Lue keskustelun säännöt.
Saako yksinäisyydesta tykätä ja siinä viihtyä?
01.02.2013 |
Mitin tota kysymystä yllättikö yksinäisyys kun muutit kotoa. Jos mut yllätti, niin yllätti postiivisesti. Olen aina viihtynyt itseni kanssa, omassa rauhassa. Suorastaan tykkään olla yksin. Kovasti en sitä huutele muualla, tuntuu että sellainen ei ole oikein hyväksyttävää. On heti syrjäytynyt tai muuta vastaavaa. Onnekseni löysin miehen joka ymmärtää, että tarvitsen hiljaisuutta, yksinäisyyttä ja omaa rauhaa.
Kommentit (9)
Jotkut itse hyvin ekstrovertit ihmiset ei ehkä ymmärrä sitä että joku viihtyy sellaisessa elämässä, koska heistä itsestään se olisi tylsää. Mutta erilaisia me ihmiset ollaan ja se on ihan ok.
Totta tuokin että toisinaan taas introvertimmat syyllistää menemisen ja seuran haluaisia heidän taipumuksistaan. Joskus esim. kuulee että eron jälkeen ihmisen olisi pakko alkaa viihtyä suunnilleen erakkona ennen kuin on valmis uuteen suhteeseen. Mutta ei kaikille ihmisille sovi kovin hyvin liika yksinäisyys, eikä introverttius ole mikään erityisen henkisen kypsyyden tai tasapainoisuuden merkki (sen enempää kuin ekstroverttiuskaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin, jos terveellinen elämä sujuu siinä samassa, kykenee asialliseen sosiaaliseen kanssakäymiseen, töihin, terveelliseen elämään, pitää itsestään ja ympäristöstään huolta yms.
Itse nautin jo suunnattomisti niistä yksinäisistä hetkistä, kun menen iltaan töihin ja vien lapsen pari tuntia ennen töihin menoa hoitoon. Saan sen hetken aikaa itselle, käydä rauhassa lenkillä ja olla ihan yksin omien ajatusten kanssa. Tätähän ei tietenkään saisi äiti sanoa ja varsinkaan täällä, mutta, kun se on totta.
Itse nautin jo suunnattomisti niistä yksinäisistä hetkistä, kun menen iltaan töihin ja vien lapsen pari tuntia ennen töihin menoa hoitoon. Saan sen hetken aikaa itselle, käydä rauhassa lenkillä ja olla ihan yksin omien ajatusten kanssa. Tätähän ei tietenkään saisi äiti sanoa ja varsinkaan täällä, mutta, kun se on totta.
saa sanoa että nauttii hetkistä kun on erossa omista lapsista. ap
Muutun tosi kiukkuiseksi, jos en saa välillä olla yksin :D Itselleni ei kyllä koskaan ole kukaan tuosta kommentoinut mitenkään negatiivisesti, ihmetellyt korkeintaan. Minä taas en voi mitenkään tajuta vaikka yhtä kaveriani, joka on mieluummin kenen tahansa seurassa kuin yksin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä soitan lempimusiikkiani ja tanssin yksin!
merkki, siis että osaa olla myös yksin ja viihtyä itsensä kanssa. Se ei tietenkään sulje pois sitä, että toisinaan haluaa olla myös muiden seurassa. Itse olen hyvin mielelläni yksin, mutta vastapainoksi pidän myös perheeni ja ystävien seurasta, kunhan seurallisuutta seuraa aina jonkinlainen "palautuminen" omassa rauhassa. Jatkuvaa seurustelua ja hössötystä en jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
merkki, siis että osaa olla myös yksin ja viihtyä itsensä kanssa. Se ei tietenkään sulje pois sitä, että toisinaan haluaa olla myös muiden seurassa. Itse olen hyvin mielelläni yksin, mutta vastapainoksi pidän myös perheeni ja ystävien seurasta, kunhan seurallisuutta seuraa aina jonkinlainen "palautuminen" omassa rauhassa. Jatkuvaa seurustelua ja hössötystä en jaksa.
...mutta aina sitä pitäis olla selittämässä muille.
Mulla meni toistakymmentä vuotta, ennenkuin muut ymmräsivät, että jos mies ja lapsi on pois kotoa, otan siihen töistä vapaata ja en todellakaan halua lähteä baanalle, vieraita kotiini tai edes höpistä puhelimessa.