Myönnän, että ajattelen lihavista, että ovat laiskoja
vaikka järjellä pystyn ajattelemaan, ettei se aina ole niin. Mutta kun ihmisellä on ainakin yksi asia elämässä, jota ei pysty kontrolloimaan, niin sitä herkästi ajattelee, että ehkä hänellä niin on muillakin elämänalueilla.
Vastaavasti, jo ihminen on huoliteltu, hoikka, terveen näköinen, tulee mielikuva, että on ahkera, tunnollinen, hyvä organisoimaan, tehokas.
Tunnen molempia ihmistyyppejä, jotka ovat näiden vastakohtia, ensivaikutelma silti uusista ihmisistä on aina tämä, enkä voi sille mitään.
Kommentit (32)
Ei kaikki ole lihavia joilla on jotain häikkää jossain.
Miksi muuten urheilulliset naiset ovat aina niin kireitä? Siis ne pojannäköiset pienitissiset, jotka treenaavat joka päivä. Ihme hiekkapilluja.
Kaikki nämäkin?
Laura Lepistö
Kiira Korpi
Minna Kauppi
Kaisa Mäkäräinen
Tuuli Petäjä-Sirén
Lihavilla on poikkeuksetta suhde omaan kroppaansa ja ruokaan kieroutunut. Ihminen ei liho (eikä pysy lihavana), ellei syö liikaa ja ennen kaikkea itsetuhoisen väärin. Oikein syömällä ei tule läskiä - ja kroppa kertoo milloin on hyvä lopettaa sokerin ja rasvan tunkeminen suuhun. Jos siitä huolimatta jatkaa ja ahmii itsensä ähkyyn, on kieroon kasvanut.
Sama homma viinan läträämisen kanssa - osa vain ei osaa juoda ahmimatta ja alkoholisoitumatta.
Suhde ruokaan on yhtä kieroutunut kuin joillakin laihoillakin, lihava syö vaikka suklaata 200g siinä kun laiha syö porkkanan, mutta yhtä sairaita molemmat "dieetit".
Minä ainakin syön itsetuhoisen väärin, koska syön niin vähän oikeaa ruokaa, korvaan aterioita jugurtilla ja suklaalla, ei ole harvinaista että en muuta syö koko päivänä. Ähkyyn en syö koskaan, inhoan sitä tunnetta, minulla on pieni mahalaukku, ja tulen nopeasti täyteen.
Ei kaikki ole lihavia joilla on jotain häikkää jossain.
Joku henkinen ongelma on aina takana, paitsi niillä harvoilla joilla on joku fyysinen sairaus johon syödyt lääkkeet lihottavat tms.
Ei lihavat ole niin tyhmiä että eivät tietäisi mitä saa syödä ja mitä ei, se että eivät pysty olemaan syömättä väärin, kertoo sen että häikkää on korvien välissä tunnepuolella, ei älyn määrässä.
Lihavilla on poikkeuksetta suhde omaan kroppaansa ja ruokaan kieroutunut. Ihminen ei liho (eikä pysy lihavana), ellei syö liikaa ja ennen kaikkea itsetuhoisen väärin. Oikein syömällä ei tule läskiä - ja kroppa kertoo milloin on hyvä lopettaa sokerin ja rasvan tunkeminen suuhun. Jos siitä huolimatta jatkaa ja ahmii itsensä ähkyyn, on kieroon kasvanut.
Sama homma viinan läträämisen kanssa - osa vain ei osaa juoda ahmimatta ja alkoholisoitumatta.
Suhde ruokaan on yhtä kieroutunut kuin joillakin laihoillakin, lihava syö vaikka suklaata 200g siinä kun laiha syö porkkanan, mutta yhtä sairaita molemmat "dieetit".
Minä ainakin syön itsetuhoisen väärin, koska syön niin vähän oikeaa ruokaa, korvaan aterioita jugurtilla ja suklaalla, ei ole harvinaista että en muuta syö koko päivänä. Ähkyyn en syö koskaan, inhoan sitä tunnetta, minulla on pieni mahalaukku, ja tulen nopeasti täyteen.
Mulla oli sama kuvio, mutta vaihdoin tietoisesti suklaapatukat omenoihin ja jugurtin raejuustoon. Välitön seuraus oli se, että tuli parempi olo, oma kroppa tuntui paremmalta. Keho kiitti ja vireystilani parani parissa päivässä. Nyt en enää pystyisi palaamaan suklaapatukka-jugurtti-ruokavalioon, kun tiedän miten tukkoon se vetää.
Syömiseen pitää keskittyä sen verran, että tietää mikä määrä mitäkin on hyväksi. Sama homma alkoholin kanssa, joskus on hyvä olla kännissä, mutta kroppaa kuuntelemalla tietää tasan tarkkaan montako lasillista voi humaltumatta saati oksentamatta juoda.
Joku henkinen ongelma on aina takana, paitsi niillä harvoilla joilla on joku fyysinen sairaus johon syödyt lääkkeet lihottavat tms.
Ei lihavat ole niin tyhmiä että eivät tietäisi mitä saa syödä ja mitä ei, se että eivät pysty olemaan syömättä väärin, kertoo sen että häikkää on korvien välissä tunnepuolella, ei älyn määrässä.
ettei vaan välitä...
Mä olen ainakin pääni puhki miettinyt mikä se vika mulla on siellä korvien välissä, mutta en ole löytänyt. Joten tervetuloa meille psykoloimaan.
Joku henkinen ongelma on aina takana, paitsi niillä harvoilla joilla on joku fyysinen sairaus johon syödyt lääkkeet lihottavat tms.
Ei lihavat ole niin tyhmiä että eivät tietäisi mitä saa syödä ja mitä ei, se että eivät pysty olemaan syömättä väärin, kertoo sen että häikkää on korvien välissä tunnepuolella, ei älyn määrässä.ettei vaan välitä...
Mä olen ainakin pääni puhki miettinyt mikä se vika mulla on siellä korvien välissä, mutta en ole löytänyt. Joten tervetuloa meille psykoloimaan.
Kyllähän ihminen normaalisti on hyvinkin kiinnostunut omasta fyysisestä terveydestään. Kaikki huomaavat sen kun terveyden menettää, kuinka iso asia se elämässä on.
Kyllähän ihminen normaalisti on hyvinkin kiinnostunut omasta fyysisestä terveydestään. Kaikki huomaavat sen kun terveyden menettää, kuinka iso asia se elämässä on.
Mullakin on semmonen ennakkoluulo, että ihmiset jotka todella paljon puunaavat itseään, eivät sitten muuta ehdikään.
Joskus se osuu, joskus taas ei.
En jaksais käydä töissä, pienistäkin asioista haen saikkua, lintsaan mahdollisimman paljon,
en halua tehdä kotitöitä, meillä käy siivooja,
en välitä touhuta lasten kanssa - hengaillaan ja jutellaan paljon.
Pihatyöt jää kaikki miehelle, kuten lähes kaikki shoppailut.
Olen hyvä tekmään ruokaa kun saan inspiksen, eli todella harvoin ja meillä syödäänkin arkena paljon eineksiä.
siitä huolimatta pidän itsestäni huolen, meikkaan ja puleeraan.
Minä myönnän ajattelevani että ap ei ole kovin fiksu eikä erityisen mukava.
Ole mahdollista että hoikka eli itsestään huolta pitävä, jättää sitten jotain muuta tekemättä elämässään? Ja että hänellä voi olla joku muu addiktio? Ei kaikki ole lihavia joilla on jotain häikkää jossain.