Höh, pankkineuvoja soitti...
...halusi järjestää tapaamisen, kun ei olla pitkään aikaan nähty. Mulla ei ole mitään asiaa sille enkä halua lainaa. Onko pakko? Se kuitenkin möis ja tuputtaisi jotain uutta tuotetta.
Kommentit (22)
Mulle pankkineuvoja soittelee n. kerran vuodessa, ja ihan puhelimessa käydään läpi pankkiasiat. Siinä vaiheessa kun itselle tuli laina-asiat ajankohtaiseksi, soitin hänelle ja sovin silloin tapaamisen.
Mitä se neuvoja voisi tehdä, jos et menekään? Sanoa lainat irti? Lopettaa tilisi? Ei ota enää lasten säästöpossua vastaan?
Aika tampio olet kun edes mietit "onko pakko". Ei tietenkään ole.
Sanot vain, että sun puolestasi kaikki saa jatkua ennallaan ja otat itse yhteyttä, jos tulee tarvetta.
samoin kuin tapaamisten määrää kytätään. Siksi pitää saada edes tapaamisia tarpeeksi kuukaudessa ja mieluiten vielä myytyä jotakin niissä tapaamisissa.
samoin kuin tapaamisten määrää kytätään. Siksi pitää saada edes tapaamisia tarpeeksi kuukaudessa ja mieluiten vielä myytyä jotakin niissä tapaamisissa.
sun ei ole mikään pakko mennä :) Mutta tämä on syy että vonkaavat tapaamisia. Inhoan myytityötä, onneksi pääsin siitä hommasta eroon. Se oli kurjaa vaikka oli ihan arvostetussa yrityksessä B-to-B hommaa, soitella että heipä hei, mitä kuuluu ja ei ollakaan tavattu aikoihin ja voisinko piipahtaa joku päivä niin katsottaisiin blaa...blaa...blaa....
soittaa aina minulle, ei miehelle.
On soitellut joskus, tulisinko yksin.
Sanoin, että hoidamme miehen kanssa yhdesä raha-asioitamme, on yhteinen tili jne. Kuitenkin oli selvästi pettynyt, kun mieskin tuli paikalle.
-ap
Voi sanoa, että tarvittaessa voitte kyllä vaihtaa pankkia.
sinulta pois. niin yksinkertaista se on
Onko sinulle koskaan tarjottu lehtitilausta? Tuleeko postiluukusta mainoksia? Pankki on liikeyritys siinä kuin muutkin; se haluaa myydä sinulle pankkipalveluja niin kuin pizzeria haluaa myydä sinulle pizzan.
Ennen vanhaan ihmiset kävi pankkien konttoreissa, jolloin heistä sai otteen. Nykyään pankki ei asiakastaan usein näe, joten yhteyttä pidetään puhelimella ja verkon kautta.
soittaa aina minulle, ei miehelle.
On soitellut joskus, tulisinko yksin.
Sanoin, että hoidamme miehen kanssa yhdesä raha-asioitamme, on yhteinen tili jne. Kuitenkin oli selvästi pettynyt, kun mieskin tuli paikalle.
-ap
Ennen vanhaan ihmiset kävi pankkien konttoreissa, jolloin heistä sai otteen. Nykyään pankki ei asiakastaan usein näe, joten yhteyttä pidetään puhelimella ja verkon kautta.
Pankit ovat itse halunneet pistää porukkaa pihalle ja karsineet palveluitaan sekä alkaneet veloittaa niistä, että porukka ei tulisi sinne konttoriin vaan hoitaisi asiat verkossa. Taisi tulla loppujen lopuksi kätevämmäksi ja edullisemmaksi asiakkaalle kuin pankille :)
Itsekin olen työskennellyt pankissa ja meidän työ oli soitella asiakkaita läpi ja pyytää tapaamiseen - puhelimessa kerroimme, että päivitetään pankkiasiat mutta paikan päällä myytiin kaikkea mitä vaan johtajat käski. Ei ollut kivaa työntekijällekään, voin sanoa. Usein oli vielä joku esimies kuuntelemassa, mitä puhuimme, tämä oli todella ahdistavaa.
En tykännyt olla koko työpaikassa, joten lähdin pois. Pankki- ja rahoitusala on mielestäni oikeasti kiinostavaa, mutta ikävän työstä teki juuri tuo pakkomyynti. Kaikkia soitettuja puheluita ja tapaamisia kytätään, jokaista liikettä vahditaan. Ei kivaa, ei.
Niin ja toki pankit on supistaneet palveluverkkojaan, kun suurimmassa osassa konttoreita asiakkaat oli niitä mummoja, jotka kävi vaan nostamassa rahaa. Tämähän ei ole millään tapaa kannattavaa pankille, joten näistä konttoreista on koitettu päästä eroon. Tulokset tehdään rahastojen ja vakuutusten myynneillä sekä lainoilla tottakai.
Niin ja en siis koe noita pankin myymiä asioita milläään lailla huonoina - vaikka rahastoista puhutaankin paljon pahaa, niin omasta mielestäni ne ovat oikein hyvä mahdollisuus hankkia hieman varallisuutta. Ongelma on siinä, että niitten myymisestä on tehty suorastaan pakkomyyntiä eikä voida olettaa, että jokainen haluaisi käyttää rahansa niihin.
pankkineuvojakin on nainen
-ap
että naiselle on helpompi myydä
piinapenkkeihin. Sinne kun menette niin kaikki rahat on sijoitettu joka lanttia myöten jopa lainatkin
Sinun ei tarvitse asiakkaana mennä jonottamaan pankkiin, vaan suurin osa asioista hoidetaan ajanvarauksella nykyään. Ei ne pankit tätä kiusallaan tee, vaan kutsuvat käymään ja ehdottavat muutoksia, jos tarvitset niitä. Mutta on molemminpuolista ajanhukkaa, jos menet sinne, vaikka sinulla ei ole mitään tarvetta. Tosin minä menin ja lopputulos oli, että saimme monen kympin säästöt palvelumaksuissa vuositasolla. Ei paljon, mutta jotain sentään.
Itse olin aiemmin pankissa töissä ja irtisanouduin itse, lähdin paremmin palkattuun työhön.
Myötätuntoni on noiden soittelemaan pakotettujen pankkineuvojien puolella. Ainakin meillä järjestettiin ihan "soittotalkoita" jolloin kaikkien piti soitella ja vongata asiakkaita tapaamisiin.
Myös työpäivän aikana, siis ajanvarausten välillä piti soitella ja takahuoneessa esimies eli palvelupäällikkö kyttäsi soittojen määrää ja merkkasi päivittäin ruutuvihkoon toimihenkilöittäin vastattujen puhelujen määrät. Ei puhettakaan, että olsii ollut suotavaa yhtään hengähtää asiakkaiden välillä. Varattuja aikoja seurattiin viikoittain. Myös kassalla ollessa, jos oli hiemankin rauhallisempi hetki, olisi pitänyt soitella.
Noiden tapaamisten tavoitteena ei niinkään ole kaupata lainaa, vaan eri tuotteita joita pankeilla nykyään on (rahastot, vakuutukset).
Pankkityössä minä kyllästyin siihen, että vain myynti oli se, mitä katsottiin. Ja kuitenkin työmäärään nähden palkkaus oli oikeasti aivan surkea. Edes provisiota tehdyistä myynneistä ei saa, pankkineiti siis ei saa euroakaan myydyistä rahastoista, eläkevakuutuksista jne. Ja kaiken tuon myynnin rinnalla piti hoitaa sitten ne "normaalit" tarkkuutta vaativat pankkityöt eli kiire oli kova.
Minä pärjäsin työssä hyvin ja ylitin tavoitteet eli mitään katkeraa tilitystä tämä ei ole. Fakta vaan on se, että oikeasti hyvä myyjä työllistyy muuallekin paremmille palkoille jos haluaa ja. Myyjälle kuuluisi myyjän palkka.
Tämä on sinänsä harmi, sillä itse työpaikka oli muuten kiva ja se varsinainen pankkityökin ihan mielenkiintoista. Mutta tuo pakkomyynti ja puhelinmyynti ovat toimihenkilön kannalta ei-niin-kivoja juttua, tietysti esimiehestäkin riippuen.
Ainakin tuossa entisessä työpaikassani _kaikki_ toimihenkilöt olivat äärimmäisen stressaantuneita ja suoraan sanoen v**tuuntuneita tuohon (puhelin)myymiseen. Moni keski-ikäinenkin olikin lähdössä vaihtamaan alaa, lähinnä sosiaali- ja terveysala olivat puheissa suosiossa. Pitkään alalla olleet sanoivat, että työ on muuttunut täysin jopa viimeisen 10 vuoden aikana.
Tapaamiseen ei ole "pakko" mennä, mutta joskus on hyvä ihan vain päivittää normipalvelutkin (tilit, kortit jne) ajan tasalle.
Tuo on pankeilta törkeää toimintaa, että ne käyttävät asiakkaiden takavuosilta periytynyttä kunnioitusta pankkeja kohtaan hyväksi. Moni ei kehtaa kieltäytyä siitä, mitä pankki ehdottaa. Ja lopulta sitten on vain kyse siitä, että he haluavat markkinoida tuotteitaan.