Kuka on mielestäsi luokkakavereistasi parhaiten pärjännyt

tekee nyt kutsumustyötään välittämättä ympäristön paineista

koulun loppumisen jälkeen siis ysiluokan.

Yksi on korkeassa EU-virassa, toinen on professori, kolmas IT-miljonääri... Aika hyvin ovat meidän luokkalaiset pärjänneet. Itse olen tavallinen pulliainen :)

Se nyt aina olikin vähän hikari, niin siksi.

Olemme hajaantuneet ympäri maata, pikkupaikkakunnan lukiossa oltiin 80-luvun alussa. Ja mikä on menestystä? Jos ihminen on tyytyväinen ja onnellinen, se on mielestäni menestyksekkäintä.

Peruskoulun jälkeen en ole ollut yhteydessä kuin kolmeen luokkakaveriin. Kauppiksen jälkeen olen ollut vain yhteen. En ole vuosiin/vuoskymmeniin asunut enää samalla paikkakunnalla kuin missä koulut kävin. Ja myös suuri osa luokkakavereista on varmaan muuttanut moneen kertaan. En ole kuullut että joku olisi jotenkin erityisen menestynyt, suurimmalla osalla varmaan menee ihan kivasti. Osa on voinut olla työttömänä vuosia, osa töissä koko ajan.

En tiedä kaikkein tarinoita, mutta yläasteelta tuli mieleen eräs poika. Hänellä oli vaikeuksia koulussa, hän oli ylimielinen opettajia kohtaan, lintsasi paljon, jäi siksi jälkeen. Kotona heillä meni todella huonosti ja poikakin joutui poliisien kanssa tekemisiin. Vanhempia ei kiinnostanut mikään.



Monta vuotta meni niin ettei hän oikein tehnyt mitään, mutta sitten hän meni vähän myöhemmin armeijaan ja siellä kai koki "herätyksen". Hän sai hanttihommia tehtaalta (jossa itsekin tein viikonloppuja ja lomia ja siksi tiedänkin hänen tarinansa) ja kävi samalla iltalukion. Hän haki opiskelemaan ja pääsi, on nyt sairaanhoitajana!



Hänellä on perhe, kiva vaimo ja kauniit lapset, oma talo ja kaikki ilmeisen hyvin.



Minusta hän selviytyi jotenkin voittajana verrattuna meihin, joilla oli normaalit vanhemmat ja normaali koulutie. Nostan hänelle hattua enemmin kuin luokkaltani valmistuneille lääkäreille ja teknillisen korkeakoulun käyneille, vaikka totta kai hekin ovat tärkeitä tässä maailmassa.

Ei mikään miellyttävä ihminen, paitsi jos siitä on hänelle itselleen hyötyä. Äärettömän itsevarma. Sai aina kaikki työpaikat, joita haki ja eteni urallaan hyvin. Nai rikkaan miehen vielä kaiken päälle (vaihtoi entisen pitkäaikaisen (köyhän) poikaystävänsä uuteen mieheen lennossa). Asuu hienossa kartanossa ulkomailla perheensä kanssa eikä tee enää töitä.

tietoa mitä tekevät ja miten pärjäävät. Tai jotain pientä tiedän, ihan normielämää viettävät kaiketi.



Yläasteen luokkakavereista ei myöskään ole kontakteja jäljellä.



Lukioluokkakavereita vilahtelee välillä julkisuudessa, pärjäävät omilla aloillaan ilmeisen hyvin. Mutta heidän yksityiselämästään en tiedä mitään. Vaikuttaa siltä, että uraansa keskitttyneet eivät ole perustaneet perhettä. On ihan jokaisen oman arvomaailman varassa kummat sitten pärjäävät nyt paremmin: urallaan menestyneet vai perheellistyneet tavikset.



Eli hyvin vaikea kysymys ap:lla. Ainakaan isossa kaupungissa koulunsa käyneen on todella vaikea pysyä kartalla vanhoista luokkakavereista ja heidän menestyksestään elämässä.

Yksi on korkeassa EU-virassa, toinen on professori, kolmas IT-miljonääri... Aika hyvin ovat meidän luokkalaiset pärjänneet. Itse olen tavallinen pulliainen :)

Lääkäri voi olla lääkeriippuvainen, pitkäaikaissairas tai muuten onnettomassa elämäntilanteessa.



Eikö sitten työhönsä ja elämäänsä tyytyväinen lastenhoitaja voi olla elämässään menestynyt?



Kuvitteleeko joku, että joku julkisuuden henkilö lehtien palstoilla kertoo kaikkia epäonnistumisiaan ja onnettomia olotilojaan? Miten ihmisten menestystä voi arvioida tuntematta ihmistä itseään läheisesti?

Onnellisesti naimisissa ja äiti, luo kv-uraa.

Esko. Hän on onnellisin kaikista.

kyllähän nyt yleisesti ottaen menestymisellä tämän kaltaisissa yhteyksissä tarkoitetaan juuri niitä IT- miljonäärejä ja presidenttejä sun muita, eli yleisesti ottaen sitä pidetään menestyneimpänä kellä on eniten itse tienattua rahaa/valtaa jne. Sitten sitä lisää se jos vielä hyvännäköinen, onnellisissa naimisissa ja ihkut lapset jne. En ainakaan itse ole että "vau" jos kuulen jonkun luokkalaisen tehneen kolme lasta ja olevan onnellisesti naimisissa toisin kuin vaikka sen IT- miljonäärin kohdalla (vaikka sillä sitten oliskin pettävä vaimo ja alkoholiongelma).

Tekeekö ammatti ihmisestä elämässä menestyneen?

ja raha tekevät menestyneen.

Omista koulukavereista en paljoa tiedä.

en toki tiedä kaikkien tilannetta, mutta pidän itseäni hyvin menestyneenä sekä työ- että yksityiselämässä. Olin koulussa hissukka ja hikipinko, sellainen kympin tyttö. Nyt erittäin hyväpalkkaisessa ja mielenkiintoisessa työpaikassa, minulla on ihana mies, hyvin käyttäytyvät, kauniit ja menestyvät lapset sekä omakotitalo Helsingissä. En voi valittaa.

ylästeelta:

-nainen, joka on aina tehnyt yhtä juttua harrastepohjalta mutta on menestynytkin siinä siten että on piireissään tunnettu siitä. Asui pitkään ulkomailla ja sitä kautta tuli uusia proggiksia elämään. Ei ole vielä valmistunut alaltaan mutta tekee oman alansa töitä. On aika vähävarainen mutta tekee elämässä asioita, joista pitää, sekä tuo harrastus että työ.



-lukiosta:

nainen, joka luki itsensä humanistiksi, meni naimisiin varakkaan miehen kanssa, asuu Helsingin kantakaupungissa. Tuosta humanistitutkinnosta huolimatta hänellä on mielenkiintoinen ammatti, ei ihan vastaa koulutustaan, sellainen, jossa saa monipuolisesti käyttää älyään.



Summa summarum: toisaalta minusta taloudellinen varmuus on yksi menestystekijä mutta vielä tärkeämpää on se, että tekee jotain sellaista, josta pitää

Mä tiedän vain muutaman koulukaverin myöhemmistä vaiheista, ja näissä on hammaslääkäriä ja ekonomia tai jotain, nimitysuutisen jossain näin johonkin johtotehtävään.

Katson että hammaslääkärillä on mennyt parhaiten, niillehän löytyy aina töitä.

yrityksellä lääkikseen, valmistui ja on nyt NHL-kiekkoilijan vaimo. Hänellä on ainakin pullat ihan hyvin uunissa...

Suurimmasta osasta en tiedä niin tarkkaan. Voi olla, että olisi "ansioituneempiakin". Moni on kyllä päässyt pitkälle elämässään. Jokunen sai lapsen nuorena ja päätyi duunariksi.

Teen töitä juuri sen verran ja silloin kun huvittaa ja rentoudun (yleensä) silloin kun haluan.



Elän mielestäni tasapainoista elämää ja olen pystynyt toteuttamaan lähes kaikki henkilökohtaiset unelmani.