Onko hautajaisiin "pakko" mennä?

pakko mennä,mutta hautajaisiin ei!Sairaalassa ihminen sut olis vielä nähnyt ja aistinut ehkä - mutta jos ihmisen eläessä ei muisteta ja haudalla itketään,niin tekopyhää

Hyvä sääntö, ja pätee tässäkin. Mieti, miten ajattelisit, jos omaisesi (esim lapsesi tai aviomiehesi) kuolisi ja joutuisit järjestämään hautajaiset. Haluaisitko, että itsellesi tärkeät sukulaiset ja ystävät tulisivat paikalle? Hyväksyisitkö, jos joku jäisi pois siksi, ettei yksinkertaisesti vain halua tulla paikalle?

"Mietipä sitä sitten, kun joku todella sulle rakas kuolee(mies, lapsi)



eikä hautajaisiin tule ketään, koska he kaikki haluavat surra rauhassa, eikä siten halua antaa sulle tukeaan. Siinä vaiheessa tulet huomaamaan asian tärkeyden."

kärjistäen laajoilta ihmismassoilta, varsinkaan niiltä, jotka kokevat tulleensa pelkästään velvollisuudentunnosta. Siinä tilanteessa surun keskellä tuskin lähiomaiset jaksavat ajatella, että se ja se ei tullut, ei se välitä. Kyllä omat fiilikset on siinä päällimmäisenä eikä se ketä on paikalla. Toisekseen ihmiset surevat eri tavalla. Toiset tarvitsevat surussaan hautajaiset, toiset eivät.

Mutta en henkilökohtaisesti ymmärrä ihmistä, joka jättää käymättä viimeisen kerran jonkun luona tai hautajaisissa, koska se on niin vaikeaa!!



Siis onko elämä tarkoitettu helpoksi? Teettekö elämässä aina vaan helpot asiat??



Mielestäni ei ole suurempaa palvelua toista ihmistä kohtaan kuin näyttää, että välittää hänestä ja käy hänen luonaan viimeistä kertaa! Se on kuitenkin vain yksi muisto muiden joukossa ja hyvä muistutus itse kullekin, että elämässä tulee myös niitä vaikeita aikoja/hetkiä vastaan. Ei ole auvoista aina tämä elämä.



Jos ihminen on ollut sinulle tärkeä, niin osallistuisin tietysti hautajaisiin. Mieti omalta kohdalta, miltä tuntuisi jos sinun hautajaisissasi ei olisi kuin pappi paikalla. Kukaan sinulle tärkeä ihminen ei olisi vaivautunut paikalle, koska hautajaiset ovat niin vaikeita. Hautajaisissa näet myös, että et ole yksin surusi kanssa. Moni muukin suree vainajaa. Samalla voit tehdä vainajalle viimeisen palveluksen, auttaa omaisia surussaan. (Toki toivottavasti muistat heitä myös hautajaisten jälkeen...)



Ja teille, jotka vastuttatte kaikkia pakkoja, lukekaa otsikko. Ja miettikää, että ehkä joku sinua ja minua viisaampi on miettinyt vuosisatojen kuluessa näitä 'pakko' juttuja ja todennut, että ne ovat meille ihmisille todella tärkeitä asioita. Me ei ehkä vielä sitä ymmärretä, mutta ikää ja ymmärrystä kun tulee lisää, niin tajuamme mitkä asiat ihmisen elämässä todella ovat tärkeitä. Ne ovat monesti näitä 'pakko' juttuja!

Älä pelkää sitä.



Olin itse 5-vuotiaana mummoni hautajaisissa. Jossa äitini romahti. Minä olin kirkkaalla lapsen äänellä kysynyt kirkko raikuen, että miksi äiti itkee... Eihän mummolla ole hätää. Ei jäänyt asiasta traumoja ei minulle äidilleni. Monta kertaa ollaan muisteltu mummia ja hautajaisia jälkeen päin.



Oma lapseni oli 3,5 vuotiaana hautajaisissa ja ihan hyvin meni. Tehtiin hätäsuunnitelma, että jos tilanne menee todella pahksi lähden kesken kaiken lapsen kanssa pois. Lapsi 'viihtyi' hyvin. Omaiset ja pappi olivat mielissään, kun oli paikalla pieni lapsi. Se auttoi heitä muistamaan, että elämä jatkuu.. surunkin keskellä.

uskon juttu? Mulle on ihan sama, kuka mun hautajaisissa käy. En ole katsomassa. Ja tiedän, että lähiomaiseni ovat paikalla (elleivät ole kuolleet ;-)), se riittää.



terv. 36

Pakko-jutut tulee ihmisten omista käsityksistä mitä "pitää" tehdä. Toinen ei halua hautajaisia eikä surijoita laisinkaan, toisen mielestä kaikkien on pakko osallistua hautajaisiin.



[iJa teille, jotka vastuttatte kaikkia pakkoja, lukekaa otsikko. Ja miettikää, että ehkä joku sinua ja minua viisaampi on miettinyt vuosisatojen kuluessa näitä 'pakko' juttuja ja todennut, että ne ovat meille ihmisille todella tärkeitä asioita. Me ei ehkä vielä sitä ymmärretä, mutta ikää ja ymmärrystä kun tulee lisää, niin tajuamme mitkä asiat ihmisen elämässä todella ovat tärkeitä. Ne ovat monesti näitä 'pakko' juttuja!

[/quote]

Ei siitä, että mennään velvollisuudentunnosta jonkun puolitutuksi jääneen isosedän hautajaisiin tms. Kyllä mun mielestä LÄHEISEN hautajaisiin kuuluu mennä!

Saisitko lapset siksi aikaa hoitoon vai voisiko mies huolehtia? Mun läheinen kuoli ja meidän lapsi (silloin 1v.) oli mukana hautajaisissa ja mies huolehti siunauksen ajana lapsesta. Kaikki potentiaaliset hoitajat oli myös hautajaisissa ja ventovierasta en uskaltanut palkata kotiin lapsenvahdiksi ja toisaalta taas pakkohan läheisen hautajaisiin on mennä.



Ei kuolemaa voi tuolla tavoin paeta. Tee kuolevalle palvelus ja mene katsomaan häntä vielä sairaalaan, jos itse kuoleva sitä toivoo. Täytyy aikuiselta ihmiseltä se voima löytyä! Olen itse pari kertaa joutunut tapaamaan kuolevaa ja raskaita ne on olleet, mutta kylläs en kestää. Kyyneleethän siinä tulee väkisinkin, jos toinen on kovin heikko, mutta elämää se vain on ja rakkaudesta se on jaksettava.

Sairaalaan voit kyllä jättää menemättä, mutta mieti miltä se kuolevasta tuntuu, ettet mene.



Mä olen kyllä jättänyt lapset muualle hoitoon, kun on ollut erityisen ahdistavat hautajaiset tiedossa (sukulaisen nuori vaimo kuoli onnettomuudessa, perheellä pieniä lapsiakin...).



Nyt ollaan menossa miehen vaarin hautajaisiin ja otan tällä kertaa lapset mukaan, jotta tottuvat myös tuollasiin tilaisuuksiin. Tiedän itse pysyväni nyt rauhallisena, koska vanhuksen kuolema ei tässä tapauksessa ollut miten surullinen asia.

Se on tietysti kohteliasta mutta toisaalta myös puhdistavaa itselle.

Ja toki kohteliaisuussyistä oikeastaan pakkokin. Kuten joku jo sanoikin, et voi paeta kuolemaa ja sen käsittelyä ja hautajaisiin osallistuminen on todennäköisesti hyväksi sinulle. Riitit yleensä ovat. Ne auttavat käsittelemään vaikeita asioita.



Lapsia sinun ei sen sijaan ole mikään pakko ottaa mukaan. Saisitteko heidät hoitoon hautajaisten ajaksi? Jos ette, niin sovi miehesi kanssa, että hän huolehtii lapsista hautajaisissa.

Minusta ei ole pakko mennä, jokainen päättäköön asian itse, kuinka tärkeää oma läsnäolo hautajaisissa on. Jos joku hautajaisvieraista ottaa nokkiinsa tulemattajättämisestä, niin mitä sitten.



Vainajaa voi kunnioittaa, muistaa ja muistella monella tapaa. Voihan järjestää muistotilaisuuden vaikka vain omassa päässään. Vaikka itsekin kuulun valtaväestön kirkkoon, minusta on kummallista ajatella, että on PAKKO mennä hautajaisiin. Toki olen niissä käynytkin, mutta myös jättänyt menemättä. Ainoa, mikä todella harmittaa on se, etten päässyt oman isoisäni hautajaisiin. Esikoinen oli tuolloin viikon vanha ja usean sadan kilometrin matka olisi ollut liikaa.



Jos tunnet, että et pysty menemään, älä mene. Vietä "hautajaiset" toisella tapaa. Jos ympäristö painostaa, mieti, voitko järjestää asiat niin, että oleminen siellä olisi helpompaa. Paljon voimia.

Vainajan läheiset kyllä loukkaantuvat, jos et mene. Lapset jätät tietenkin kotiin.

Vainaja on vainaja ja ei välitä enää mitään tämänpuoleisista. Hautajaisilla on kaksi tarkoitusta hautaansiunaamisen lisäksi (johon ei tarvittaisi kuin se pappi.) Toinen on koota surevat yhteen, käydä yhdessä riitin avulla läpi menetystä. Se helpottaa surevia. Toinen on osoittaa välittämistä ja kunnioitusta surevia kohtaan. Jäämällä pois osoittaa välinpitämättömyyttä läheisimpien surua kohtaan. Se on äärettömän epäkohteliasta ja loukkaavaa.

Voi kiesus, miten se kuollut voi mitään ajatella, kuka on hautajaisissa ja kuka ei...

Minusta ei ole pakko mennä, jokainen päättäköön asian itse, kuinka tärkeää oma läsnäolo hautajaisissa on. Jos joku hautajaisvieraista ottaa nokkiinsa tulemattajättämisestä, niin mitä sitten.

En vaan pystynyt. Oli sen verran iso shokki ja hautajaiset monen tunnin ajomatkan päässä. Soitin omaisille kyllä.



Haudalla kävin noin vuosi hautajaisten jälkeen sekä omaisia tapaamassa. Kuollut henkilö oli siis ainoa läheinen siitä perheestä, muiden kanssa en ollut koskaan juuri tekemisissä ollut.



Tee niin kuin parhaaksi näet ja koet. Mieti toki omaisia, oletko heille läheinen. Jos olet yhtään niin mene.

Ihan jo senkin takia, että niille kaikkein lähimmille on tärkeää, että läheiset oavt paikalla. Ja mun mielestä se on myös viimeinen kunnianosoitus (hölmö sana, mutten tähän hätään keksinyt parempaa) läheiselle vainajalle.



Tiedän kyllä tunteen, kun tuntuu niin pahalta että hautajaisiin meno tuntuu mahdottomalta. Äitini kuoli äkillisesti 50v. pari vuotta sitten, mietin pitkään, uskallanko mennä katsomaan kuoleman jälkeen, myös hautajaiset pelottivat. Katsomassa käytiin miehen kanssa, hautajaisissa lapsetkin mukana (tuolloin 2v ja 3kk). Tosin oli itkenyt etukäteen niin paljon, ettei hautajaisissa tullut kyyneltäkään (menin ihan lukkoon ja olin aika turtana seuraavan kk:n).



3kk ikäisen kummilapsemme hautajaiset vuosi sitten (kätkytkuolema) järkyttivät ja pelottivat etukäteen, en uskonut selviäni niistä. Mies mietti samoin, ettei pysty sinne tulemaan. Mutta sitten ajattelin, että eivät ystävämmekään (lapsen vanhemmat siis) voi valita, joutuvatko hautaamaan lapsensa, joten vähintä mitä voimme tehdä, on osallistua hautajaisiin, kun he sitä toivovat. Äärettömän pahalta tuntui siunaustilaisuuden ajan, myös se että näki tärkeät ihmiset kärsimässä niin paljon. en taatusti ikinä unohda kuinka isä kantoi pienenpientä arkkua sylissään kyyneleet valuen.



Tuossa tilanteessa menemättä jättäminen oman pahan olon vuoksi tuntuisi kyllä itsekkäältä ja todella törkeältä!

Ja tärkeintä on mennä katsomaan, jos ovat vielä hengissä. Siis esim. sairaalassa. Yleensä tuollainen on niin pieni aika ihmisen elämässä, että on jo ihan älytöntä olla menemättä.

Myös kuolema ja suru kuuluu ihmisen elämään. Myös lapsille on näitä tärkeää opettaa. Meillä ainakin mummon hautajaisissa itkettiin vaarista lähtien, ja mun mielestä tekee lapsille vaan hyvää nähdä, että on okei surra, eikä suruun kuole.

Älkää kasvattako lapsia missään pumpulissa.

muita läheisiä kohtaan.