Luetko kirjoja? Lukeeko miehesi?
Kommentit (35)
En oikein voi kuvitella eläväni ihmisen kanssa, joka ei lue. Se on minulle niin tärkeä asia.
mutta kai jotkut eivät hanki sitten sivistystä muulla tavoin.
Lukeminen estää hankkimasta muuta sivistystä?
Mutta tuo oli toki myös minulta oletus, että tuon kirjoittaja oletti, että ihmiset jotka eivät lue, eivät voi olla sivistyneitä ja kykeneviä fiksuun keskusteluun tai näkemyksiin. Tai olla hankkineet tietoa monilla muilla tavoin ja näin kykeneviä keskusteluun ja jopa älylliseen sellaiseen.
Myönnän, minäkin luin rivien välistä, kuten kai sinäkin tuohon viimeiseen vastaukseen vedoten.
Itsekin rakastan lukemista, mutta ei se ole millään tavoin merkinnyt mitään ,vaikka mieheni ei lue kirjoja. Hän on silti paljon tietävämpi asioista, kuin minä ja sitä paitsi korkeasti kouluttautunut, toisin kuin minä:)
Eihän kukaan ole sanonut muuta kuin että tykkää lukea ja haluaa että puolisokin lukee. Ei tässä kukaan ole arvottanut sitä, että onko se hyvä vai huono asia. Paitsi sinä.
aivan valtavasti ja mies kohtalaisesti.
Luen todella paljon lehtiä, tietokirjallisuutta ja omiin aloihin liittyvää tiedekirjallisuutta. Luen kohtalaisesti myös kaunokirjallisuutta ja dekkareita yms.
Mies lukee jonkin verran, lähinnä historiallisia kirjoja tai historiallisia romaaneja, alansa kirjallisuutta sekä sanomalehtiä ja teknisiä lehtiä.
Mulle lukeminen on kuin leipää - näin mies on todennut. Ja elämäni tunnuslausekin on "Luen, siis olen". Lukeminen on mulle siis lähes jonkinlainen addiktio, jota ilman ei olisi mulle mielekästä elämää. Onneksi mies hyväksyy tän piirteen mussa :)
molemmat tykätään fantasiasta ja trillereistä, mies myös esim. westön kirjoista ja venäläisistä klassikoista, lukee myös paljon tietokirjoja. Itse tykkään yhteisten suosikkien lisäksi lukea mm. dahlia, oksasta ja "vanhoja seikkaulukirjoja" kuten muskettisotureita, verneä yms.
mies lukee pääasiassa muutamaa klassikkoteosta uudelleen ja uudelleen ja lisäksi jotain vanhoja länkkäreitä. Hän lukee Kindlellä joten en edes tarkkaan tiedä, mitä lukee.
Minä luen kirjoja laidasta laitaan; 1900-luvun länsimaisia klassikoita, best sellereitä, dekkareita, historiallisia romaaneja, lisäksi näppärää tietokirjallisuutta. Siis sellaista tietokirjallisuutta, jota ostan Hulluilta Päiviltä tai Akateemisen kirja-alesta pokkareina.
Kotimaista ja ulkomaista, molemmat käy.
Mitä en lue: fantasiakirjallisuus, romanttinen saippuakirjallisuus.
Mies lukee historiaa, sotakirjoja, jännäreitä ja tietokirjoja.
Minä romaaneja, mieluiten sellaisia ihmissuhde-juttuja. Välillä tietokirjoja ja psykologiaa.
10v. eniten Aku Ankkoja, lisäksi kirjoja Potterista Ella-kirjoihin
9v. kahlaa onnessaan Pottereita ja lukudiplomin kirjoja
6v. ei osaa vielä lukea, mutta luetaan paljon ääneen ja kuuntelee kasettikirjoja. Kahdelle nuoremmalle luettu iltasatuna just Tohtori Proktoreita, joista isäkin tykännyt.
Luen paljon klassikkoja (sekä kotimaisia että ulkomaisia), kotimaista nykykirjallisuutta (lähinnä naisten kirjoittamaa).Omia suosikkikirjailijoitani ovat esim. Aino Kallas, Monika Fagerholm ja Sofi Oksanen. Määrällisesti eniten luen varmaan dekkareita, ne ovat nopealukuista ja helppoa kirjallisuutta lukea silloinkin kun on kiirettä ja stressiä. Luen mielelläni myös taidekirjoja ja sarjakuvia. Mies lukee klassikkoja, dekkareita, nykykirjallisuutta, aika kirjavasti. Joskus luetaan jotain kirjoja myös peräkkäin tai toisen suosituksista. Aiemmin luettiin myös yhdessä joko hiljaa tai toiselle ääneen mutta tämä on valitettavasti jäänyt yle areenan vahtaamisen jalkoihin kun saadaan lapsi nukkumaan. Jonkin verran tiedekirjallisuutta luetaan myös kummatkin mutta tämä on kyllä vähentynyt opiskeluajoista (minä ytm, mies di, mies lukenut myös filosifiaan ja yhteiskuntatietisiin liittyviä juttuja).
Lapsi on nelivuotias. Hänelle on luettu jo odottaessani häntä. Luetaan runoja, kuvakirjoja, kirjoja joissa vain vähän kuvia. Tänään luettiin Peppi Pitkätossua, josta lapsi oli ihan tohkeissaan. Hänen suosikkejaan ovat esim. Tove Janssonin, Mauri Kunnaksen ja Eduard Uspenskin kirjat mutta tykkää monenlaisista kirjoista vauvoille suunnatuista sellaisiin, joita aikuiset tykkäävät myös lukea. Kuunnellaan hänen kanssaan myös äänikirjoja ja välillä koko perhe on satuhetkissä mukana ja lapsi itsekin keksii satuja.
Minun ei ehkä olisi vaikea elää sellaisen kanssa, joka ei lukisi, outoa se kuitenkin olisi. Sellaisen kanssa en voisi elää jonka mielestä lukeminen on pelkkää ajanhukkaa.
Paljon suosikkeja.
Yksi mitä olen lukenut monta kertaa, en tosin ihan viime vuosina, on Tuulen viemää. Samoin olen tykännyt lukea paljon Komisario Palmuja.
Mies eniten sotahistoriaa. Minä laidasta laitaan mm. dekkareita.
Minä luen ammattikirjallisuutta, suomalaisten naiskirjailijoiden tuotoksia (esim Hämeen-Anttila, Oksanen) ja lisäksi täyttä hömppää ( parhaillaan menossa Fifty shades of grey).
Mies lukee Vareksia, historiallisia juttuja ja populistisia tiedekirjoja.
Joskus suositusteni perusteella lukee fiktiota ja on nuorempana lukenut klassikot ja scifiä, mutta nykyään lukee historiaa, luonnontieteitä, sotaa ja tekniikkaa käsitteleviä tietokirjoja sekä elämäkertoja neljällä kielellä.
Minäkään en enää kovin usein palaa klassikoihin. Kaunokirjallisuutta on ainakin 4/5 lukemastani. Pidän eniten nykykirjallisuudesta, suomalaisesta tai käännetystä. Haluan aina lukea kaunokirjallisuutta suomeksi. En lue dekkareita, fantasiaa, historiallisia romaaneja (tietokirjoja kyllä), chick littiä tms.
mm. fantasiaa ja kauhua, mutta pidän myös klassikoista ja runoudesta. Aku Ankkoja ja muitakin sarjakuvia menee :) Ainoastaan dekkarit eivät uppoa.
Myös mies lukee monelaista kirjallisuutta. Kauhusta ei pidä, mutta dekkareita lukee mielellään. Sarjakuvia lukee todella harvoin.
Fantasia taitaa olla kummankin suosikkilistalla ykkösenä.
Mä luen dekkareita, elämänkertoja, ihmissuhde-romaaneja yms. Mitään klassikoita en jaksa lukea, muuten melkein kaikki menee.
Esikoistytär lukee valtavasti, toinen lukee kohtuullisesti, nuorin juuri oppinut lukemaan eikä lue vielä edes Aku Ankkoja.