Lue keskustelun säännöt.
Höh, pankkineuvoja soitti...
24.01.2013 |
...halusi järjestää tapaamisen, kun ei olla pitkään aikaan nähty. Mulla ei ole mitään asiaa sille enkä halua lainaa. Onko pakko? Se kuitenkin möis ja tuputtaisi jotain uutta tuotetta.
Kommentit (22)
mutta L-u-o-j-a-n k-i-i-to-s EN konttorissa...
Olen kuullut, että siellä on tänäpäivänä ihan hirveää. Orjatyötä, jossa esimies vahtaa vessassakäymistä, tai juomassakäymistä.
Asiakkaat ovat vihaisia, kun henkilökuntaa on liian vähän, jonotukset kestävät konttorissa n. ½-1 tuntiin! Sitten jos teet TYÖTÄSI omalla pisteellä, niin saat vihaisia katseita osaksesi, koska et ole ottanut asiakkaita vastaan jonosta (teet esim. rästihommia 15 min).
Ja se pakkotahtinen myynti. Kokoajan myyntitavoitteet kasvavat vuosivuodelta, tuotteet monimutkaistuvat, ja pitäisi tietää kaikki vakuutustoiminnaasta, sijoittamisesta, eri palvelumuodoista, luottokorttien ominaisuuksista kaiken kassan ja rahaliikenteen välillä. Työnkuva yksinkertaisesti liian laaja suhteessa palkkaan.
Ja virheitähän pankissa ei saa tehdä. Sinun on oikeasti tiedettävä sijoittamisesta ja vakuutustoiminnasta ja niiden tuotemaailmasta todella tarkkaan ja seurata koko ajan tuotemuutoksia.
Ja kaikki myuntityö tikutetaan. Saat säännöllisesti tehdä tiliä miksi myyntitavoite ei onnistunut, miten puhelut meni? Jne jne,.
T konttoriin ei ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin aiemmin (viesti 17) ja meidän ajatukset pankkityöstä on kyllä yksi yhteen. Varmaan sama työpaikkakin, koska myös meillä oli noita soittoiltoja. Jokainen soitto/ajanvaraus kirjattiin ylös.
Itse työskentelin opiskelun ohella puhelinmyyjänä (myin lehtiä) ja silloin ajattelin, että aivan ihanaa valmistua koulusta, sitten ei enää ikinä tarvitse mennä puhelinmyyntiin töihin. Kappas, sitten kun sain "unelmieni työpaikan" pankista, hyvin äkkiä selvisi, että työ on hyvin pitkälle juuri puhelinmyyntiä - juurikin siis sitä, mitä eniten vihaan :( Samaa kyllä tuntuivat vihaavan kaikki työkaveritkin, niin puuduttavaa ja tavallaan turhaakin se oli. Turhaa siinä mielessä, ettei siitä saanut minkäännäköistä tyydytystä itse, siitä puuttui kaikki työn ilo, toisin kuin "normaalista" asiakaspalvelutyöstä.
Tuo on myös totta, että pankissa yllättävän moni suunnittelee sosiaali- ja terveysalan opintoja. Itsekin samaa silloin ajattelin, mutta sitten työllistyin toisiin hommiin. Olen nyt toimistorottana ja vähän puuduttavaa tämäkin on, mutta pakkomyynnit on taakse jäänyttä aikaa :)