Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Taas on niin paha mieli,tarinaa anopista.
22.01.2013 |
Minulla on lukuisia sairauksia eli en ole työelämässä:ne eivät näy minusta päälleppäin mutta töissä en voi käydä. 4v lapsemme on osa-aikahoidossa päiväkodissa.
Anopille sopii että lapsi päivähoidossa mutta jatkuvasti vinoilee siitä että en käy töissä.Kävisin todella mielelläni mutta en pysty.Jos sanon että tuttavaperhe on menossa ulkomaille anoppi sanoo että tottakai koska molemmat on töissä ja tienaa niin ne käy ulkomailla.Jos sanon että aika paljon isät tuo lapsia päiväkotiin ja hakee lapsia kotiin niin anoppi sanoo että tottakai koska molemmat käy töissä yms näitä on lukematon määrä näitä juttuja.
Miten saada voimaa että jaksaa tällaisen ns.vinoilun?
Kommentit (39)
vaan ymmärrän ihan hyvin että toisilla on varaa matkustella ja meillä ei ja muitakin esimerkkejä on kuin tuo matkustelu.Meillä rahat riittävät ihan hyvin normaaliin elämään mitä me elämme.Minua vaan inhottaa tuo työssäkäymättömyyden esille ottaminen joka tilanteessa ja etenkin lapsen kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan ymmärrän ihan hyvin että toisilla on varaa matkustella ja meillä ei ja muitakin esimerkkejä on kuin tuo matkustelu.Meillä rahat riittävät ihan hyvin normaaliin elämään mitä me elämme.Minua vaan inhottaa tuo työssäkäymättömyyden esille ottaminen joka tilanteessa ja etenkin lapsen kuullen.
Lopeta anopin edessä luimistelu ja avaa suusi.
vaan ymmärrän ihan hyvin että toisilla on varaa matkustella ja meillä ei ja muitakin esimerkkejä on kuin tuo matkustelu.Meillä rahat riittävät ihan hyvin normaaliin elämään mitä me elämme.Minua vaan inhottaa tuo työssäkäymättömyyden esille ottaminen joka tilanteessa ja etenkin lapsen kuullen.
Anopit harvemmin on ajatuksenlukijoita. Jos hän alkaa "selittää" sinulle jonkin ilmiön taustaa, sano hänelle suoraan, että ET sanonut asiaa valittaaksesi, etkä tarvitse selitystä anopilta. Ja että anoppisi muistuttelu on sinusta loukkaavaa.
ÄLÄ ole kynnysmatto, nainen!
Esikoisemme on sairas, useampi neurologinen vaiva joita kulkee suvussa. Anoppi sulkee silmät, korvat jne. ja kieltäytyy uskomasta mitään tähän liittyen: lapsi on normaali, vika on meissä vanhemmissa/päiväkodissa/hoitajissa/Niinistössä. "Ei se vaan mun luona...", joo ei niin- "yllättäen" kylässä lapsi skarppaa ja oireista iso osa jää piiloon pelkän vieraskoreuden vuoksi. Sitten on kiva elvistellä pitkin kyliä, miten HÄN on niin hyvä lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmettelen, miksi et jo sano takaisin jotain anopille?
toki se, että ei halua suututtaa ja kunnioittaa miehensä äitiä, itseään vanhempaa, mutta...
ja miksi miehesi ei ota asiaa puheeksi äitinsä kanssa? Millä oikeudella -kukaan- saa loukata ja olla ilkeä hänen vaimolleen? Miksi mies ei sano äidilleen, että lopeta, kommnettisi ja vihjailusi vaimoni kotonaolosta, eläkkeellä olosta, ovat loukkaavia. Hän olisi töissä, jos voisi.
Minunkin ex-anoppini on kommentinsa heittänyt ja kilttinä yritin olla välittämättä. Kunnes tuli se viimeinen niitti ja lapsillani ei ole isovanhempia. Ovat tuon jälkeen näiden 4 vuoden aikana käyneet yhden kerran isänsä kanssa kylässä mummolassa, oli kahvikekkerti ja talo täynnä väkeä.
Ei ole lapset kyselleet eivätkä kyläilystä kertoneet mitään. Ilmeisesti kokemus ei ole ollut niin häävi, että viitsisivät kaivata sinne takaisin.
Pienemmälle lapselle isovanhemmat ovat aivan tuntemattomia ihmisiä, eivt ole koskaan halunneetkaan tutustua lapseen, ja isompi on jo onnistunut unohtamaan (pienempänä kävi aika usein ja oli yökylässäkin, nuoremman syntymän jälkeen kiinnostus näihin lapsiin lopahti, itse olisin toivonut muuta, mutta keskittyivät muihin lapsenlapsiin).
Kerro miehellesi, että et jaksa kuunnella enempää, ja jos ei lopeta, laitat välit poikki ja silloin ne on poikki lapseltakin; miksi lapsen pitäisi mennä tapaamaan ihmistä, joka ei arvosta tämän äitiä ja vinoilee lapsellekin, että "tekin menisitte ja olisitte ja ostaisitte, jos äitinne kävisi töissä..." jne.
ihmettelen, miksi et jo sano takaisin jotain anopille?
toki se, että ei halua suututtaa ja kunnioittaa miehensä äitiä, itseään vanhempaa, mutta...ja miksi miehesi ei ota asiaa puheeksi äitinsä kanssa? Millä oikeudella -kukaan- saa loukata ja olla ilkeä hänen vaimolleen? Miksi mies ei sano äidilleen, että lopeta, kommnettisi ja vihjailusi vaimoni kotonaolosta, eläkkeellä olosta, ovat loukkaavia. Hän olisi töissä, jos voisi.
Minunkin ex-anoppini on kommentinsa heittänyt ja kilttinä yritin olla välittämättä. Kunnes tuli se viimeinen niitti ja lapsillani ei ole isovanhempia. Ovat tuon jälkeen näiden 4 vuoden aikana käyneet yhden kerran isänsä kanssa kylässä mummolassa, oli kahvikekkerti ja talo täynnä väkeä.
Ei ole lapset kyselleet eivätkä kyläilystä kertoneet mitään. Ilmeisesti kokemus ei ole ollut niin häävi, että viitsisivät kaivata sinne takaisin.
Pienemmälle lapselle isovanhemmat ovat aivan tuntemattomia ihmisiä, eivt ole koskaan halunneetkaan tutustua lapseen, ja isompi on jo onnistunut unohtamaan (pienempänä kävi aika usein ja oli yökylässäkin, nuoremman syntymän jälkeen kiinnostus näihin lapsiin lopahti, itse olisin toivonut muuta, mutta keskittyivät muihin lapsenlapsiin).Kerro miehellesi, että et jaksa kuunnella enempää, ja jos ei lopeta, laitat välit poikki ja silloin ne on poikki lapseltakin; miksi lapsen pitäisi mennä tapaamaan ihmistä, joka ei arvosta tämän äitiä ja vinoilee lapsellekin, että "tekin menisitte ja olisitte ja ostaisitte, jos äitinne kävisi töissä..." jne.
ja omat vanhempani ovat dementiakodissa eli nuo ovat tavallaan lapsen ainoat isovanhemmat ja anoppi on erittäin tärkeä lapsellemme en missään nimessä halua katkaista poikamme ja mummon välejä koska häntä kohtelee hyvin ja monta kertaa viikossa lastenlastaan tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuota samaa kommenttia saattaa lapsikin kuulla, kunhan tajuaa.
Olin aika ymmälläni, kun 16-v teinityttö sanoi jokin aika sitten, että hänestä tuntuu, että mummo pitää meitä aivan kamalan köyhinä. Niinpä.
-se kotiäiti
Kun ollaan kahdestaan, sammakot suorastaan pursuavat suusta. Katson siinä silmät pyöreinä tajuamatta sanoa mitään. Jos tulee jokin hyvin suora piikki, esitä ettet kuullut ja pyydä häntä toistamaan se. Voisi auttaa, joissain tapauksissa.
Oletko ajatellut, että saatat olla narsistisia piirteitä omaavan ihmisen ns. uhri? Haluatko suostua tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän ei ole tervetullut meille eikä suvun juhliin.
En kestäisi sitä, että jokainen sanani itkettäisiin pojalleni ja valitettaisiin, että olen kamala. Parempi, että emme ole missään väleissä.
siis ettemme voisi käydä kerran vuodess ulkomailla yms mutta mies yrittäjä niin vapaata vähän niin ei ole haluttu lähteä.Toki appivanhemmilla paremmat tulot kun ovat hyvätuloisia ja anoppi saa nyt todella hyvää eläkettä mutta meillä varaa ihan kivaan elämään,kahteen autoon,ok-taloon yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eläkkeellä?
Mun mies vaati mua jäämään kotiin lasten kanssa kun itsellä oli reissuhomma. Ei kestänyt ajatusta, että hänen lapsiaan raahattaisi pkotiin vieraitten hoivattavaksi.
Anoppi raksutti myös mulle mutta sanoin, että poikasi vaati ja mä jätin hyvän toimeni poikasi takia. Siihen loppui räksytys! Mieheni vain nauroi:)
Ja missä vaiheessa tämä päätös? Heti alussako?
Mulla on hyvä kikka miten pärjää lastensa perheiden kanssa, se on tämä: älä puutu heidän asioihin! Kuuntele mutta älä määrää tai hauku. Kysy jos haluavat neuvoja mutta älä tyrkytä. Älä ainakaan arvostele tai juorua heistä.
Lapsesi on valinnut puolison itselleen ei sulle, joten eläköön parinsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ollaan kahdestaan, sammakot suorastaan pursuavat suusta. Katson siinä silmät pyöreinä tajuamatta sanoa mitään. Jos tulee jokin hyvin suora piikki, esitä ettet kuullut ja pyydä häntä toistamaan se. Voisi auttaa, joissain tapauksissa.
Oletko ajatellut, että saatat olla narsistisia piirteitä omaavan ihmisen ns. uhri? Haluatko suostua tähän.
Silloin kin olin kotona lasten kanssa, anoppi haukkui laiskaksi ja miehen elätiksi. Sitten, kun menin töihin alkoi haukkuminen huonoksi äidiksi.
No en ole enää tekemisissä hänen kanssaan.
jotka elää vaan työnteon kautta ja arvottaa ihmisiä sen mukaan.
Elämä tuo eteen välillä muutakin. Tsemppiä sulle ja voimia tuollaisen naisen kanssa olemiseen.
Tuskin tilanne muuttuu, vaikka kertoisitkin anopille sairauksistasi. Moiset tuppaa ajattelemaan, että jos sairaus ei sänkyyn kaada, niin työhön pitää pystyä ja vittuilu jatkuu samanlaisena.
Etkä sä tietääkseni ole selitysvelvollinen anopilles.
Ja missä vaiheessa tämä päätös? Heti alussako? Mulla on hyvä kikka miten pärjää lastensa perheiden kanssa, se on tämä: älä puutu heidän asioihin! Kuuntele mutta älä määrää tai hauku. Kysy jos haluavat neuvoja mutta älä tyrkytä. Älä ainakaan arvostele tai juorua heistä. Lapsesi on valinnut puolison itselleen ei sulle, joten eläköön parinsa kanssa.
Lapset valitsevat puolisonsa itse itselleen. Kantakoot myös seurauksetä tästä valinnasta.
Mitä vähemmän olemme miniän kanssa tekemisissä, sen parempi. Näin hänkään ei pääse meitä määräämään ja haukkumaan saati kertomaan neuvojaan.
Miniää tämä ahdistaa kuulemma kovasti, mutta hän on pojan puolisovalinta, joten ymmärtäköön paikkansa.
ja että mieheni olisi saanut kyllä vaimon joka on terve ja käy töissä koska hänellä on hyvä koulutus ja ehdokkaita oli useita.Hän vain rakastui minuun ja minä häneen.Olen sen ainakin oppinut etten puutu sitten aikanaan poikani puolisonvalintaan ja yritän olla päästelemättä suusta jatkuvasti sammakoita.
olin pitkään kotiäitinä. Anoppila 30 km päässä eli pääsemme sinne kohtuullisen usein. Yhteen aikaan porukka kysyi aivan jokaisella käynnillä, _oletko_ollut_töissä_vai_kotona_...
Ilmoitan kyllä varmasti, jos tämä status muuttuu.
Äitini, veljeni ja tämän vaimo jatkuvasti tenttasi mua, että millos ajattelit töihin mennä? Mitäs sitten teet, kun nuorin täyttää kolme? Mitä tulevaisuuden suunnitelmia?
Sanoin kerran, että yhdessä me miehen kanssa päätökset tehdään ja eletään sen mukaan. Äitini lopetti kyselyn siihen.
Muuten vaikenen tai sitten vaihdan sujuvasti puheenaihetta, jos ei tuosta ymmärtänyt olla puuttumatta meidän asioihin, niin olkoot.
Pahin oikeastaan on veljen vaimo, joka nykyään vaan vittuilee (onko perse tarpeeks levee, kun sitä levität 24/7). Sen verran kävi korpee jatkuva päänauonta, etten kertonut suvulle, että jatkoin samassa duunissa sovitusti, kun nuorin täytti kolme.
Mä olen ollut nyt kolme vuotta töissä ja yhet aukoo päätänsä tavattaessa (väliä 100 kilsaa). Me ei kovin usein tavata. Aukokoot, sisäänulos. :)
Alue: Aihe vapaa
Monella on asennevamma sairaita kohtaan, ja nimenomaan sellaisia sairaita joiden vaivat ei näy päällepäin. Erityisesti selkäsairaita pidetään yleisesti laiskoina ja teeskentelijöinä. Tämä on todella ikävää, itsekin kärsin selkäsairaudesta/kudosreumasta ja tiedän että jo pelkkä sairaus masentaa, kun ei ole hoitoa eikä mitään helpotusta vaivaan, vaan jatkuvat kivut seurana. Lisäksi vielä joutuu kestämään toisten vähättelevät kommentit ja ikuiset neuvot 'oletko käynyt fysioterapeutilla/salilla/naprapaatilla jne'.
Itse yritän mahdollisimman paljon olla ajattelematta vaivaani ja puhumatta siitä, etten vaan yllytä kanssaihmisiä yleiseen äimistelyyn, mikä väistämättä seuraa siitä kun kuulevat että suht nuori hyvävoipaisen näköinen nainen onkin kroonisesti sairas.
t. 'oletko kokeillut d-vitamiinia' :D