Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat "liian korkeat vaatimukset" joita joillain kuulemma on parinvalinnassa?
20.01.2013 |
Onko käytännön esimerkkejä kerrottaviksi? Ei kai kukaan aikuinen oikeasti kelpuuta vain leffatähteä tai miljonääriä?
Kommentit (169)
En ole koskaan ymmärtänyt näitä valituksia toisten ihmisten liian korkeista kriteereistä. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi ottaa "väärä" kumppani, sellainen joka ei sytytä? Eikö ylipainoinen yksinhuoltajaäitikin saa odottaa sitä ihanaa miestä, johon rakastua?
mutta jos se ylipainoinen yh odottaa että joku hyväkroppainen, hyvin tienaava, hyvännäköinen, suht nuori ja lapseton ottaa ja rakastuu häneen, ja tyrmää sen takia sen ok näköisen, hieman ylipainoisen, keskituloisen, eronneen Erkin jolla on lapsia ja joka on muutoin kunnollinen mies, on vaatimukset sillä yh:lla hiukkasen liian korkealla.
Haaveillahan saa vaikka Eerikäisen Eskosta, mutta jos sen takia ei lähde kokeilemaan että onnistuuko suhde sen eronneen Erkin kanssa niin on turha katkeroitua "kun en mä koskaan löydä ketään".
Liian korkeista vaatimuksista puhun itse silloin kun sen vaatijan ei täytä itsekään niitä kriteerejään.
Joo, voihan se timmi ja hyvätuloinen mies kiinnostua siitä ylipainoisesta yh:sta, mutta kumppania etsiessä tulisi olla realistinen. Ei, ei ole oikein sietää huonoa kohtelua jne, mutta joku realismi niihin ulkonäkövaatimuksiin ja muihin pitäisi olla.
Vaikka en hirveästi pidäkään Laasasen teorioista, on hänen markkina-arvo jutuissaan jokin totuus, valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Nainen 37-vuotias. Akateemisesti koulutettu, hyvä työpaikka. Varallisuutta vähän, asuu vuokralla, ei autoa. Kaksi alle kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta. Ylipainoa 25kg, mukava tyyppi, mutta aika musta-valkoinen ja neuroottinen rasitukseen asti. Ihan hyvä perusnainen silti. Miehen pitäisi olla: - lapseton - urheilullinen - todella iso palkka/hyvä asema töissä - miehekäs, hyvännäköinen, karismaattinen - ikää max 40 - hieno kämppä ja auto valmiiksi (siis omistusasunto ja velaton auto) - hauska - tykkää naisen lapsista - sivistynyt - ahkera kotitöissä Ja sitten oikeasti oli tarjolla: - tavallinen insinööri hyvässä työssä, ikää 39 - kaksi lasta ennestään - kiva rivarikoti ja tavallinen japsi pihassa, mutta ei luksusta - mukava - hiukan löysä kroppa ja silmälasit Ei kelvannut, koska oli niin "turn off".
En ole koskaan ymmärtänyt näitä valituksia toisten ihmisten liian korkeista kriteereistä. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi ottaa "väärä" kumppani, sellainen joka ei sytytä? Eikö ylipainoinen yksinhuoltajaäitikin saa odottaa sitä ihanaa miestä, johon rakastua?
mutta pitää myös huomioida että on itse täysin syyllinen siihen että ei ketään saa. Eikä ole oikeutta valittaa yksinäisyyttä
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, joiden mielestä on ihan ok ja hyväksyttävää käytöstä mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta, johon ei ole ihastunut, ja jota kohtaan ei tunne minkäänlaista vetoa vain siksi että ei tarvitsisi olla yksin? Ja siis nimitättekö tuota järjestelyä parisuhteeksi? Ja teidän mielestänne on ihan ok tuhlata elämäänsä ja jonkun miehen elämää noin, samalla estäen sitä kumppaniakin löytämästä itselleen naista, joka oikeasti rakastaisi ja haluaisi häntä (sensijaan että vaan tyytyy siihen, mitä oli tarjolla). Totta helvetissä mulla on oikeus valittaa yksinäisyyttä, ihan siinä missä paskoihin liittoihin menneillä ihmisillä on oikeus valittaa paskoja liittojaan (vaikka heillä olisi ihan samat, jopa paremmat mahdollisuudet kuin mulla vaihtaa yksinäisyys paskaan ja tunteettomaan liittoon vaihtaa paskat liittonsa yksinäisyyteen). Ei se, että mulla olisi tossa vierellä joku möllykkä jonka kanssa meillä ei ole oikein mitään tunteita toisiamme kohtaan tai juuri mitään sanottavaakaan toisillemme, veisi pois sitä yksinäisyyttä, halua RAKASTAA ja himoita ja samalla juuri tämän ihmisen taholta tulla rakastetuksi ja himoituksi. Ei vaikka tää möllykkä olis miten kunnollinen ja suihkussakin kävisi säännöllisesti.
Jos vaadit noin naurettavia niin et voi vaatia että ketään ei löydy.
useimmiten nuorten miesten mielestä:
- naisen oltava hyvännäköinen
- naisen oltava hyvännäköinen
- naisen oltava hyvännäköinen
- naisen oltava hyvännäköinen
- naisen oltava vaaleahiuksinen
- nainen ei saa olla vanhempi kuin mies
- nainen ei saa olla kokeneempi kuin mies
- naisen tehtävä nurisematta kotityöt
- naisen oltava koulutettu, urheilullinen, taiteellinen ja sivistynyt
Naiset taas asettavat tällaisia vaatimuksia:
- miehen oltava komea
- miehen oltava lihaksikas
- miehen oltava urheilullinen
- miehen oltava johtaja-ainesta ja siitä on oltava näyttöä
- miehen oltava tummatukkainen
- mies ei saa olla nuorempi kuin nainen paitsi jos nainen yli 40 v
- miehen oltava kokenut
- miehen oltava musikaalinen, koulutettu ja sivistynyt
Ja vain siksi, kun mä olin sinkku (satunnaisia seurusteluja lukuunottamatta) peräti 35-vuotiaaksi. Mulla ei kuitenkaan ollut oikeestaan mitään muita vaatimuksia kuin se, että tuntee, että tässä se on. Mulle piti vain olla sellainen mies, että sen vaan tietää, että mies on se oikea.
Ja tulihan se oikea sieltä lopulta, kun mä olin jo oikeestaan asennoitunut siihen, ettei miestä löydy. Joskus kannattaa odottaa, eikä tyytyä johonkin, joka ei ole ihan sitä, mitä haluaisi. Täyden kympin miestä kannatti odottaa :)
Nainen saa aina miehen
ellei ole vammainen tai vastaavaa. Rahaa siinä ei tarvita.
Tai en minä ainakaan ole saanut 38-vuotiaaseen mennessä. En ole vammainen enkä edes läski tai erityisen ruma, tavallisen näköinen. Mutta olen ilmeisesti jotenkin pelottava, kun olen hiljainen ja vakavaluonteinen, enkä sellainen avoin ja sosiaalinen ja huumorintajuinen, mitä kaikki miehet tuntuu hakevan. Miehet joita olen tapaillut tuntevat itsensä vaivaantuneeksi seurassani eivätkä siksi halua enää nähdä, joten en ole saanut ketään vakikumppaniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...on sellaisia, että niistä kiinni pitämällä jää yksin ja sitten valittaa siitä yksinäisyydestään.
Kohtaloaan voi surkutella, jos deal breakerina on vain tyyliin väkivalta ja alkoholismi ja siitä huolimatta ei löydä ketään. Mutta silloin varmaankaan ei valita sitä, että voi kun ei ole tullut vastaan ketään sopivaa, vaan valittaa sitä että itse ei kiinnosta niitä sopivia.
Mutta, yleensäkin, kun ihminen sanoo jonkun kriteerin, niin onhan niissä yleensä tosi paljon tulkinnan varaisuutta. Esim. ei alkoholiongelmaa, miten kukakin tämän tulkitsee ja mitkä on niitä merkkejä, joista häipyy.
Luulisin, että vaikka kuinka yrittäisi tehdä listaa, niin tosiasiassa sellaisen ihmisen kanssa sitä päätyisi yhteen ja olisi jotain toivetta parisuhteessa pysyä, jonka kanssa on mukava olla. Sitä taas ei voi määritellä, mistä se mukavuus, kotoisuus, luottamus, turvallisuuden tunne tms. tulee.
En minäkään sinkkuna valkkaisi tupakointia ja ryyppäämistä toivelistalle tietenkään, koska en itse polta enkä juo ja koska ne on minun näkökulmasta ajan ja rahan hukkaa, molemmat lisäksi vahingollisia ihmiselle ja muutenkin tosi typeriä tapoja. Mutta kun parisuhteessa mies polttaa ja juokin enemmän kuin suositus on, niin en minä tästä mihinkään lähde niin kauan kun nuo tavat ei hallitse elämää. Ja vaikka jossain tilanteessa alkaisivatkin häiritä, silti asioiden pitäisi mennä aika pitkälle ennen kuin lähtisin. Kaikki on suhteellista.
Ja vain siksi, kun mä olin sinkku (satunnaisia seurusteluja lukuunottamatta) peräti 35-vuotiaaksi. Mulla ei kuitenkaan ollut oikeestaan mitään muita vaatimuksia kuin se, että tuntee, että tässä se on. Mulle piti vain olla sellainen mies, että sen vaan tietää, että mies on se oikea.
Ja tulihan se oikea sieltä lopulta, kun mä olin jo oikeestaan asennoitunut siihen, ettei miestä löydy. Joskus kannattaa odottaa, eikä tyytyä johonkin, joka ei ole ihan sitä, mitä haluaisi. Täyden kympin miestä kannatti odottaa :)
kai se sitten vaan on niin, ettei mulla ole oikeasti kovin suurta hinkua parisuhteeseen, koska minä EN halua jotain ihan ok kunnon miestä, jota kohtaan mulla ei ole mitään tunteita. Ei minulla ole mitään pakkomiellettä olla parisuhteessa, viihdyn yksinkin varsin hyvin.
Mutta kyllä haaveilen rakastumisesta, sellaisesta että tosiaan tulisi tunne että tässä se on on, että tulisi sekä seksuaalinen että persoonien puolesta vetovoima toisiimme... En halua vain yhteiseloa yhteiselon itsensä vuoksi vaan sellaisen jota oikeasti rakasta ja haluan. Kai tämä sitten on nykyaikana epärealistista, kun maailma on käynyt niin epäromanttiseksi, että ihmiset valitsee parinsakin jonkun ominaisuuslistojen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos tuollainen listojen rustaaminen on huono merkki joka ennustaa pitkäaikaista sinkkuutta. Ei elämä toimi niin että ihmisiä shoppaillaan kuin jotain elektroniikkaa ominaisuuslistan perusteella.
jos tuollainen listojen rustaaminen on huono merkki joka ennustaa pitkäaikaista sinkkuutta. Ei elämä toimi niin että ihmisiä shoppaillaan kuin jotain elektroniikkaa ominaisuuslistan perusteella.
Siunausta sinne seurakuntatyöhön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kautta aikojen ollut yksi kaveri joka luetteloi tulevan sulhasensa (epärealistisia ja pinnallisia) ominaisuuksia. Parisuhde löytyi pitkästi yli kolmekymppisenä ja kaveripiirin viimeisenä. Onneksi sentään löytyi.
Itselleni ainakin on vain osunut "oikea" ihminen kohdalle, kaikkine vikoineen. Koen, ettei sellaista tyyppiä olekaan, joka olisi kaikin puolin täydellinen. Tärkeintä minulle on että viihdytään miehen kanssa yhdessä.
Joo, mieheni tekee minua vähemmän kotitöitä, viettää aikaa koneella ja autojen parissa, harrastelee oluita eikä ole kovin sporttinen, mutta mitä sitten? En minäkään ole. :-) Tärkein kriteeri on että puolison kanssa saa rentoutua ja olla ilman suorittamisen tuntua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko ihmisillä on joku kriteerilista?
Itselleni ainakin on vain osunut "oikea" ihminen kohdalle, kaikkine vikoineen. Koen, ettei sellaista tyyppiä olekaan, joka olisi kaikin puolin täydellinen. Tärkeintä minulle on että viihdytään miehen kanssa yhdessä.Joo, mieheni tekee minua vähemmän kotitöitä, viettää aikaa koneella ja autojen parissa, harrastelee oluita eikä ole kovin sporttinen, mutta mitä sitten? En minäkään ole. :-) Tärkein kriteeri on että puolison kanssa saa rentoutua ja olla ilman suorittamisen tuntua.
Ei kaikilla ihmisillä ole pariutumisen tarve "hinnalla millä hyvänsä". Jos sitä sopivaa, joka myös kolahtaa, ei tule vastaan, voi olla oikein mainiosti yksinkin.
Miksi myydä itsensä halvalla ja tyytyä huonoon? Jos on niin läheisriippuvainen, ettei yksin pärjää, niin millainen parisuhde siitä syntyy?
yhden tietyn maan (Aasiassa) kansalaiset poikaystävikseen. Yllättäen on sillä rintamalla ollut kovin hiljaista... Ehkä se joskus sitten lankee muihinkin, vielä on aikaa kun neitokainen on sentään vasta 24.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katso peiliin ja kerro rehellisesti kurkistaako sieltä jotain tälläistä:
Yhdellä kaverilla oli vaatimuksina:
-yliopistotutkinto
-hyvä ammatti
-asunto
-rahaa
-auto
-urheilullinen
-todella hyvännäköinen (mitä ikinä tarkoittaakaan)
-uskollinen
-ei juntti (??)
-sosiaalista elämää
itte ei ollu mikään ruusunen eikä itellä mikään kohta täyttynyt. On toistaseks sinkku. Ihme.
Hauska ketju!
Erottuani tein pitkän kriteerilistan. Kriteerilistan päällimmäisenä oli, että haluan miehen, joka on tunne-elämältään tasapainossa, osaa rakastaa itseään, rakastaa minua aidosti ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen, sekä että välillämme on magnetismia ja mies on hyvä rakastelija.
Sain tällaisen miehen. Ja siinä sivussa sain pinon asioita, joista en pidä.... sain tupakoitsijan, konkurssintehneet persaukisen miehen, joka ei ole edes ylioppilas...
Mutta taivas tätä magnetismia.... tiedän, että tuo on minun elämäni mies...
Minusta on hyvä tehdä listoja, koska se kertoo siitä, että tietää, mitä haluaa. Mutta listoissa on hyvä olla "tärkeysjärjestyksiä". Mistä olet valmis tinkimään? Jos löydät miehen, joka täyttää sadan kohdan listan, mutta välillänne ei ole kaveruutta enempää, niin kelpaako se sinulle? Minulle ei todellakaan kelpaisi. Miehen kanssa pitää olla vetovoimaa.
Miksi pitäisi tyytyä sellaiseen, joka ei täytä niitä tarpeita joita parisuhteelta hakee? Mieluummin olen yksin, kuin vietän elämäni ihmisen kanssa jonka kanssa se homma ei tunnu 100% hyvältä.
Sitä en tajua, miten vaaditaan hyviä tuloja, eikö se riitä, että mies/nainen elättää itsensä? Itse en ainakaan elä kenenkään toisen rahoilla, vaan kustannan omat juttuni ja oletan kumppanini tekevän samoin. Enkä ole koskaan vaatinut mitään tiettyä koulutusta, koska eihän se kerro ihmisestä kovinkaan paljoa, esim. että minkälaiset arvot on, miten tekee kotitöitä tai on lasten kanssa. Suurimmat kriteerini ovatkin olleet henkisiä; se miten kohtelee minua ja muita ihmisiä, yleinen elämänasenne yms.
Naisten ja miesten eroja? Mulla ei ole ikinä ollut mitään kriteereitä mielessä. Fiiliksellä ja tutustumisella on selvinnyt tuleeko suhteesta pysyvämpi vai ei.
Ja tosiaan. Lukion läpi 7,5 keskiarvolla, kauppatöitä sun muita duunailin 20v. Heräsin myöhemmin 26v ja hommasin maisterin paperit. Nyt 40 onnellisesti naimisissa saman naisen kanssa kuin silloin parikymppisenä.
Et voi pelata varman päälle, ei ne rikkaat ole hölmöjä. Et saa huijattua ketään rakastumaan, ja nämä taka-ajatukset ja kriteerit paistavat läpi... Sorry!
ellei ole vammainen tai vastaavaa. Rahaa siinä ei tarvita.