Onko täällä ketään kerran lyötyjä vaimoja?!

Sitä ennen oli töninyt. Tästä on noin 10 vuotta, ei ole tapahtunut uudestaan. Mutta sitä edellinen mies hakkasi sairaalakuntoon, joten paha arvata, mikä on tilanne sun miehesi kanssa...

Mutta kai se silti yleisempää on että tapahtuu uudestaan

Yhdessä ollaan oltu reilu 5v ja naimisissa reilu 2v. Siitä on nyt ehkä 4v aikaa kun mies löi, nyrkillä päin näköä. Mutta niin tein minäkin. Alkoholilla osuutta asiaan. Sillon alkuun ei osattu riidellä ja se oli ainoa kerta kun toisiimme käytiin käsiksi. Yleensä minä vaan heittelin tavaroita. Onneks opittiin rakentavampi tapa riidellä. Ja riidat muutenkin vähentyi, nykyään max. kerran vuodessa jos sitäkään.:)

Olemme nyt 90-luvulta lähtien olleet yhdessä, ja naimisissakin kauan, mutta ei me riidellä.



Tottakai saattaa tulla väittelyä asioista ja ollaan eri mieltä, mutta tuntuu että tällä palstalla aina lentelee tavarat ja karjutaan. En muista että olisimme koskaan karjuneet toisillemme. Kymmenen vuotta sitten taisin vaimolleni ärähtää että nyt loppui nalkutus, ja sen jälkeen nauroi itsekin että hetkinen hänhän nalkutti aivan typerästä asiasta. Eli ymmärsi itsekin että olipa typerää.



En voisi koskaan edes kuvitella käyväni käsiksi vaimooni. Minulla ei ole mitään kunnioitusta ihmisiä kohtaan jotka väkivallalla yrittävät ratkoa ongelmia kun sanat eivät riitä (poliisit erikseen, samoin itsensä puolustaminen).



Toivon että mahdollisimman harva joutuu väkivallasta kärsimään, varsinkin parisuhteessa, jonka pitäisi olla se elämän tukipilari ja turva, johon voi aina luottaa.

Lähde suhteesta, kun vielä voit. Niinhän sitä sanotaan, että nainen lähtee väkivaltaisesta suhteesta keskimäärin silloin, kun häntä on lyöty 37 kertaa. Ketään ei saa lyödä, etkä sinä saa hyväksyä tuollaista! Jos nyt kuitenkin aiot jäädä suhteeseen, niin toisesta kerrasta eropaperit vetämään sitten ehdottomasti, ja sano se miehellekin.

taitaa aika marginaalisia olla ne, jotka lopettaa yhteen kertaan...

Mutta jos mielenterveys kestää, etkä pahemmin arvosta itseäsi, niin jää toki odottamaan ja katsomaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Melkein seitsämän vuotta yhdessä oloa, 3,5 avoliitossa. Kauhea stressi ja väsymys päällä yhdistettynä kamalaan riitaan. Avokämmenellä tuli poskelle. En tiedä kumpi järkyttyi enemmän mutta riita loppui kuin seinään ja molemmat mentiin itkemään eri huoneisiin. Mies oli ihan järkyttynyt, tärisi vain. Viikon verran mietin, että mitäs nyt, kun aina olin ajatellut, että pois, jos lyödään. Jäin kumminkin, kun mies vaikutti katuvan niin paljon.



Tuon jälkeen uudistettiin riitelytapoja. Itse haluan puhua asiat läpi heti, enkä odottaa aamuun. Mies taas riitelisi mielummin aamulla hyvin nukutun yön jälkeen. Ongelmana onkin, että vihaisena en saa nukuttua. Nykyään koitan niellä kiukkuani enemmän, varsinkin iltaisin, ettei mihinkään riitaan päädytä tyhmistä asioista, kuten likaisista sukista. Jos taas riita on tulossa väistämättä ja se tuntuu vain jatkuvan, niin mies on lähtenyt ulos kävelemään. Mökötetään sitten hetki ja puhutaan asiat halki puhelimessa. Minulla varsinkin on paha tapa kulkea perässä inttämässä, mikä ärsyttää miestäni varsinkin, kun vihaisena alan vielä aina itkemään.



Toivon kumminkin, että en enää ikinä päätyisi läimäytetyksi ja tyhjän päiväiset riidat loppuisivat, vaikka itse niitä yleensä olenkin aloittelemassa.

naiset toisilleen. Lyönnin uhria syyllistetään ja pidetään halpana, tyhmänä naikkosena, joka suurinpiirtein ansaitseekin mitä saa. Katsokaa nyt tätäkin palstaa. Kukaan ei uskalla avata suutaan eikä puhua kokemuksistaan, koska häpeää niin paljon ahdinkoaan.