Lue keskustelun säännöt.
isoisän raiteille viemä pikkupoika selviää!!
25.01.2013 |
Kommentit (13)
selviää :( Asutaan aika lähellä tapahtumapaikkaa ja tuo juttu ollut usein itsellä mielessä kun on samanikäinen poikakin.
Sen tiedän että poika oli ollut usein hoidossa isovanhemmillaan. Pojan äiti kuulema aika kova menemään ja käsittääkseni aika nuori yh.
Todella surullista tuo kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten toipumiskyky on kyl ihmeellinen. Minusta tuo on ihan ihme.
vaikka tapahtuma ei ollutkaan yhtään hyvä.
toivottavasti lapsen äiti sai herätyksen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämää, todellakin ansaitsee. Ei ole sillä mummollakaan varmasti helppoa. Toivottavasti on kotiutettu johonkin hyvään paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teksti, jonka on kirjoittanut Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomestari Ari Koivu.
Saimme aamupäivällä 26.kesäkuuta hälytyksen raideliikenneonnettomuuteen, kun Länsi-Vantaalla pienen pojan ja sukulaismiehen yli ajoi lähijuna. Onnettomuus sattui Vantaankosken rataosuudella Myyrmäen ja Louhelan asemien välissä. Tämä pieni poika joutui ilman omaa syytään onnettomuuden uhriksi. Molemmat loukkaantuivat vakavasti onnettomuuden seurauksena. Mies kärsi molempien alaraajojen täysamputaation ja menehtyi saamiensa vammojen aiheuttamiin komplikaatioihin parin viikon kuluttua onnettomuudesta tajuihinsa tulematta.
Pieni poika Ville (nimi muutettu) joutui sairaalahoitoon kolmeksi kuukaudeksi. Ensitutkimusten jälkeen havaittiin vakava vamma päässä, joka aiheutti ulkoisen suuren haavan lisäksi myös kallon sisäisen verenvuodon. Lisäksi raajat saivat leikkaushoitoa vaativia vammoja. Ville menetti myös onnettomuuden takia puhekykynsä sekä kävelykykynsä. Aivosähkökäyrät eivät luvanneet hyvää tulevaisuutta. Myöhemmin hoitojen aikana Ville irroitettiin hengityskoneesta äidin toivoessa parasta ja vain huomatakseen, että Ville oli lopettanut hengittämisen heti koneen irroituksen jälkeen. Lääkärit eivät olleet toiveikkaita pojan puhekyvyn ja kävelykyvyn palautumiseen, jos ylipäätään pysyisi edes hengissä.
Sitkeä pieni taistelija
Sitkeä pieni taistelija toipui kuitenkin vastoin monia ennusteita siten, että pystyi jo elokuun puolivälissä istumaan. Iloisin yllätys oli, kun hän pystyi jo syyskuun lopulla kotiutumaan sairaalasta ja kävelemään itse. Puhekykykin palautui vähitellen. Kotiutumisen jälkeen Villen äiti lähestyi sähköpostitse Keski-Uudenmaan pelastuslaitosta, jotta hän voisi poikansa kanssa kohdata pelastajat kasvotusten ja kiittää pelastustöihin osallistuneita. Otin pyynnön vastaan ja välitin operatiivisen työvuoron yksikönjohtajien lisäksi kutsun myös sekä FinnHems 10:lle että Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle. Ensimmäisenä paikalle saapuneella partiolla oli suuri rooli Villen pikaiseen pelastamiseen junan alta hoitohenkilökunnan huomaan ja siitä edelleen sairaalaan.
Elämäniloisella pojalla hyvä ennuste
Ville saapui pelastuskeskukseen tuulisena iltapäivänä 16. lokakuuta ja odotti kovasti paloautojen näkemistä, koska äidin mukaan Villen suosikkisarja televisiossa on Palomies Sami. Meitä oli Villeä vastaanottamassa itseni lisäksi onnettomuudessa mukana olleista auttajista lääkintäjohtajana toiminut Pasi Hiitomaa, pelastusyksikönjohtajana ollut Sami Saarikoski, sekä kaksi konstaapelia poliisista. Alun esittelyjen jälkeen Sami esitteli Villen sekä hänen mukanaan tulleelle serkkupojalle Jopelle (nimi muutettu) paloautoja ja muuta kalustoa. Onnettomuudessa mukan olleet poliisit, vanhempi konstaapeli Jussi Peltoniemi, sekä vanhempi konstaapeli Juha Ali-Rantala keskustelivat Villen äidin kanssa sekä itse tapahtumasta, että muistakin asioista. Villen äitiä kiinnosti muutama asia itse onnettomuuteen liittyen ja me auttajat luonnollisesti halusimme tietää Villen kuntoutuksen suunnan ja ennusteen. Hänellä on tällä hetkellä erittäin hyvä ennuste, kuulemma suurelta osin hänen elämänilonsa ja pirteytensä ansiosta. Vierailuajankohta oli myös villen 3-vuotissyntymäpäivä ja olimme varautuneet pienillä lahjoilla. Siirryttyämme kalustohallin puolelle, konstaapelit antoivat Villelle poliisien paidan sekä pienoisauton, pelastuslaitoksen väki puolestaan nimikoidun oikean palomieskypärän. Sitten otimme muutaman yhteiskuvan muistoksi tapahtumasta ja halasimme hyvästeiksi. Villen äiti lupasi tulla vielä käymään uudelleen poikansa kanssa paloautoja katsomaan. hyvästit olivat tunteikkaat.
Tuota poikaa en unohda koskaan
Olimme kaikki pelastustöihin kuuluneet yhtä mieltä siitä, että tälläistä tunnetta ei rahalla saa ostettua: Näimme junanvaunun alta pelastetun ja nyt hyvin toipuneen pojanvesselin täynnä elämäniloa ja hyvää vauhtia kuntoutumassa. 21 vuotta itsekin alalla olleena ja 16 vuotta operatiivista työtä tehneenä voin sanoa, että tätä keikkaa - enkä tuota poikaa - unohda koskaan.
Lähde. Pelastustieto 10/2012
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=11&t=13130&start=150#p5241…
selviää :( Asutaan aika lähellä tapahtumapaikkaa ja tuo juttu ollut usein itsellä mielessä kun on samanikäinen poikakin.
Sen tiedän että poika oli ollut usein hoidossa isovanhemmillaan. Pojan äiti kuulema aika kova menemään ja käsittääkseni aika nuori yh.
Todella surullista tuo kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli todella hyvä mieli tuosta. Kaikkea hyvää pienelle pojalle, perheelleen ja pelastajille!
näitä puheli.Siis että tuo pojan äiti kova menemään ja vissiin muutakin kuin viinaa menee. Ei kuulema menemisiin vaikuttanut tämä tapahtuma ainakaan positiivisessa valossa.
Käsitin että huoltajuus lapsesta menee isoäidille.
Nämä siis tuon juoruakan sanoja joten sillä varauksella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomaton selviytymistarina. Liikutuksen kyyneleet silmissä luin Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen palomestarin kirjoituksen. Vetää hiljaiseksi.
Kaikkea hyvää pienelle pojalle elämäänsä :)
paha sai onneksi palkkansa..