Tehkää lapsia ennen 30 v

elämääni esim. pitämällä huolta itsestäni kuntoilemalla ja syömällä terveellisesti. olen kuullut, että kerran eräs 21 v ihminen kuoli, noin vaan.

Elämäntilanteita on monella monenlaisia, enkä missään nimessä tuomitse tai pidä parempana toisen ratkaisuja. Kaikkien elämä menee eri tavalla.



Puhun vain siitä,että jos elämä suunnilleen on kunnossa ennen 30 ikävuotta ja halu saada lapsia , ei kannata lapsentekoa tietoisesti lykätä omien "itsekkäiden" päämäärien vuoksi.



Tiedän tapauksen, että näin tehtiin ja lykättiin lapsen tekoa, sitten, kun se oli ajankohtaista, tuli sellainen sairaus, että lapsen saaminen ei ollut biologisesti mahdollista. Toki on aina mahdollisuus adoptoida, mutta adoptiojonot ovat ilmeisesti melko pitkiä ja siinäkin saattaa ikä tulla vastaan.



Tunnen suurta surua tämän tapauksen puolesta ja siksi en haluaisi kenellekään samanlaista tilannetta, että koko elämä musertuu.

No, ei kolmekymppisellä kovin suuri riski ole sairastua. Nykyisin ihmiset elävät pitempään ja säilyvät kauemmin terveinä, nykyään ei kuusikymppinenkään ole mikään ikäloppu eikä välttämättä seitsemänkymppinenkään.

Taitaa suurin osa noin kirjoittavista olla vanhempaa ikäluokkaa, joiden nuoruudessa jo 40-50-vuotias oli vanhus.

Tehkää palvelus maapallolle ja jättäkää ne biologiset lapset tekemättä.

Tai tehkää mitä haluatte. Se on aika varma tapa tulla onnelliseksi.

nii! mä voitin ton stillin ja se ei enää goe stroggina. Vaan mä oon störng ja se on pjörn. Kumpi kuulostaa paremmalta ja sana se on störng

Onnex tein. Kuopuskin syntyi just kahta kuukautta ennen kuin täytin 30 v.

*täydellinen*

vaan elämä on paljon mukavampaa kaikilla, kun malttaa ensin hankkia kunnon ammatin ja mukavan toimentulon... ei sitten tarvitse miettiä mistä rahat lasten harrastuskuluihin, mukaviin vaatteisiin, reissaamiseen jne jne. Nimimerkillä aika paljon kuluu rahaa eka- ja tokaluokkalaisen harrastuksiin ainakin Helsigissä asuessa.

Sairastutaanko sitten maagisesti kun täytetään 30? Kolmikymppinen on nuori.

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 23:09"]

Tehkää palvelus maapallolle ja jättäkää ne biologiset lapset tekemättä.

[/quote]

Sun pitäis pitää tämä saarnasi Afrikan- tai Intian ihmisille.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 02:48"]

[quote author="Vierailija" time="15.03.2013 klo 23:09"]

Tehkää palvelus maapallolle ja jättäkää ne biologiset lapset tekemättä.

[/quote]

Sun pitäis pitää tämä saarnasi Afrikan- tai Intian ihmisille.

[/quote]

Miksi intiaani ihmisille? inkkarithan on kuolemassa sukupuuttoon. valkoinen mies toi kerran pontikkaa ja yhä kännäävät itsensä päiviltä, hemmetin iso sammio oli se.

Mun mielestä lapset kannattaa tehdä vasta +30-v. jälkeen. Koska:

- Olet sitä ennen kerennyt viettämään niitä kuuluisia huolettomia opiskelijavuosia.

- Olet kerennyt opiskelemaan hyvän ammatin/tutkinnon.

- Olet kerennyt tapailemaan ihmisiä, etkä ole tyytynyt ja tarttua siihen ensimmäiseen pubista löytämääsi ihmiseen, joka kehuu sinua kauniiksi.

- Olet kerennyt matkustelemaan ja kiertämään maailmaa ja näin avartanut maailmankuvaasi.

- Sinulla on hyvä ammatti ja voit tarjota lapsellesi, muutakin kuin pelkän peruselämisen ilman harrastuksia ja elämyksiä ja ....

jne. jne. lista on loputon...

Pointtina on se, että +30-v vanhemilla on enemmän tarjottavaa ja annettavaa lapsilleen, kuin +20-v vanhemilla.

Elinikä suomessa on jotain ihan toista, kuin 50-vuotta sitten. +30-vuotiaana lapsensa saavat elävät tod. näköisesti nykypäivänä +80-vuotiaiksi.

Mä sain kuopuksen 30v ja olen todella tyytyväinen että lapset on nyt tehty. Samaa mieltä Olen ap:n kanssa, jos perusasiat kunnossa niin turha lykätä lasten hankkimista. Kaikille ei välttämättä tule edes varsinaista vauvakuumetta (kuten mulle), joten päätös täytyy vain tehdä. Aika moni lykkää asiaa ja sitten huomataan ettei lapsia tulekaan. Täytän 38v ja kaikki kolme lasta jo koululaisia, ihanaa olla nuori ja jaksava äiti.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 03:59"]

Mun mielestä lapset kannattaa tehdä vasta +30-v. jälkeen. Koska:

- Olet sitä ennen kerennyt viettämään niitä kuuluisia huolettomia opiskelijavuosia.

- Olet kerennyt opiskelemaan hyvän ammatin/tutkinnon.

- Olet kerennyt tapailemaan ihmisiä, etkä ole tyytynyt ja tarttua siihen ensimmäiseen pubista löytämääsi ihmiseen, joka kehuu sinua kauniiksi.

- Olet kerennyt matkustelemaan ja kiertämään maailmaa ja näin avartanut maailmankuvaasi.

- Sinulla on hyvä ammatti ja voit tarjota lapsellesi, muutakin kuin pelkän peruselämisen ilman harrastuksia ja elämyksiä ja ....

jne. jne. lista on loputon...

Pointtina on se, että +30-v vanhemilla on enemmän tarjottavaa ja annettavaa lapsilleen, kuin +20-v vanhemilla.

Elinikä suomessa on jotain ihan toista, kuin 50-vuotta sitten. +30-vuotiaana lapsensa saavat elävät tod. näköisesti nykypäivänä +80-vuotiaiksi.

[/quote]

Nämä asiat ehtii kyllä tehdä alle 25-vuotiaanakin. Itse sanoisin että paras aika lapsille on 25-30v, on juuri ammatit ja työpaikat, ei kiinnosta kaupungilla juoksentelut, matkustettu on ihan tarpeeksi. Ja hedelmällisyys on vielä korkea.

Ja ei, ei tietenkään kenenkään randomin kanssa, en tajua miksi pitää aina ääripäähän vetää nämä mielipiteet. Mutta on pareja jotka ovat seurustelleet lähes 10v, tietävät haluavansa naimisiin ja perustavan perheen, sos tilanne on ok, mutta jostain syystä eivät tajua että ikää alkaa olla ja että ehkei pitäisi lykätä liikaa asioita. Odottavat jotain täydellistä hetkeä ja harvoin sellaista tulee.

[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 09:33"]

[quote author="Vierailija" time="16.03.2013 klo 03:59"]

Mun mielestä lapset kannattaa tehdä vasta +30-v. jälkeen. Koska:

- Olet sitä ennen kerennyt viettämään niitä kuuluisia huolettomia opiskelijavuosia.

- Olet kerennyt opiskelemaan hyvän ammatin/tutkinnon.

- Olet kerennyt tapailemaan ihmisiä, etkä ole tyytynyt ja tarttua siihen ensimmäiseen pubista löytämääsi ihmiseen, joka kehuu sinua kauniiksi.

- Olet kerennyt matkustelemaan ja kiertämään maailmaa ja näin avartanut maailmankuvaasi.

- Sinulla on hyvä ammatti ja voit tarjota lapsellesi, muutakin kuin pelkän peruselämisen ilman harrastuksia ja elämyksiä ja ....

jne. jne. lista on loputon...

Pointtina on se, että +30-v vanhemilla on enemmän tarjottavaa ja annettavaa lapsilleen, kuin +20-v vanhemilla.

Elinikä suomessa on jotain ihan toista, kuin 50-vuotta sitten. +30-vuotiaana lapsensa saavat elävät tod. näköisesti nykypäivänä +80-vuotiaiksi.

[/quote]

Nämä asiat ehtii kyllä tehdä alle 25-vuotiaanakin. Itse sanoisin että paras aika lapsille on 25-30v, on juuri ammatit ja työpaikat, ei kiinnosta kaupungilla juoksentelut, matkustettu on ihan tarpeeksi. Ja hedelmällisyys on vielä korkea.

Ja ei, ei tietenkään kenenkään randomin kanssa, en tajua miksi pitää aina ääripäähän vetää nämä mielipiteet. Mutta on pareja jotka ovat seurustelleet lähes 10v, tietävät haluavansa naimisiin ja perustavan perheen, sos tilanne on ok, mutta jostain syystä eivät tajua että ikää alkaa olla ja että ehkei pitäisi lykätä liikaa asioita. Odottavat jotain täydellistä hetkeä ja harvoin sellaista tulee.

[/quote]

Minusta hyvä lapsentekoaika on 25-35 vuotta. Perustan mielipiteeni juuri tuohon samaan listaan, minkä joku listasi yllä mutta lisään siihen vielä sen, että parisuhde on vakiintunut ja yhteistä elämää on takana jokunen vuosi.  Toisaalta iällä ei ole lainkaan väliä, jos nuo kaikki kohdat toteutuvat tai lähes toteutuvat. 

Minusta tuli ns. vanha äiti, kun sain esikoiseni 32-vuotiaana. Toisaalta lapsentekoon ryhdyimme, kun olin 27-vuotias. Olimme suorittaneet opinnot ja saaneet työpaikat. Takana oli neljä vuotta seurustelua, joten parisuhdekin oli vankalla pohjalla. Lasta ei sitten vaan kuulunut.

Hyvä ystäväni olisi ollut valmis myös 27-vuotiaana saatuaan vaativat opinnot valmiiksi. Mies halusi kuitenkin hetken viettää huoletonta elämää, kun oli hyvät tulot ja molemmat töissä. Pari vuotta matkusteltiin ja kun 30 vuotta läheni, tuli lapset taas kyseeseen. Nyt mies myönteli, että juu, ruvetaan ihan kohta mutta ei ihan vielä. Jokin projekti ensin valmiiksi ja sitten... Lopulta kun ystäväni oli 32-vuotias, paljastui miehen salasuhde, jota oli pitänyt yllä kaksi vuotta! Erohan siitä tuli, ja yllättäen ystäväni koko tulevaisuus romuttui. Miehiä tuli ja meni, ei mitään vakavaa seurustelua kahta kuukautta pidempään. Ystäväni alkoi olla jo ihan epätoivoinen, kunnes se oikea astui kuvioon, kun ystäväni oli 35-vuotias. Kaksi vuotta seurustelua, avioliitto ja lapsi tilaukseen. Nyt ystäväni on kahden pienen lapsen 41-vuotias äiti. 

Tässä kaksi esimerkkiä, miten kaikki ei aina mene suunnitelman mukaan. Ei ole synti tehdä lapsia vasta, kun on oikeanlainen elämäntilanne. SEn sijaan on synti tehdä lapsia vääränlaiseen elämäntilanteeseen, koska siitä ne lapset kärsivät. Ehkä sitäkin voisi miettiä, kun aina toitotetaan siitä, miten lapset pitäisi tehdä nuorena.

Heippa!

Kyllä kannatti tehdä alle 25-vuotiaana lapset. Kun he olivat pieniä, ei opiskelijan elintaso haitannut. Onhan ne lapset olemassa vielä nytkin, kun olen 30-vuotias äiti. Nyt ollaan työelämässä ja lapset koululaisia, tulotaso on noussut. Aikaa on myös itselle, eikä pikkulapsivaihe pahenna ruuhkavuosia. Itse en olisi selvinnyt raskauksista ja pikkulapsivaiheen valvomisista enää tän ikäisenä..kovin hyvin. Nuorena olin hoikka ja timmi, kroppa palautui täysin. Ei muuten palautuisi enää, kun vatsassa on yksi makkara ja painoindeksi on jo 23. Hyvä näin.

Omat ystävät jahkaavat vieläkin, että tekisikö vaiko eikö ja milloin niitä lapsia. Aika kuluu. OIkeaa rakoa ei tule luultavasti koskaan. Ei sitä minullakaan ollut luontevasti siinä 3. vuoden yliopistojen kurssien keskestä ja osa-aikatöiden lomassa. Ystävien valinnat ovat omia, en niihin puutu. Hinta kuitenkin tulee olemaan, että saattaa tulla isoja vaikeuksia enää 40-korvilla koettaa raskautua.

en tee, olen tyytyväinen elämääni enkä todellakaan synnytä viatonta lasta tähän maailmaan vain siksi että saattaisi myöhemmin kaduttaa. tekisitkö itse jonkin todella suuren, elämääsi vaikuttavan päätöksen vain siksi ettei myöhemmin kaduttaisi? entä jos lastenteko alkaisikin kaduttamaan? siinä olisi taas yksi lapsi vailla turvallista, onnelista kotia. niinkuin ihmisiä ei olisi tässä maailmassa jo ihan tarpeeksi. jos ikinä tulen oikeasti HALUAMAAN oman lapsen, niin adoptio on minulle ainut vaihtoehto.