Pyydän: Älä päivittele lapsen erikoista ulkonäköä lapsen kuullen.

että pitää jotenkin hyssytellä.

Jos joku on kalju, ei se sitä sen kaljummaksi tee jos sen lapselle selittää miksi. Lasta eikä muuten minukaan kiinnosta kenenkään itseluottamus, ihmisiä on erilaisia ja tulee aina olemaan, turha hyssyttely ihan normaaliasioista niin kuin tuollaisesta sairaudesta on tekopyhää.

Elämä on elämää, ja siihen kuuluu se, että ihmisiä on erilaisia. Toki en sinullekaan tulisi mitään sanomaan tai kysymään koska ei kiinnosta, mutta tottakai lapselle kertoisin kaiken mitä tiedän ihan hyssyttelemättä, koska se on normaalia, enemmän outoa se on hyssytellä ja salata asiat, sittenhän se vasta lapsenkin mielestä on outoa.

Tää tasapäistäminen ja ihme sössöttäminen että kaikki ollaan samanlaisia on ihan turhaa, kun me ei olla ja lapsikin sen näkee.

fiksu ihminen... eiku ei... Ei kukaan ole vaatinut mitään tasapäistämistä, jos olet huomannut, vaan nimenomaan hyväksymään erilaisuutta.

Oletko koskaan kuullut termejä hienotunteisuus tai toisen kunnioittaminen? Et varmaan, jos oletkin, niin noin surkastuneilla aivoilla niitä tuskin pystyy ymmärtämään.

Jos kuulisin sinun lässyttävän jotain tökerösti lapsellesi jonkun toisen lapsen ulkonäöstä, niin aivan varmasti tulisin siihen viereen killittämään omaa lastasi, ja suureen ääneen sulta kyselemään että onko se sairas, kun on niin ruma/isot korvat/oliko isä sika, kun lapsi näyttää porsaalta tms. yhtä järkevää. Ehkä sä sitten tajuaisit, kun oman lapsesi kanssa kävisit noita asioita läpi. Ja tietäisit aivan varmasti, että jotkut asiat vaan jää lapsen mieleen.

lapset oppii, että hei tuohan on outoa. Vanhemmilta ne asenteet tulee.



Kaikkea hyvää teidän perheelle ap.

Eiköhän onnistu ;-)

Ihmiset osaavat olla välillä niin idiootteja! surullista! Kaikkea hyvää teidän perheelle ja toivottavasti ette jatkossa joudu kohtaamaan kuvailemaasi ihmisääliötä!

Voi jumalauta miten sivistymätön akka (tuo toinen äiti joka lapsesi ulkonäköä päivitteli). Alkopa ärsyttää aika kovasti... En voi muuta sanoa. Tsemppiä teille ja lapselle terveen itsetunnon rakentamiseen! Mahtava juttu muuten et lapsi uskaltaa olla paljain päin. Varpasti ihokin voi paremmin kun ei ole jatkuvasti joku lakki päässä hautomassa.

Mä olin itse lihava lapsi ja muistan ikuisesti asiaa päivittelevät tuntemattomat aikuiset. Siitä jäi vuosikymmenten traumat. Ap, sinulla on aivan huipputyyppi kasvamassa!

En mä ainakaan puhuisi tollaisia. Jotkut ihmiset voi vaan olla uskomattoman typeriä. Sillehän ei mitään voi.

Tsemppiä teille!

Nyt heti menet seuraavaksi sanomaan sille äidille, että anteeksi nyt vain sinulla on asiaa. Ja sanot, että viimeksi tavatessanne kuulit kuinka tämä äiti päivitteli suureen ääneen lapsen poikkeavaa ulkonäköä, ja kuinka tämä vaikuttaa itse lapseen ja lasten kavereiden asenteisiin.



Ja että jos on jotakin äimisteltävää, niin voisiko tämä äiti jatkossa tulla suoraan sinulta vaikka kahden kesken kysymään, eikä tökerösti arvostella/päivitellä lapsen poikkeavaa ulkonäköä.



Voisit kysyä myös äitiltä, miltä hänestä itsestä tuntuisi vastaavassa tilanteessa? Miltä tuntuisi, jos jatkuvasti ihmeteltäisiin jo tiedossa olevaa poikkeavaa ulkonäköä? Että ajatteliko hän käytöksellään ollenkaan tätä kohdetta, pientä lasta?

kalju kaveri. Joskus kauan sitten lapset kysyi, että eikö hänelle tukka kasva tai kulmakarvat, ja kun sanottiin, että ei, niin lapseni totesivat: Aha.

Muksut otti sen näin helposti vastaan ja saisi ottaa kaikki muutkin.

Mielestäni en näe tässä ystävässä yhtään sairasta piirrettä.

Muuten olen terve ja ärsyttää suunnattomasti nämä jotka yrittävät tehdä minusta sairasta tai mystifioida hiuksettomuutta.

Entä jos lapsi ihmettelee isoon ääneen, että miksi joku toinen ihminen poikkeaa totutusta "kaavasta" eikä vanhempi tai muu aikuinen osaa selittää, vaikka haluaisi? Mikä on silloin käyttäytymiskoodi? Saako tulla kysymään vai pitääkö itse säveltää vastaus?

Ei halua hattua eikä mitään, haluaa "olla ihan vain näin". Tosi hieno homma minusta. Se vain herkästi kaatuu, jos ympäröivä yhteiskunta antaa paljon viestiä huonommuudesta. Tosi harmi, koska oltiin ekaa kertaa ihmisten ilmoilla sen jälkeen kun hiukset kunnolla putosivat. Heti tällaista.



Minun pitää itse oppia olemaan vielä tiukempi vieraille, että kun joku sanoo jotain mänttiä, sanon tiukasti etten tahdo tästä puhuttavan nyt. Ei kukaan aikuinenkaan haluaisi itsestä puhuttavan kuin ei olisi paikalla.



ap

Entä jos lapsi ihmettelee isoon ääneen, että miksi joku toinen ihminen poikkeaa totutusta "kaavasta" eikä vanhempi tai muu aikuinen osaa selittää, vaikka haluaisi? Mikä on silloin käyttäytymiskoodi? Saako tulla kysymään vai pitääkö itse säveltää vastaus?

Ja ehkä jos lapsi nyt ihan hirveästi asiasta paasaa, niin ohjata lasta ihmettelemään varovaisemmin. Lapset on lapsia, mutta aikuisten tulisi osata paremmin. Lapsille on ihan normaalia ihmetellä asioita ääneenkin, mutta se on minusta ihan erilainen juttu.

Olen itse sanonut lapselleni, että voit sanoa että niin nyt vain kävi, toisilla on paljon tukkaa ja toisilla vähän.

ap

Entä jos lapsi ihmettelee isoon ääneen, että miksi joku toinen ihminen poikkeaa totutusta "kaavasta" eikä vanhempi tai muu aikuinen osaa selittää, vaikka haluaisi? Mikä on silloin käyttäytymiskoodi? Saako tulla kysymään vai pitääkö itse säveltää vastaus?

Eikö lapselle voi selittää, mitä on erilaisuus. Yhdellä on silmälasit, toinen on ehkä vähän pyöreä, joku pitkä ja yksi on kalju. Näin minä ainakin olen uteliaalle esikoiselleni selittänyt. Ja myös sanonut, että ei ole kohteliasta kommentoida ihmisten ulkonäköä ääneen. Jokainen on mitä on ja se on ok.

Olisin minä ihan mielelläni kertonut alopeciasta ja kaikesta siihen liittyvästä, mutta ilman että lapseni tarvitsee sitä kuulla. Ei hänen tarvitse minusta joka päivä kaikkialla kuulla miten kummalta näyttää ja miten erikoista se on ja mistä se johtuu. Itse kyllä valistan mielelläni, mutta kernaasti ilman lasta, kiitos.



ap

mutta lapsen mielestä tuollainen on lähinnä hyvinkin kiinnostavaa ja tottakai lapset kyselee ja tulee kysyy aika suoraankin asioita, se on normaalia, ja siinä se itseluottamus punnitaan kun lapsi voi itse selittää muille lapsille mikä on ja miksi, ja vielä selittää se ylpeänä itsestään.

esim. miksi jollakulla on silmälasit ja mitä syitä voi olla vaikkapa siihen, että tukka lähtee.



Kovin tiedonhaluiselle lapselle vain pitää terottaa, että toisiin ihmisiin ja näiden ulkonäköön liittyviä pohdintoja voidaan käydä sitten kotona, kun asianomainen ei ole kuulemassa.

esim. miksi jollakulla on silmälasit ja mitä syitä voi olla vaikkapa siihen, että tukka lähtee.

Kovin tiedonhaluiselle lapselle vain pitää terottaa, että toisiin ihmisiin ja näiden ulkonäköön liittyviä pohdintoja voidaan käydä sitten kotona, kun asianomainen ei ole kuulemassa.

Itse olen nainen, aikuinen, jolla alopecia universalis. Aikuiset tuijottavat suu auki, lapset osoittelevat sormellaan. En siis käytä peruukkia tai irtoripsiä ja -kulmakarvoja.

Minullakin on yksityisyys sekä raskaita ja vaikeita päiviä, kun en jaksa (ja eipä silti ole mitään velvollisuuttakaan) tuntemattomien kanssa käydä läpi tautihistoriaani, kokeiltuja hoitoja ja kuunnella idioottimaisia ravintolisäluentoja, paasausta ties mistä taustasäteilystä ja syövästä.

Jos aikuinen tai lapsi tulee huonolla hetkellä utelemaan, mahdollisesti saa sellaiset lähdöt ettei heti unohda.

Miettikää missä avudutte, kenelle ja miksi. Pelkkä uteliaisuus täysin vierasta ihmistä kohtaan ei ole syy tulla kyselemään mitään henkilökohtaisuuksia.

että pitää jotenkin hyssytellä.

Jos joku on kalju, ei se sitä sen kaljummaksi tee jos sen lapselle selittää miksi. Lasta eikä muuten minukaan kiinnosta kenenkään itseluottamus, ihmisiä on erilaisia ja tulee aina olemaan, turha hyssyttely ihan normaaliasioista niin kuin tuollaisesta sairaudesta on tekopyhää.

Elämä on elämää, ja siihen kuuluu se, että ihmisiä on erilaisia. Toki en sinullekaan tulisi mitään sanomaan tai kysymään koska ei kiinnosta, mutta tottakai lapselle kertoisin kaiken mitä tiedän ihan hyssyttelemättä, koska se on normaalia, enemmän outoa se on hyssytellä ja salata asiat, sittenhän se vasta lapsenkin mielestä on outoa.

Tää tasapäistäminen ja ihme sössöttäminen että kaikki ollaan samanlaisia on ihan turhaa, kun me ei olla ja lapsikin sen näkee.

no muistanpa minäkin miten pahalta se tuntui lapsena ja nuorena,kuinka kaksoissiskoani tuijotettiin kaupungilla (cp-vamma). ei uskoisi,että pyörätuoli tai sitä käyttävä henkilö olisi niiin ihmeellinen aikuisille ihmisille..

kovat zemit teille!