Lue keskustelun säännöt.
Prkl kun aikuinen mies käyttäytyy kuin keskenkasvuinen teini!
23.01.2013 |
Olenkin sanonut sille että olisi ollut kaikille parasta jos se olisi näin käyttäytynyt jo ennen kuin mentiin naimisiin 3v sitten, en olisi ikinä mennyt naimisiin sen kanssa vaan olisin etsinyt itselleni jotain parempaa....
Joo, ilkeästi sanottu, niin sekin että olen sanonut että jos hän ei skarppaa niin ei voida jatkaa perheenä.
En jaksa sitä että hän on joka aamu niin väsynyt ja käyttäytyy kuin perseeseen ammuttu karhu.
Öisin lukee kuitenkin yleensä yhteen asti, välillä kahteen, kiukustuu jos pyydän menemään olohuoneeseen lukemaan kun itse haluaisin nukahtaa pimeässä huoneessa.
Toisin sanoen, nukahdan itsekin vatsa yhden, kahden aikoihin jos mies lukee makkarissa.
Yöllä kun/jos lapsi heräilee se olen minä joka silitän takaisin uneen, tai valvon jos lapsi ei nukahda.
Minulla jää yleensä yöunet johonkin 4-5tuntiin/yö.
Kaiken kukkuraksi olen nyt raskaana, 3kk jäljellä.
Helvetilliset liitoskivut, sairaslomalla niiden takia jo.
EN vain jaksa/pysty/kykene hoitamaa nyt kotia, pyykit ja ruuanlaitto ja lapsenhoito riittää mielestäni.
Hitto, kun en haluaisi edes käydä vessassa koska liikuminen sattuu niin paljon, ja mies sitten kiukuttaa kun en ikinä vie roskia...
Ja koska mies ei jaksa, esikoinen ei pääse ulos.
Minuun vain sattuu liikaa, en voi lähteä kävelylle lapsen kanssa, eikä minusta ole hänelle mitään iloa ulkona pihallakaan.
Mies on nykyään äkkpikainen, kiukutteleva mulkku...
HElvetti soikoon, kun sille toivottaa hyvää huomenta ja se vaan murisaaärisee jotain tyynyn alta, päivä pilalla ennen kuin on edes alkanut kunnolla!
Mutta ei vaan tajua, vaikka olen 15miljoonaa kertaa sanonut että olen mieluummin yksin kahden pienen kanssa, kuin kahden pinen ja murrosikäisen...
Siinä ei ole mitään järkeä että muutan pois lapsen/lasten kanssa, kun miehen on kuitenkin pakko täältä sitten muutta, ei se voi työttömänä kolmiossa asua, ja kolmioon minä kuitenkin muuttaisin, mutta kai minun on vain pakko ruveta pakkaamaan, ei toi mies vain tajau etten jaksa katsella tuollaista kiukuttelua enää.
Kommentit (2)
Puolessa vuodessako se on muuttunut?
Kun esikoinen syntyi hän oli hyvinkin mukana kaikessa.
No, yösyötöt hoidin minä kun mies ei pysty imettämään, mutta jos piti vaippaa vaihtaa yöllä, nii teki sen. Ei nyt aina, mutta aika tasan meni.
Kaikki muuttui oikeasti kun palasin töihin kun esikoinen oli 10kk. Pakko oli mennä, kun mies on työtön.
No, olihan se sitten hänelle niin raksasta herätä lapsen kanssa ja hoitaa lasta koko päivän jos olin aamuvuorossa (ja minuahan ei väsyttänyt kun olin lasta hoitanut yölläkin....), joten jos minulla oli iltavuoro tai vapaapäivä hänen piti sit saada nukkua pitempään.
Ja joo, kyllähän minullakin olisi ollut oikeus nukkua joinakin aamuina, siinä vaan semmonen pieni mutta että mies antaa lapselle aamupalan ja istuu alas tietokoneen eteen eikä keksi mitään yhteistä tekemistä lapsen kanssa, joten lapsi tietty tulee koko ajan makkariin mun luo.
Ihan turhaa sitten edes yrittää jäädä sänkyyn...
Ja nyt tosiaan kun olen sairaslomalla, niin mies ei vain tajua että olen ihan syystäkin kotona, siihen on syy etten pärjää töissä.
Minun nyt jostain syystä pitäisi jaksaa kaikkea tehdä kotona.
En tiedä mistä tämä mies tuli.
En mennyt tällaisen mulkun kanssa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten ihan samat oireet kuin minun miehellä. Paitsi, että lukemisen sijaan hän katsoo makuuhuoneessa tv:tä, jotta minulla ei olisi mahdollisuutta nukkua rauhassa.
Hänen herätyskellonsa soi joka aamu kuudelta (eikä sitä itse edes sammuta). Minä herään lasten kanssa sitten siihen meteliin ja ukko nukkuu rauhassa puoli kahdeksaan ja toteaa, että on myöhässä töistä (ja se on minun vikani).
Yksin pakkaan 5 pikkulasta vaatteisiin, annan aamupalan ja sitten ulkovaatteet niskaan. Ilman minkäänlaista apua ja mies valmistautuu omaan työhönsä ihan rauhassa. Turha ainakaan tulla ihmettelemään, että miksi en ole ehtinyt itse pestä hampaita tai kammata tukkaa!