Kertokaas miten teitä on kosittu

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että pääsimme naimisiin. Veljensä oli kihloissa, joten oletin, että mies jotain tällaisista ymmärtää. Tein siis vuorotyötä ja pyhä ja viikonloput oli harvoin vapaita. Odotin uutta vuotta, että joko nyt. No ei. Kommentoi vielä, että miten jotku voi tuollaisia juttuja tehä uutena vuotena, nehän on niin korinia. Joten se siitä odotuksta.

Eräänä päivänä ajoi kultasepän liikkeesen kokeilemaan sormuksia. perhoset oli vatsassa, että joko nyt, joko nyt. Kokeiltiin sormuksia, minä onnestä mykkäränä. No otti kaikki sormukset pois ja sanoi myyjälle, että kaikki liian kalliita. Mentiin autoon ja luulin, että ajetaan halvempaan liikkeeseen. Ei, ajettiin kotiin ja asiasta ei enää puuttu. Jokaisen tilipäivän aikana odotin, että oisko sitä rahaa nyt. Oli unotanut koko jutun.

Alettiin puhumaan lapsesta. Juu, se oli hyvä juttu. Yritin vielä siinä sanoa, että haluaisin ainakin kihloihin ennen kuin oon raskaana. Pani vitsiksi koko homman,että tuohestä korkeintaan sulle sormuksen tekee. Ei tajunnut edes silloin, kun aloin itkemään.

No raskaaksi tulin aika nopeaa. Ei kuulunut kosimista. Tuli siten karkauspäivä ja toin jonkun kukkapuskan kotiin ja ärähdin, että meetkö ees naimisiin sun kans, vai alanko kattoon omaa asuntoa. Pärjään tämän kans hyvin yksinkin.

Toinen tollerona kattoo,että tota kai mennään naimisiin. Siten tuli luettelo. Ei häätansseja, ei hääjuhöaa, ei hääpukua, ei leikkejä. Kysymättä ollenkaan, mitä minä halusin. Minä olisin halunut käydä hääpuku päällä maistraatissa kahdestaan ja kivat kuvat ja se siitä.

Mutta suunnitelma ei edennyt. Sitten kesällä päätti,että tuossaha on yhteinen vapaa. Käydään maistraatissa ja kutsutaan sukulaisia. Viikko aikaa. No kävin hakemassa jonkun rääsyn, kun mahakin oli jo aika iso. Iselleen satsasi kunnon puvun ja parturin. Kun kotia piti siivota ja laittaa kakkuja, remontoi naapurin autoa. Päivää ennen sain ymmärtämään, että minäkin oon niin vanhanaikainen, että haluan sormukset.Sain sieltä auton alta raahattua sormuskauppaan ja sielläki kitisi,että on niin kalliita. Minä sanoin, että mulla olis rahaa omaan sormukseen. Ei käy, hänellä on rahaa vain langanohueen sormukseen ja en pitää riittää.

Ilta meni siten leipoessa ja aamulla vielä paplarit päässä luutusin vessan lattiaa kun naapuri tuli suunnittelemaan sitä autoremppaa.

Kun vihdoin päästiin maitraattiin, minua vitutti jo niin paljon, että olin valmis perumaan koko jutun.

Kun mentiin kuvaamaan,sa älynväläyksen minulta kysymättä, että mustavalkokuvat. vaikka itse olin aina pitänyt päivänselvänä värillisiä kuvia.

Kotiin siten minä tiskaamaan vieraille kahvikuppejaja isäntä seurustelemaan, kun oli minun tietämättäni kuttunt paljon omia sukulaisia.

Jos en olis niin muhevasti paksuna ollut, olisin puhaltanut pelin poikki jo aikoja sitten.

Sitten se ääliä vielä 25 vuodenkin jälkeen ihmettelee, miksi en ollut tyytyväinen häihin, kun nehän oli niin hänennäköiset ja vaivattomat ja maapurin autokin tuli siinä korjattua ja kuinka ihana minä olin, kun väkisin pukkasin maistraattiin, että muuten olis koko naimisiinmeno jäänyt.

oi oi sitä romantiikka, mitä meidänkin naimisiinmenossa oli. Liitto on kyllä ollut hyvä, mutta pari kertaa olen meinannut repiä nuo mustaalkoiset hääkuvat seinältä,kun inhoan niitä. Sormukset hävitin jo aika ajoissa, kun ne kuvasti minusta vain sitä pihistelyä, että ei se akka tarvi, ku rautalanganpaksuset´rinkulat, turhaa rahanmenoa niihinki. Ostin sitte itte itselleni kauniimmat sormukset

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, että pääsimme naimisiin. Veljensä oli kihloissa, joten oletin, että mies jotain tällaisista ymmärtää. Tein siis vuorotyötä ja pyhä ja viikonloput oli harvoin vapaita. Odotin uutta vuotta, että joko nyt. No ei. Kommentoi vielä, että miten jotku voi tuollaisia juttuja tehä uutena vuotena, nehän on niin korinia. Joten se siitä odotuksta.

Eräänä päivänä ajoi kultasepän liikkeesen kokeilemaan sormuksia. perhoset oli vatsassa, että joko nyt, joko nyt. Kokeiltiin sormuksia, minä onnestä mykkäränä. No otti kaikki sormukset pois ja sanoi myyjälle, että kaikki liian kalliita. Mentiin autoon ja luulin, että ajetaan halvempaan liikkeeseen. Ei, ajettiin kotiin ja asiasta ei enää puuttu. Jokaisen tilipäivän aikana odotin, että oisko sitä rahaa nyt. Oli unotanut koko jutun.

Alettiin puhumaan lapsesta. Juu, se oli hyvä juttu. Yritin vielä siinä sanoa, että haluaisin ainakin kihloihin ennen kuin oon raskaana. Pani vitsiksi koko homman,että tuohestä korkeintaan sulle sormuksen tekee. Ei tajunnut edes silloin, kun aloin itkemään.

No raskaaksi tulin aika nopeaa. Ei kuulunut kosimista. Tuli siten karkauspäivä ja toin jonkun kukkapuskan kotiin ja ärähdin, että meetkö ees naimisiin sun kans, vai alanko kattoon omaa asuntoa. Pärjään tämän kans hyvin yksinkin.

Toinen tollerona kattoo,että tota kai mennään naimisiin. Siten tuli luettelo. Ei häätansseja, ei hääjuhöaa, ei hääpukua, ei leikkejä. Kysymättä ollenkaan, mitä minä halusin. Minä olisin halunut käydä hääpuku päällä maistraatissa kahdestaan ja kivat kuvat ja se siitä.

Mutta suunnitelma ei edennyt. Sitten kesällä päätti,että tuossaha on yhteinen vapaa. Käydään maistraatissa ja kutsutaan sukulaisia. Viikko aikaa. No kävin hakemassa jonkun rääsyn, kun mahakin oli jo aika iso. Iselleen satsasi kunnon puvun ja parturin. Kun kotia piti siivota ja laittaa kakkuja, remontoi naapurin autoa. Päivää ennen sain ymmärtämään, että minäkin oon niin vanhanaikainen, että haluan sormukset.Sain sieltä auton alta raahattua sormuskauppaan ja sielläki kitisi,että on niin kalliita. Minä sanoin, että mulla olis rahaa omaan sormukseen. Ei käy, hänellä on rahaa vain langanohueen sormukseen ja en pitää riittää.

Ilta meni siten leipoessa ja aamulla vielä paplarit päässä luutusin vessan lattiaa kun naapuri tuli suunnittelemaan sitä autoremppaa.

Kun vihdoin päästiin maitraattiin, minua vitutti jo niin paljon, että olin valmis perumaan koko jutun.

Kun mentiin kuvaamaan,sa älynväläyksen minulta kysymättä, että mustavalkokuvat. vaikka itse olin aina pitänyt päivänselvänä värillisiä kuvia.

Kotiin siten minä tiskaamaan vieraille kahvikuppejaja isäntä seurustelemaan, kun oli minun tietämättäni kuttunt paljon omia sukulaisia.

Jos en olis niin muhevasti paksuna ollut, olisin puhaltanut pelin poikki jo aikoja sitten.

Sitten se ääliä vielä 25 vuodenkin jälkeen ihmettelee, miksi en ollut tyytyväinen häihin, kun nehän oli niin hänennäköiset ja vaivattomat ja maapurin autokin tuli siinä korjattua ja kuinka ihana minä olin, kun väkisin pukkasin maistraattiin, että muuten olis koko naimisiinmeno jäänyt.

oi oi sitä romantiikka, mitä meidänkin naimisiinmenossa oli. Liitto on kyllä ollut hyvä, mutta pari kertaa olen meinannut repiä nuo mustaalkoiset hääkuvat seinältä,kun inhoan niitä. Sormukset hävitin jo aika ajoissa, kun ne kuvasti minusta vain sitä pihistelyä, että ei se akka tarvi, ku rautalanganpaksuset´rinkulat, turhaa rahanmenoa niihinki. Ostin sitte itte itselleni kauniimmat sormukset

Otan osaa.

Kiitos. Liitossa ei sinänsä mitään huonoa ole, mutta harmittaa, kun olin niin vanhanaikainen, että naimisiin pitää mennä, kun lapsi tulee. Nykyaikaisena naisena olisin unohtanut koko jutun ja antanut lasten tulla minun sukunimelleni ja pitänyt perheen minun nimellä. Olisi mies saanut rauhassa rassata naapureiden autoja mustavalkokuviensa kera. Ei se vissiin kovin intohimoisesti minua silloin halunut. Kunhan nuttuskehvelinä vain ajatui liittoon, kun työnsin melkein sinne maistraattiin, että hoidetaanpa pois tämä sitten alta.

Ihanaa, kun kysyt tällaista. Kosinta ainakin minulle oli kovin tärkeää (sanoin aina, etten välitä naimisiinmenosta, mutta sormukset halusin ja kosinnan). Tein tämän erittäin selväksi. Ei ulkomailla tai ravintolassa, koska ne ovat kliseisiä. Halusin, että olemme kaksin. Mies kuitenkin vei minut Hesburgerin kautta ostoskeskuksen VR-pelipaikkaan (koska halusi tehdä sen jossain, mikä olisi 'hänen juttunsa') ja kosi siellä henkilökunnan edessä ja olipa ottanut vielä 6v lapsensakin mukaan, jolle oli luvannut, että menemme sitten jälkikäteen uimaan. Olin erittäin pettynyt enkä pystynyt pidättelemään itkua. Kuulostaa typerältä ja prinsessamaiselta mutta tämä oli minulle erittäin tärkeää, sillä tiesin, että häihin ei olisi varaa.  Ero tuli vuosi sitten. 

joku jo ehdottikin laituria kynttilöineen kesäyössä. Se kuulosti ihanalta. Oma toiveeni olisi ollut metsässä kaksin - se on kuitenkin lempipaikkani. Mieti, millaiset arvot tulevalla vaimollasi on ja ota tilanne videolle, mikäli mahdollista. Ihana katsoa jälkikäteen <3

Kosin Taunoa hankkimalla hänelle kivan kullirinkkulan.