat vähän kerrallaan tehdä muutoksia. Kyllä se siitä, välillä voi sallia itselleen kahvileipää tai sipsejä tms, mutta siis suurimman osan ajasta kannattaa syödä järkevästi.

ajattele sitä viittäkymppiä kerrallaan, vaan ota välitavoitteita.



Ekaksi vaikka 110 kg ja tähtäät siihen etkä ajattele sitä 75 kg:n painoa ollenkaan. Jos olet nopeasti lihonut ja painoakin noin paljon, niin kyllä sä sen yhdeksän kiloa nopeasti pois saatkin, eiköstä vaan?



Sitten kun olet sen 110 kg saavuttanut, niin siitä sitten siihen 100 kg:aan jne...



Itse tiputin 30 kiloa juuri noin "virstanpylväs" kerrallaan reilun vuoden aikana, keskityin aina vaan siihen seuraavaan tasalukuun ja palkitsin itseni jollain mukavalla aina siihen päästyäni.

Peruna kerrallaan.

Kävin vaalla ja paino on hiljaksiin laksenut nyt 3,8kg :) Päänsisäisiä muutoksia Asian suhteen on kypsytelty useampi vuosi ja nyt uskon pystyväni tähän täysillä. Liikun työmatkat kävellen,kävelyä tulee joka pv reilu 1h kun tytönkin vien ja haen samalla matkaa kävellen. Tällä painolla koen tuon olevan riittävää arkiliikuntaa,tietty vielä kaupassa jos tarvii käydä,usein käyn tuolla samalla matkalla. Syömisissä muutoksia olen tehnyt niin että jätin nyt herkut kokonaan pois että saan niihin hieman etäisyyttä,olen hedelmän ottanut aina kun on tehnyt mieli jotain herkkua. töissä en santsaa ja olen vähentänyt ruuan määrää ja lisännyt salaatin määrää. lopetin pepsimaxin juonnin. Kävin ennen projektin alkua verikokeissa ja verenpainetta mittaamassa,verenpaine ja kolesteroli oli hyvä,mutta sokeriarvoissa pientä heittoa..nyt menen sokerirasitus testiin,saa nähdä kuinka käy kun olen lopettanut herkuttelun.Ap ps. ei ole tuntunut vaikealle,syön ihan reilusti!