Silloin osasin sanoa oikeat sanat oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Olimme mieheni kanssa kylässä eräällä vanhemmalla pariskunnalla,ja tällä isännällä oli aina tapana jotenin nälviä miestäni,leikin varjolla tietenkin,mutta niin että mieheni joutui noloihin tilateisiin,kun ei kiltteyttään halunnut sanoa vastaankaan.



Noh,istuimme siinä ulkona,minä,mieheni,isäntä ja tämän naapuri ja puhuimme niitä näitä,kunnes tämä nälvivä isäntä sanoi miehelleni että"parempi kun et säkään noita huollettavia enää hanki."(en enää muista mistä puhuimme)ja samaan hengeenvetoon alkoi ukko esitelle naapurilleen mihin aikoo porkkanat,perunat ja sellerit kylvää kun aika on.Minä sanoin sitten siihen että"parempi kun et kylvä mitään,kun sullakin on noita huollettavia niin paljon" Arvatkaa ketä ei naurattanut?

Kuten tunnettua, musiikkikentillä miehet jylläävät ja vuosia sitten vielä enemmän. Olin miespuolisen muusikkokaverini kanssa baarissa juttelemassa ja siihen tuli hänen kaverinsa, jota en tuntenut. Juttelivat sen kaverini kanssa soittimista ja tämä tuntematon vihdoin äkkäsi että pöydässä on joku kolmaskin eli alkoi jutella minulle. Kyseli jotain ja kerroin jossain vaiheessa että minulla on bändi, hän sitten aika alentuvasti kyseli jotain soittimista ja koska olin aika aloittelija, en osannut vastata kaikkiin hienouksiin, en tiennyt kaikkia termejä. Sitten hän kyllästyi minuun ja alkoi hehkuttaa kaverilleni bändiä, jonka esikoislevyn oli juuri ostanut. Sen luovuutta ja nerokkuutta ja uutta soundia, kaverini myötäili häntä ja kehuivat yhdessä. Sitten se tuntematon kysyi minulta alentuvasti: Mikäs se sun bändi sitten on? Vastasin sen bändin nimen jota hän oli juuri ylistänyt. Olisitte nähneet hänen ilmeensä ja äänensävyn kun hän sanoi :Voooooiiiiii eiiiiiii ja vajosi pöydän alle.

miten meidän kuusesta oli oksa katkennut ja pudonnut hänen puuvajansa katonkulmaan, vääntäen sen alas. Pitäis kuulemma jotenkin korjaus korvata. Mä vaan tokaisin siihen, että oli onneksi se kulma, joka oli meidän tontilla. Mies häipyi vähin äänin, eikä enää puhunut korvauksista mitään.

Parkkipaikka alkoi olla kelvottomassa kunnossa runsaan lumentulon ja puutteellisen aurauksen vuoksi, mutta työnjohtaja vain vältteli vastuutaan lukuisista soitoistani huolimatta. Eräs hänen argumenttinsa oli se, että heidän kalustonsa on riittämätöntä kovaksi tamppautuneen lumivallin auraamiseen. Tähän vastasin, ettei tänne pidäkään leluilla ja pilipali kalustolla tulla. Jos ei kerran ole kalustoa, niin ei pidä ottaa myöskään urakkaa. Seuraavaksi hän ehdotti, että hakkaisin petkeleellä vallin pois, johon sanoin että tervetuloa hakkaamaan; petkele mulla on mutta ei voimia eikä aikaa. Lopulta kyllästyneenä hän totesi, että katsellaan. Ei mennyt kuin muutama minuutti kun aura oli parkkipaikkaa auraamassa minun todettuani, että nyt olen jo aika kauan katsonut niitä jääkumpareita parkkipaikalla mutta mitään ei tapahdu; että ei ne siitä katsomalla häviä vaan jotain tarvii asian eteen tehdä. En muista milloin olisin ennen sitä tai sen jälkeen tuntenut yhtä suurta tyydytystä oikein valituista sanoista. Oli harvinaisen inha työnjohtaja, jolla ei ollut aikomustakaan hoitaa urakkaa kunnolla.

kun oli jälleen kerran vihjaillen kyselemässä porukassa ollessamme, että oliskohan kukaan ajelemassa asemalle päin niihin ja niihin aikoihin, vastata paukautin että joo, linja 8 (viitaten paikallisbussiin).



Naureskeli vaivautuneesti. Kaverit taustalla hymyili kiitollisina.

up!

[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 22:16"]

Kuten tunnettua, musiikkikentillä miehet jylläävät ja vuosia sitten vielä enemmän. Olin miespuolisen muusikkokaverini kanssa baarissa juttelemassa ja siihen tuli hänen kaverinsa, jota en tuntenut. Juttelivat sen kaverini kanssa soittimista ja tämä tuntematon vihdoin äkkäsi että pöydässä on joku kolmaskin eli alkoi jutella minulle. Kyseli jotain ja kerroin jossain vaiheessa että minulla on bändi, hän sitten aika alentuvasti kyseli jotain soittimista ja koska olin aika aloittelija, en osannut vastata kaikkiin hienouksiin, en tiennyt kaikkia termejä. Sitten hän kyllästyi minuun ja alkoi hehkuttaa kaverilleni bändiä, jonka esikoislevyn oli juuri ostanut. Sen luovuutta ja nerokkuutta ja uutta soundia, kaverini myötäili häntä ja kehuivat yhdessä. Sitten se tuntematon kysyi minulta alentuvasti: Mikäs se sun bändi sitten on? Vastasin sen bändin nimen jota hän oli juuri ylistänyt. Olisitte nähneet hänen ilmeensä ja äänensävyn kun hän sanoi :Voooooiiiiii eiiiiiii ja vajosi pöydän alle.

[/quote]

Oliko oikeasti oma bändisi?

:D

UPpa J

[quote author="Vierailija" time="21.01.2013 klo 22:16"]

Kuten tunnettua, musiikkikentillä miehet jylläävät ja vuosia sitten vielä enemmän. Olin miespuolisen muusikkokaverini kanssa baarissa juttelemassa ja siihen tuli hänen kaverinsa, jota en tuntenut. Juttelivat sen kaverini kanssa soittimista ja tämä tuntematon vihdoin äkkäsi että pöydässä on joku kolmaskin eli alkoi jutella minulle. Kyseli jotain ja kerroin jossain vaiheessa että minulla on bändi, hän sitten aika alentuvasti kyseli jotain soittimista ja koska olin aika aloittelija, en osannut vastata kaikkiin hienouksiin, en tiennyt kaikkia termejä. Sitten hän kyllästyi minuun ja alkoi hehkuttaa kaverilleni bändiä, jonka esikoislevyn oli juuri ostanut. Sen luovuutta ja nerokkuutta ja uutta soundia, kaverini myötäili häntä ja kehuivat yhdessä. Sitten se tuntematon kysyi minulta alentuvasti: Mikäs se sun bändi sitten on? Vastasin sen bändin nimen jota hän oli juuri ylistänyt. Olisitte nähneet hänen ilmeensä ja äänensävyn kun hän sanoi :Voooooiiiiii eiiiiiii ja vajosi pöydän alle.

[/quote]

Ahahaha, aika paha nasautus!

Olisitte nähneet hänen ilmeensä ja äänensävyn kun hän sanoi :Voooooiiiiii eiiiiiii ja vajosi pöydän alle.

Pisteet tollolle siitä, että ei peitellyt reaktiotaan, tästä jäi sulle ihan taatusti hauska muisto.

ja valitin samalla heidän huonoa kiinnisaatavuuttaan johtuen siitä ettei puhelinroa ollut kunnolla taloyhtiössä näkyvillä eikä netissäkään. Isännöitsijä alkoi jänkätä mulle jänkkämistään siitä, että kyllä on näkyvillä kaikki kunhan osaa etsiä sieltä ja sieltä ja jne. Sanoin vähän kyllästyneenä, että te olette näköjään niitä paikkoja jossa asiakas on aina väärässä. SIihen tämä naisisännöitsijä huudahti sellaisella lipevällä kauppiasäänellä että ei suinkaan, meillä on asiakas AINA oikeassa. Sitten hän nolostui itsekin kun tajusi, että juurihan hän oli vaikka kuinka kauan väittänyt mulle vastaan :D

Antakaa tulla lisää onnistumistarinoita, upeat!

...nakitti aina omat tehtävänsä nuoremmilleen. Onneksi näin tämän tapahtuvan pari kertaa muille, joten olin varautunut siihen, että omakin vuoroni pian tulisi. Sitten eräänä aamuna hän kiekaisi yllättäen vaativalla äänellä: "Tulepas Miia viikkaamaan nämä puserot, kun ne ovat aivan hujan hajan!". Nainen siis ei ollut pomoni, ainoastaan selvästi minua vanhempi. Kerroin hänelle ystävällisesti olevani juuri hinnoittelemassa, ja että hän ehtisi varmaankin itse paremmin viikkaamaan, kun hänellä ei näyttänyt muutakaan tekemistä olevan. Aika myrkyn nielleeltä hän näytti tuon jälkeen, mutta lopetti määräilyn heti, eikä yrittänyt enää koskaan uudelleen.

kun olin nuori nainen, niin silloinen pomoni otti mut puhutteluun. Sanoi, että jos aion ryhtyä tekemään lapsia niin mun pitäisi ensin käydä hänen luonaan juttelemassa. Nokkelana vastasin, että olin kyllä ajatellut ihan toista miestä lasteni isäksi.

kun olin nuori nainen, niin silloinen pomoni otti mut puhutteluun. Sanoi, että jos aion ryhtyä tekemään lapsia niin mun pitäisi ensin käydä hänen luonaan juttelemassa. Nokkelana vastasin, että olin kyllä ajatellut ihan toista miestä lasteni isäksi.

Loistoveto!! :D