Mikä elämäntilanne 29-vuotias :)?

Mielenkiintoinen ketju, miten monenlaisia polkuja sitä samoiltakin hiekkalaatikoilta lähdetään tallaamaan..itse kohta 30 ja erittäin onnellinen juuri näin: uusvanha parisuhde, yhteistä historiaa yli 11 v. ajan. Ei vielä lapsia, toivottavasti kuitenkin pian. Alempi korkeakoulututkinto, vakituinen työ valmistumisesta lähtien. Pari pitkäaikaista, hyvää ystävää. Yhteinen omistusasunto, suurempi hakusessa. Välit perheeseen kunnossa. Elämän suolana matkustelu ja kulttuuri.

lapset 3 ja 4v. Pari ammattia hankittu, töissä tällä hetkellä kokopäiväisesti, ok-talo ja mies löytyy myös. Ihan kivasti menee.

Pari ammattia on. Kaksi lasta. Kolmas yrityksessä. Esikoinen koulussa. Asustetaan ite rakennetussa talossa. Elämä pyyhkii hyvin.

Menin juuri naimisiin. Sain vuosi sitten opinnot valmiiksi, nyt ensimmäisessä oman alan työpaikassa (sijaisuus). Kaikki hyvin!

Pieni (2h+k) omistusasunto Helsingin kantakaupungissa, siitä velkaa vielä n. 70 000, minä tällä hetkellä kotiäitinä, mies vakivirassa. Ihan onnellinen elämäntilanne. :)

kuussa täytin 30v.



Mutta olen ollut avioliitossa 8v. Lapsia on kaksi, kouluikäinen ja leikki-ikäinen. Valmistuin viime vuonna ja jo ennen valmistumistani sain sijaisuuden. Samassa työssä olen ollut nyt 1,5 vuotta. Alalla riittää töitä.



Omakotitalossa asutaan. Velkaa 70 000e. viime vuonna ostettiin sijoitusasunto.



Tulevaisuudelta toivoisin, että pääsisimme koko perhe yhdessä matkustamaan enemmän.

34-vuotias sinkku, ei lapsia. 2 ammattitutkintoa. Köyhä. Tutut eivät pidä yhteyttä juuri. Silti on suunnitelmia tulevaisuuteen ja myös työasiaan. Asun kerrostalossa lähiössä, ilman autoa ja mökkiä kesälläkin. Opiskelen uusia asioita kuitenkin ja olen fiksu, mukava. Ulkomuodossa ei ole sellaista "vikaa" ettei Joku huolisi, mutta pitäisi kohdata se oikea. Oma-aloitteisesti miehet eivät ota yhteyttä kovin helposti, pitäisi olla itse aktiivisempi. Miehiä kiinnostaa enemmän nuoremmat naiset.

Ikää mulla kohta 29. Ammattiin(sairaanhoitaja) valmistuin 5 vuotta sitten. Kaksi alle kouluikäistä lasta ja kolmatta odotetaan. Naimisissa lasten isän kanssa ollaan oltu jo useampi vuosi :)

7 vuotta ja valmistunut yliopistosta viisi vuotta aiemmin. Olin vuotta aiemmin saanut ekan lapseni ja toinen ja kolmas oli mahassa. En enää kokenut olevani "kakara", ne fiilikset loppui joskus parikymppisenä, viimeistään silloin, kun valmistuin ja menin töihin.

Neljä lasta, toinen avioliitto, omakotitalo, koira, pari autoa, yamk suoritettu, mukava työpaikka ja kaverit. Ihan mukava elämä juuri minulle.

2 lasta, 8 ja 6v. Yhdessä olen lasten isän kanssa ollut 10v. joista naimisissa 5v.

KOlmannen lapsen haluaisin,mutta ei olla saatu.

Olen perhepäivähoitaja ja erittäin tyytyväinen elämääni :).v

1 lapsi 6v

vuokra-asunto

lukio, kauppis ja juuri valmistuin opsolla uuteen ammattiin.

Opiskelen toista vuotta etänä amk:ssa.

Ei vakituista miestä.

Ei autoa, ei omistusasuntoa.

Mukavia ulkomaanmatkoja, oman alan löytäneenä (joskin vasta "juuritason" työtehtävissä) tässä toista lasta ja autokoulua suunnittelen ihan onnellisena elooni :)

Muutin ulkomaille rakkaani perässä, koska löysin samasta maasta töitä. Töiden ohella kirjottelin pitkään roikkuneen gradun pakettiin muutamassa kuukaudessa ja sitten työni vielä vakinaistettiin. Hyvä vuosi kaikenkaikkiaan. Lasten hankkiminen ei todellakaan ollut silloin mielessä, eikä edes se naimisiin meno. :)



Sittemmin elämä onkin mennyt muutamassa vuodessa vähän alamäkeä. :(

Lukio, ammattiopisto ja AMK suoritettu. Juuri sain toimen työpaikasta, jossa viihdyn.



Kolme lasta. 10-, 7- ja 4-vuotiaat. Neljännestä haaveilemme. Naimisissa olemme olleet jo useamman vuoden.



Asumme omakotitalossa. Meillä on kaksi koiraa ja yksi auto.



Voisin sanoa, että elän unelmaani (vaikka ei se joka päivä siltä tunnu..)

Mä täytin just 29. Teen gradua, menen kesällä naimisiin ja sen jälkeen varmaan alkaa lapsen yrittäminen. Jotenkin koen olevani vielä ihan kakara kylläkin. Tuntuu hassulta, kun lukee joistain ikäisistäni, joiden lapsi/lapset ovat jo koulussa. Itse vasta aloittelen :).

sulla on opinnot kesken. Silloin elät vielä sitä "elämä on edessä"-vaihetta, kun monet opiskelukaverit on vielä sinkkuja/vakiintumattomia/lapsettomia ja urasuunnitelmia vasta mietitään. Ei ihme, jos silloin ei vielä tunnu ihan aikuiselta. Ihan eri tilanne sitten, kun on kokopäivätyö, asuntolainat, autot, aviomies ja lapsi(a). Siinä aikuistuu ihan huomaamattaan.

Kolme lasta joiden kanssa olen kotona. Ammatin hankin peruskoulun jälkeen jonne palaan ehkä parin vuoden päästä. Ellei neljäs lapsi ilmoita tulostaan. Mulla menee ihan kivasti ja olen tyytyväinen että lapset olen tehnyt suht nuorena.

Olen 29. Valmistuin muutama vuosi sitten ja oman alan töitä tehnyt sen jälkeen. Nyt äitiyslomalla ensimmäisen lapsen syntymää odottamassa. Naimisiin mentiin vuosi sitten. Asutaan vuokralla ja säästellään hitaanlaisesti omistusasuntoon.



Olen tuntenut itseni aikuiseksi jo jonkin aikaa. Valmistumiseen ja oikeiden töiden tekoon se liittyy, vaikka ei sitä omaa autoa tai asuntoa olekaan. Jotenkin luulen, että kun taas menen töihin tämän lapsen jälkeen, niin ote ja asenne on ihan erilainen kuin silloin vastavalmistuneena.

ja odotin toista. Koulut oli käytynä ja työkokemusta hiukan mutta varsinaisesti sain työkokemusta yli 30-vuotiaana

Mutta NYT on kaikki keikahtanut päälaelleen enkä usko enää mihinkään!



1.Tulin raskaaksi ja kuvittelin sen olevan myös miehelle iso juttu koska hän sitä lastakin enemmän halusi.

No,vastikään selvisi että hän on raskausaikanani heilastellut useammankin eukon kanssa,seksin merkeissä siis.



2.Vauvalla epäillään kehityshäiriötä ultrien perusteella ja koko raskaudesta meni viimeinenkin ilo.

Miehestä ei myöskään ole tukea näissä murheissa.



3.Meillä on luultavasti kosteusvaurio kylppärissä,tosin ei rahaa remonttiin.Toisaalta jos muutan pois,niin samapa tuo mulle on.

Nyt kuitenkin saa päivittäin kärsiä nuhasta jne oireista.

Sun ikäisenä mä olin avoliitossa toivottoman tapauksen kanssa, mutta tapasin elämäni miehen joka oli naimisissa... Sain miehen ja siinä sivussa 2 teini-ikäistä lasta... nyt ne on jo täysi-ikäisiä ja omillaan ja me ollaan oltu jo vuosia onnellisesti naimisissa.



Sun ikäinen sisareni taas on ollut 5v naimisissa ja yrittänyt 3v lasta, jota ei vaan kuulu.