Olemme tukiperheenä viidelle lapselle.

varmaan olette pelastus kolmelle perheelle. Toivottavasti jaksatte tuota niin pitkään kuin lapsilla tarve on.

aika usein heidän ongelmansa näkyvät vasta myöhemmin. Vaikka isä ja äiti haluavat jakaa vanhemmuuttaan sinne ja tänne, eivät ne lapset välttämättä saa hyötyä siitä, että he jäävät sivuun.

tukiperheenä. Uskon, että tulemme jaksamaan myös nuorimmaisten kanssa niin pitkään kuin tukiperhettä tarvitsevat, ovat nyt iältään 2 ja 4 v.



Isommat lapset ovat erityislapsia ja iältään 2 x 15 v ja 13 v.



ap.

Etenkin jos pystytte iloitsemaan lapsista ettekä kohtele epäoikeudenmukaisesti heitä.



Itsekin mietin sitä ja minua on kehoitettukin siihen mutta tuo terveys.

aika usein heidän ongelmansa näkyvät vasta myöhemmin. Vaikka isä ja äiti haluavat jakaa vanhemmuuttaan sinne ja tänne, eivät ne lapset välttämättä saa hyötyä siitä, että he jäävät sivuun.

mutta en usko itse tuohon. Nytkin painattivat viikonlopun menemään, yhdessä touhuten ja leikkien. Siis omat ja lainatut.

Pienimpien kanssa saavat olla isosisaruksen roolissa.

Jotain jää pois, sen myönnän. Jotain muuta tulee tilalle monin verroin.

onko viikonloppua jolloin ei olisi ketään vierasta lasta teillä.



Paljonko tuosta tienaa rahaa?



En usko puhtaaseen auttamisenhaluun, tuohan on työtä jota tehdään rahasta.

on se yleisin periaate. Mutta meillä on järjestelty hieman toisin yhden perheen kohdalla, sillä he eivät hyödy viikonlopuista mikä sopii myös meille hyvin.



eli meillä menee tukiperheilyyn yksi tai kaksi viikonloppua kuussa. Se ei oikeastaan muuta perheen elämää. Ollaan molemmat venhemmat pääsääntöisesti lasten kanssa tuolloin, jolloin kukin lapsi pääsee myös valitsemaan yhteisestä tekemisestä sen mikä enemmän kiinnostaa, esim, ruuanlaitto vai leikki, puiden teko/haku vai ulkoilu muuten vaan, retki vai kotitouhut.



Maksetaanhan siitä jotain. n. 25 e/vrk hoitopalkkiota ja 13 e/vrk kulukorvausta. Kyllä siitä jää käteenkin. tiedän, että jossain maksetaan paremminkin, mutta maksetaan siitä huonomminkin. Meille tämä on ok.



ap.

Meilläkin on ollut välillä harkinnassa tukiperheeksi rupeaminen.



Itseäni mietityttää

- Miten lapset suhtautuvat siihen että joutuvat jakaa vanhempien ajan ja ehkä omat tärkeätkin lelut ?

- Miten te itse jaksatte tukiviikonloput onko ne paljon tavallsita elämää rankempia ?

- Oireilevatko nuo luonanne käyvät lapset pahoin vai ovatko ihan tavallisia lapsia ?

- Kävittekö koulutukset alkuun ?



Meillä itsellä on kolme lasta jotka kaikki alakoulussa. Tilaa olisi talossa ja autossa. Meillä minä olen asiasta innokkaampi mutta mieskin hyväksyisi asian.



Harkinnassa on sekä virallinen tukiperhetoiminta että joku apua tarvitseva "epävirallinen" tuttavaperhe ilman byrokratiaa (ja korvauksia).

Tai no... Ensimmäinen puoli vuotta ON rankkaa. Lapsilla on ikävä, emme vielä tunne heitä ja heidän tapojaan ja tarpeitaan kovin hyvin, he eivät vielä tunne meitä.



Toinen puolivuotinen yleensä alkaa jo olla hiemen helpompaa. ja lopulta päästään siihen, että yhdessä vaan perheen kanssa todetaan että ens viikonloppuna muuten tulee pekka ja pietu, vois tehdä sitä ja tota vaikka, mut tuota hommaa ei sit ens viikonlopulle. J aettä tehdäänpä pedit jo nyt valmiiksi niin ei tavi sit perjantaina miettiä. Lapset tulee ja sanoo "terve, mulla on nälkä, mitä on ruuaksi" - ja siitä se viikonloppu lähtee.



Me emme käyneet koulutuksia.



Oirelevat ja ovat tavallisia :D Vähän on sellaista huomionhakua ja tottelmattomuutta/ ylivilkkautta. Homma sujuu kun muistetaan pitää tietyt rajat.



Meillä lapset ovat aina eläneet tätä arkea. Nuorimpien kohdalla tulee joskus nurinaa siitä, että legot ja leikit vähän hajoaa, mutta vastapainoksi saavat olla osaavia ja taitavia isompia. Ollaan ne hienoimmat ja tärkeimmät legorakennelmat yritetty laittaa kaappiin vierailun yli, mutta kun ei aina muisteta...



Meillä on näiden virallisten tukilasten lisäksi myös liuta lasten kavereita usein leikkimässä ja yöpyilemässä. mutta myös omat lapset käyvät toisaalla leikkimässä & yökylässä. Se on meidän perheen tapa elää ja nauttia elämästä.



Miehen osuus ja rooli on meillä erittäin suuri. Ilman miehen panostusta emme olisi voineet jaksaa. Silti myös meillä minä olen enemmän vastuussa, siis se henkilö joka vastaa siitä että ruokaa riittää ja homma toimii.



ap.

Meilläkin käy paljon lasten kavereita kyläilemässä. Yökyläilijöitä ei ole juurikaan ollut mutta päivisin melkein jokapäivä on kavereita. Omat lapset eivät halua juuri koskaan muualle kylään joten kaverit tulevat sitten meille. Ja se sopii kyllä meille.



Itse olen odotellut että omat lapset ovat riittävän omatoimisia jne ennenkuin on itsellä riittävästi aikaa ja annettavaa. Mutta kohta alkaisi olla se aika...



Kiitoksia mielenkiintoisesta vastauksesta



- 11