tamatu alias tiitikselle poika

Niinhän se meni että meidän poika ehti juuri ja juuri MARRASKUISEKSI..eli poika syntyi 30.11 klo 23.13 erittäin pitkän 19h synnytyksen jälkeen kiirellisellä sektiolla. Oli mokoma tulossa kasvot edellä ja ennenkuin se huomattiin alkoivat sydänäänet laskea. Toimenpide sujui hyvin ja onnelline isä sai pojan syliinsä jo 23.30.



Synnytys käynnistyi 30.1 klo 1.30 ja jo klo 4 neljä supistukset olivat säännölliset, 5min välein ja kesto 40-60s. Sairaalassa oltiin jo todella hyvissä ajoin kun en oikein teinnyt että onko tämä nyt sitä vai ei, joten päätettiin lähteä katsastamaan tilanne. Sairaalassa oltiin 6.15 ja tilanne oli kyllä ihan alussa. 11 aikaan supistukset jatkuivat 3min välein ja kesto noin 1,5min että aikamoista tuskaa, mutta avautuminen eteni hitaasti. 14.00 siirryttiin saliin ilokaasulle ja klo 16 sain epiduraalin joka kyllä todellakin oli taivas :))), lapsivesi meni myöskin samoihin aikoihin, mutta avautuminen eteni hitaasti. Sydänäänissä tuli lieviä muutoksia jo 20 aikaan ja klo 22.45 teki lääkäri päätöksen sektiosta, tällöin olin jo auki 9cm. Spinaalissa sektio tehtiin ja heräämössä olin puolen yön aikaan. Mies ja poika tulivat pikaisesti minua katsomaan ennen osastolle siirtoa ja minut siirrettiin heidän luokseen 3 jälkeen. Ja aivan kuin tässä ei vielä olisi ollut tarpeeksi niin hemoglobiini laski aika reippaasti ja edelleen haavojen reunoissa varsinkin vasemmalla on hermosärkyä joka ei taltu lääkkeillä, kipu voi kuulemma jatkua jopa viikkoja. Kipu on pahempi kuin synnytyskipu :(((( ja liikerajoitteisuus on valtava. Onneksi saimme sairaalassa perhehuoneen ja rakas avomieheni osoitti kuinka äärettömän ihana ja välittävä hän on..hän on hoitanu poikamme lähes tulkoon kokonaan(vaippaakaan en ole vielä vaihtanut) ja lisäksi hoiti myös minut, auttoi sängystä ylös ja vessaa jopa housut jalkaan ja siteen vaihdoissa avusti,ruuat ja juomat toi viereeni..voitte vain kuvitella sitä rakkauden määrää mikä häntä kohtaan minulla on. Nyt jo elämä tuntuu voittavan ja pärjäilen jo itseksenikin, mutta onnellisessa asemassa olen sillä mies jatkaa isyyslomaansa vielä tämän ja ensi viikon ollen korvaamattomana apuna minulle ja pojalle.



Kaiken kaikkiaan todella rankka kokemus mutta poiskaan en tota lopputulosta vaihtaisi!!!! Tänään kotiuduttiin 18 aikaan ja poika matkusti autossa hienosti nukkuen koko matkan, uni jatkunut myös kotona välillä vähän tankaten tissiä :)))

Olo on kuitenkin hyvin hyvin onnellinen..

Kiitos kaikille marrasmammoille ajatusten vaihdoista ja vinkeitä aj ideoista mitä tällä palstalla ollaan vaihdettu ja rupatellaan jatkossa vauvapuolella :))



Nyt on mentävä nukkumaan, univelkaa hirvittävästi.



t.Tiitis ja poik, ai niin strategiset mitat meinas unohtua 3815g, 49cm ja pipo 34