Miksi päätit ensin hankkia lapsia ja vasta sitten vasta mennä opiskelemaan?
Tai hankitko lapsia kesken opiskelujen?
Mulla olisi kyllä yliopsto-opiskelut jääneet kokonaan väliin, jos en olisi opiskellut ennen perheenperustamista, tai ainakin valmistuminen olis kestänyt älyttömän kauan.
Työn ja äitiyden sovittaminen on jo vaikeaa, opiskelun ja äitiyden vielä vaikeampaa. Luennot ja tentit kun menee sitten ohi, kukaan ei tuuraa. Töitä ei ole pakko otaa kotiin, mutta opinnoissa niitä tulee väkisinkin. Ehkä eri alojen opiskeluissa on eroja, mutta itseltäni ei olisi onnistunut, onneksi opiskelin ensin, sitten vasta perhe.
Kommentit (16)
Käyn luennoilla (ja tenteissä) tunnollisemmin nyt kuin silloin kun ei ollut lasta. Nyt lapsi on päivän hoidossa, joten joka päivä lähdetään liikkeelle ajoissa ja olen aamupäivän luennoilla ja iltapäivän kirjastossa. Toki välillä - kuten tänään - on sitten pitkien hoitopäivien (jotka työssäkäyville on kuitenkin ihan normaaleja) vastapainoksi näitä päiviä, kun pystyn olemaan kotona eikä lapsen tarvitse mennä hoitoon, tai sitten menee vain aamuksi, mutta haen jo ennen päiväuniaikaa lapsen kotiin. Illalla viimeistään lapsen nukkumaan mentyä ehdin tehdä vielä jotain jos tarvitsee. Ainoa ongelma on, jos päivä venyy sinne jonnekin iltaan asti. Luentojen takia ei yleensä näin käy, mutta labrojen tai laskuharjoitusten takia vähän useammin. Kuitenkin ne on olleet aika poikkeuspäiviä.
Niin, toki lapsen sairastuessa se olen yleensä minä, joka jää kotiin eikä työssäkäyvä mies. Mutta tosiaan luentoja jäi väliin paljon enemmän silloin lapsettomana, kun ei vain viitsinyt mennä.
Varmaan tosiaan on eroja aloittain/kouluittain, opiskelen yliopistossa fysiikkaa. Jossain toisella alalla saattaisi olla enemmän ryhmätöitä tai muita juttuja, joita ei pysty tekemään välttämättä silloin kun itselle sopii. Tai jostain muusta syystä pakollisia läsnäoloja, luentoja illalla tms.
Mulla niin koska mentyäni naimisiin miehen kanssa muutin Suomeen, jonka kieltä en silloni vielä osannut. Ei olisi siis ollut mahdollistakaan opiskella. Pari lasta siinä sitten tuli tehtyä ensin, ja sitten vasta opiskeltua, kun osasi jo kieltäkin tarpeeksi.
Ja minusta tämä on kyllä ollut erinomainen järjestys :) Valmistuminen maisteriksi ei kestänyt kauaa, 3 vuotta. Ei ollut mitään halua haahuilla ja ihmetellä vaan hoitaa vain ne opinnot alta pois tehokkaasti ja nopeasti. Luennoilla en kovin paljoa käynyt (mun opiskelutahdilla meni usein päällekkäinkin eri kurssien luennot) mutta pakollisissa harjoituksissa toki. Meillä oli ihan palkattu lastenhoitaja kotona että en ole sidottu kotiin kun pitää käydä yliopistolla. Kotona opiskelu meni siinä ihan lasten- ja kodinhoidon ohessa. Alani oli tekninen joten varsinaista paksujen kirjojen lukemista ei kauheasti ollut, erilaisia harjoitustöitä ja laskuharjoituksia senkin edestä sitten.
Ja mikä parasta, sitten kun meni työelämään, ei ollut enää tiedossa mitään äitiys- ja hoitovapaakatkoja koska lapset oli jo tehtynä ja kouluiässäkin.
Olisihan se helpompaa tehdä sama päivä yliopistolla ja sitten tulla kotiin olemaan ilta itsekseen, jos ei olisi lapsia. Mutta usein sitä kuitenkin venyy vaatimusten mukaan. Moni ihan itselleen elävä opiskelija varmaan kokee, että hirveesti hommaa ja kiire ja raskasta, moni opiskelija ja perheellinen kokee että hirveesti hommaa ja kiire ja raskasta, ja sitten on vielä ihmisiä jotka tekee täyden viikon töitä, hoitaa lapset ja sen lisäksi opiskelee. Tuo jälkimmäinen tuntuu minusta nyt mahdottomalta, mutta miksikäs ei siitäkin selviäisi jos olisi pakko.
Ja voin helposti kuvitella montakin työtä, jotka on vaikeita erityisesti perheelliselle, aikataulujen tai matkustamisten tai pitkien päivien tai muun syyn takia.
T: 3
Ei ollut mitään halua haahuilla ja ihmetellä vaan hoitaa vain ne opinnot alta pois tehokkaasti ja nopeasti.
4 vuotta meni, eikä mitenkään olisi pystynyt nopeampaan tahtiin. Tenttipäiviä ei vain ollut sen useammin.
ap.
tai sairastut etkä voi tehdä enää nykyistä työtäsi ja uuttakaan ei löydy? Aiotko olla koko loppuelämäsi työttömänä?
Moni aikuisopiskelija opiskelee perheellisenä toista tai kolmatta tutkintoaan. Koska on pakko. Kyllä siitä selviää hengissä. ;)
Halusimme lapset kohtuu nuorena, ja parisuhdekin oli hyvällä mallilla. Sen jälkeen on mies väitellyt tohtoriksi (4 v ekan lapsen syntymän jälkeen) ja asuttu ulkomailla, ja toki minäkin valmistuin (maisteriksi, 2 v ekan lapsen syntymän jälkeen) :) Ja edelleen parisuhteessa menee hyvin.
syntyä tähän keskelle opiskeluitani.
Ja tiedän että saan tähän vastaukseksi: "Ei ne lapset niin vaan synny tms vittuilua". Mutta kyllä hoidan opintoni ja lapseni samalla. Mieheni on opintonsa jo hoitanut ja on töissä.
Yliopisto-opiskelu on usein paljon löysempitahtista kuin työelämä, joten opiskelu ja pienet lapset ovat oikeastaan helpompi yhdistelmä. Sen sijaan rahallisesti voi olla vaikeaa, mutta jos se puoli on kunnossa, niin mikään ei estä lasten hankintaa jo opiskeluaikana.
sitten vasta perheen 19-vuotiaana
Lapseni on ekalla luokalla, ja itse opiskelen. Miten voisin töistä järjestää näin paljon joustoa ja vapaa-aikaa ja lomia, kun lapsellani ei ole mitään hoitopaikkaa? Opiskelupäiväni ovat usein lyhyempiä kuin töissä, ja voin tarvittaessa tehdä opintoja etänäkin. Eli meille sopii nyt aivan loistavasti! Toimeentulo on tietenkin tiukilla, mutta kyllä sitä ehtii työskennellä riittävästi sitten valmistuttua.
Olen tyytyväinen, ettei enää tarvitse miettiä lastenhankintaa, vaan voi keskittyä huoletta työuraan kun lapsetkin ovat sitten isompia.
tai sairastut etkä voi tehdä enää nykyistä työtäsi ja uuttakaan ei löydy? Aiotko olla koko loppuelämäsi työttömänä?
Moni aikuisopiskelija opiskelee perheellisenä toista tai kolmatta tutkintoaan. Koska on pakko. Kyllä siitä selviää hengissä. ;)
mutta lapseni on nyt jo yläasteella, joten sikäli se on eri asia kuin että olisivat alle kouluikäisiä.
ap.
koska mielestäni oli helpompi sovittaa yhteen (yh-)äitiys ja opiskelu kuin (yh-)äitiys ja (vuoro)työ.
Yliopisto-opiskelu on usein paljon löysempitahtista kuin työelämä, joten opiskelu ja pienet lapset ovat oikeastaan helpompi yhdistelmä.
Mulla oli yliopistossa päivät pisimmillään 8-20, joista nuo klo 16 jälkeen tunnit läsnäolopakollisia laskuharjoituksia. Siihen päälle tentteihin lukemiset, ja niiden laskuharjoitusten kotiläksyt. Tietty jos ottaa löysemmän tahdin, niin valmistuminenkin venyyt helposti vuosilla.
Työpäivä on 8-16 ja kaikki illat omaa aikaa.
ap.
ja luennot alkoivat yleensä aikaisintaan kymmeneltä ja päättyivät yleensä viimeistään neljältä. Ja näin ainakin useimmilla muilla opiskelukavereillani Helsingin yliopiston keskustakampuksella.
Itse olin ihan superlaiska opiskelija ja valmistuin silti kuudessa vuodessa. Sitten ihmettelin, kun ihmiset kehuivat kuinka ahkera olin ja kuinka nuorena valmistuin. Että oli niitä sitten varmaan hitaampia ja laiskempiakin, työelämässä moista ei katsottaisi päivääkään.
Minun kokemuksen mukaan opiskelu olisi huomattavasti helpompaa pienten lasten kanssa kuin työelämä pienten lasten kanssa. Jälkimmäisestä löytyy kokemusta.
Mulla oli yliopistossa päivät pisimmillään 8-20, joista nuo klo 16 jälkeen tunnit läsnäolopakollisia laskuharjoituksia. Siihen päälle tentteihin lukemiset, ja niiden laskuharjoitusten kotiläksyt. Tietty jos ottaa löysemmän tahdin, niin valmistuminenkin venyyt helposti vuosilla.
Työpäivä on 8-16 ja kaikki illat omaa aikaa.
ap.
tuollaisia päiviä jos olisi kaikki ei-pakolliset luennotkin yrittänyt läpi käydä. Mutta eihän sellaista tietenkään ala tehdä kun on tarkoitus päästä nopeasti läpi opinnot. Eli kaikki mitä mahdollista, vain kirjojen perusteella tenttimällä ja läsnä vain missä on pakko. Ja tentteihin lukemisenkin optimoin hankkimalla ainejärjestöltä tärppejä ja lukemalla moneen aineeseen vain tärpit, en koko tentittävää materiaalia.
Eli perfektionistinen opiskelu ja lasten- ja kodinhoito varmaan onkin vaikea yhdistelmä, rennompi ote onnistuu kyllä ;-)
t. 4
Opiskelin korkeakoulututkinnon, sain työpaikan, perustin perheen. Osaaminen vaatii jatkuvaa päivittämistä.
Käyn kokopäivätyössä ja opiskelen toista korkeakoulututkintoa iltaisin kun lapset ovat menneet nukkumaan.