Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa tätä elämää.
23.01.2013 |
Terapiat käyty,lopetettu tuloksettomina.En vaan voi hyväksyä että ainoat asiat elämässä ovat mies ja lapsi.Etten koskaan pääse työelämään saa ammattia yms.Jo pienenä haaveilin että minusta olisi tullut uraihminen.No tuli kotiäiti,oppimisvaikeuksien ja sairauksien takia.
Kommentit (22)
fb-tutuistani, joita on ammatiltaan sitten ihan joka lähtöön. Vaikeat sanat oikein ja jopa yhdyssanat paikoillaan. Mietin vaan, että etkö todellakaan pysty oppimisvaikeuksien vuoksi tekemään siis yhtään mitään työtä. Et varmasti vaikeuksiesi (jos sellaisia nyt oikeasti on) vuoksi pysty lukemaan itseäsi lääkäriksi, mutta miten olisi lähihoitaja, kampaaja, siistijä, tarjoilija jne. Ei ehkä sitä mitä lapsena haaveilit, mutta elämä on joskus sellaista, on sitä muutkin joutuneet ns. laskemaan rimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse tein toistakymmentä vuotta palkkatyötä ja sairatuin psykoottiseen masennukseen ja alta löytyi bipo II.
Minua ei kuntouteta, en saa terapiaa.. odotan vain sairapäivärahan päättymistä ja siitä joko kuntoutustuelle tai ansiosidonnaiselle (vajaakuntoinen työnahakina)
Joudun käymään kaksi kertaa kuussa ilkeän sairaanhoitajan juttusilla, joka etsii minusta vain vikoja.. milloin siivoan liikaa kotona tai milloin olen käynyt lenkillä liian vähän/liikaa.
MINÄ EN KESTÄ ELÄMÄÄNI
Päivät mietin miten tehdä itsemurha koska minua pidetään toivottomana tapuksena. Minä säälin lapsiani jotka näkevät äidistään enää haamun. Minulla ei toivoa, ahdistus rintalastan takana kasvaa päiväpäivältä suuremmaksi.
Minä haluaisin tehdä töitä, mutta en kykene enää =(.
Minulle on tullut hypomaniasta sellainen peikko etten uskalla enää elää. Mistä tiedän onko työssäkäynti hypomaniaa? Mitä saan tehdä ettei se olisi hypomaanista? Minä en jaksa enää... onneksi ostin rotanmyrkkyä, vedän sitä ennenkuin vaivun psykoosiin...