Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat "liian korkeat vaatimukset" joita joillain kuulemma on parinvalinnassa?
20.01.2013 |
Onko käytännön esimerkkejä kerrottaviksi? Ei kai kukaan aikuinen oikeasti kelpuuta vain leffatähteä tai miljonääriä?
Kommentit (169)
Jos ihminen ei oikeasti halua parisuhteeseen, hän verhoaa asenteensa asettamalla kumppanille niin kovat vaatimukset, että ei ole pelkoa niin loistavan tyypin löytymisestä.
Ihan sama tilanne siis kuin joillakin lintsari-lusmuilla työnteon suhteen. Kyllähän tästä töihin mennään vaikka huomenna, kunhan vain. Ja sitten niin kovat ehdot, että eivät varmasti täyty.
Ei saa olla haluamatta parisuhteeseen, vai mikä juttu tää nyt on?
Mulla on ainakin se tilanne, että en suostu mihin tahansa. Rima on aika korkealla sen suhteen, milloin olen vapaudestani valmis luopumaan. Jos ei tietyt kriteerit täyty niin olen vallan hyvin ilmankin. Mutta ei ne mitään tekosyitä ole.
Ei parisuhde ole mikään vankila. Jos sulla on tollanen ajatus parisuhteesta niin ei kannatakkaan siihen mennä. Ihan toisen osapuolen takia.
Ei kannata paljoa muiden kanssa muutenkaan olla. Ne harmittavasti sotkee sun elämää. Kannattaa olla ihan yksi ilman sukulaisia ja kavereita. Niin saa tehdä koska vaan ja mitä vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinkkuna siis, ja kavereideni mielestä vain ja ainoastaan siksi, että minulla on liian korkeat vaatimukset.
Sinulle nr. 13:
Olit kirjoittanut otsikkoon "kaverit", siis lainausmerkeissä tuon sanan. Jos on tosiaan kyse "kavereista", miksi välittäisit heidän mielipiteistään?
Toisekseen en usko kenenkään pitävän luettelemiasi asioita liiallisina vaatimuksina. Ehkä et ole koskaan todella kertonut heille millaista miestä etsit.
Lisäksi, ehkä he ovat kuitenkin seuranneet sinun elämääsi joitakin vuosia ja ovat huomanneet, että tuosta näennäisen vaatimattomasta listasta huolimatta et ole kelpuuttanut miehiä, jotka siihen sopivat.
listaukset ovat naurettavia. Ihastuminen kun ei yleensä noudattele mitään logiikkaa. Sitten kun ns. kolahtaa, se on ihan yhdentekevää onko toisella "riittävät" tulot, timmit vatsalihakset jne.
On myös kohtelias herrasmies (ikää about 34v), aukoo ovet ja jonottaessa naisena saan mennä ensin jne.
Öö siis eikö tuo ole ihan normaalia tavallista köytöstä? Vai missään ihmeen junttiloissa pyöritte?
Liian korkeat vaatimukset ovat sellaisia, joita ei itsekään täytä, ja/tai jotka johtavat pitkään yksinäisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...näyttää olevan suurempi ongelma se, ettei ole vaatimuksia ollenkaan. Kuka tahansa kelpaa, kunhan ei tarvitse olla yksin.
miesten vaatimuksia naisille. Yleensä miehet toivovat n. 10 v nuorempaa, hoikkaa urheilullista naista (kuvan perusteella ovat itse ylipainoisia tavallisen oloisia pulliaisia). Joillakin on jopa painokriteerit naiselle. Toki pitää olla älykäs, lempeä, pitää ruoanlaitosta, matkustelusta, seksistä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kelpaa sellainen mies joka ei voi naisen elintasoa nostaa!?
Kannattaa miesten olla todella varuillaan.
Naiset eivät ole tyytyväisiä ennenkuin ovat huomattavasti
tasa-arvoisempia kuin miehet!
Naiset haluavat vain miehen rahat!
- Nainen 37-vuotias. Akateemisesti koulutettu, hyvä työpaikka. Varallisuutta vähän, asuu vuokralla, ei autoa. Kaksi alle kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta. Ylipainoa 25kg, mukava tyyppi, mutta aika musta-valkoinen ja neuroottinen rasitukseen asti. Ihan hyvä perusnainen silti. Miehen pitäisi olla: - lapseton - urheilullinen - todella iso palkka/hyvä asema töissä - miehekäs, hyvännäköinen, karismaattinen - ikää max 40 - hieno kämppä ja auto valmiiksi (siis omistusasunto ja velaton auto) - hauska - tykkää naisen lapsista - sivistynyt - ahkera kotitöissä Ja sitten oikeasti oli tarjolla: - tavallinen insinööri hyvässä työssä, ikää 39 - kaksi lasta ennestään - kiva rivarikoti ja tavallinen japsi pihassa, mutta ei luksusta - mukava - hiukan löysä kroppa ja silmälasit Ei kelvannut, koska oli niin "turn off".
En ole koskaan ymmärtänyt näitä valituksia toisten ihmisten liian korkeista kriteereistä. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi ottaa "väärä" kumppani, sellainen joka ei sytytä? Eikö ylipainoinen yksinhuoltajaäitikin saa odottaa sitä ihanaa miestä, johon rakastua?
mutta pitää myös huomioida että on itse täysin syyllinen siihen että ei ketään saa. Eikä ole oikeutta valittaa yksinäisyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Nainen 37-vuotias. Akateemisesti koulutettu, hyvä työpaikka. Varallisuutta vähän, asuu vuokralla, ei autoa. Kaksi alle kouluikäistä lasta edellisestä suhteesta. Ylipainoa 25kg, mukava tyyppi, mutta aika musta-valkoinen ja neuroottinen rasitukseen asti. Ihan hyvä perusnainen silti. Miehen pitäisi olla: - lapseton - urheilullinen - todella iso palkka/hyvä asema töissä - miehekäs, hyvännäköinen, karismaattinen - ikää max 40 - hieno kämppä ja auto valmiiksi (siis omistusasunto ja velaton auto) - hauska - tykkää naisen lapsista - sivistynyt - ahkera kotitöissä Ja sitten oikeasti oli tarjolla: - tavallinen insinööri hyvässä työssä, ikää 39 - kaksi lasta ennestään - kiva rivarikoti ja tavallinen japsi pihassa, mutta ei luksusta - mukava - hiukan löysä kroppa ja silmälasit Ei kelvannut, koska oli niin "turn off".
En ole koskaan ymmärtänyt näitä valituksia toisten ihmisten liian korkeista kriteereistä. Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi ottaa "väärä" kumppani, sellainen joka ei sytytä? Eikö ylipainoinen yksinhuoltajaäitikin saa odottaa sitä ihanaa miestä, johon rakastua?
mutta pitää myös huomioida että on itse täysin syyllinen siihen että ei ketään saa. Eikä ole oikeutta valittaa yksinäisyyttä
Onko oikeasti olemassa ihmisiä, joiden mielestä on ihan ok ja hyväksyttävää käytöstä mennä parisuhteeseen ihmisen kanssa jota ei rakasta, johon ei ole ihastunut, ja jota kohtaan ei tunne minkäänlaista vetoa vain siksi että ei tarvitsisi olla yksin? Ja siis nimitättekö tuota järjestelyä parisuhteeksi? Ja teidän mielestänne on ihan ok tuhlata elämäänsä ja jonkun miehen elämää noin, samalla estäen sitä kumppaniakin löytämästä itselleen naista, joka oikeasti rakastaisi ja haluaisi häntä (sensijaan että vaan tyytyy siihen, mitä oli tarjolla).
Totta helvetissä mulla on oikeus valittaa yksinäisyyttä, ihan siinä missä paskoihin liittoihin menneillä ihmisillä on oikeus valittaa paskoja liittojaan (vaikka heillä olisi ihan samat, jopa paremmat mahdollisuudet kuin mulla vaihtaa yksinäisyys paskaan ja tunteettomaan liittoon vaihtaa paskat liittonsa yksinäisyyteen).
Ei se, että mulla olisi tossa vierellä joku möllykkä jonka kanssa meillä ei ole oikein mitään tunteita toisiamme kohtaan tai juuri mitään sanottavaakaan toisillemme, veisi pois sitä yksinäisyyttä, halua RAKASTAA ja himoita ja samalla juuri tämän ihmisen taholta tulla rakastetuksi ja himoituksi. Ei vaikka tää möllykkä olis miten kunnollinen ja suihkussakin kävisi säännöllisesti.
Kannattaisi hyvät naiset miettiä, kuinka ehdottomia nää listat on. Jos tapaatte miehen, joka täyttää 8 kriteeriä 10stä ja tuntuu sopivalta, niin eikö kannattaisi mennä edes ekoille treffeille?
Joskus ihmiset ihastuu tyyppeihin, jotka ei lainkaan vastaa ennakkoehtoja. Eli älkää olko niin ehdottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naiset haluavat vain miehen rahat!"
jaa, mitkä rahat? onko niillä edes?
"Naiset haluavat vain miehen rahat!"
jaa, mitkä rahat? onko niillä edes?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naiset haluavat vain miehen rahat!"
jaa, mitkä rahat? onko niillä edes?
Näille nykyprinsessoille miehen alle 30ke vuositulot = ei mitään
"Naiset haluavat vain miehen rahat!"
jaa, mitkä rahat? onko niillä edes?
Näille nykyprinsessoille miehen alle 30ke vuositulot = ei mitään
Eipä myöskään yksikään mies olisi musta kiinnostunut ilman mun päälle 40 keu tuloja. Jos ei ole ulkonäköä, sitä pitää kompensoida muilla jutuilla. Fiksut (like me) pärjää aina! Opetelkaa pelaamaan :D
Naisilla on usein aivan pöllöjä vaatimuksia. Mä olen itse hyvässä asemassa oleva +30-v mies. Olen onnekkaasti parisuhteessa, mutta jos etsisin naista, vaatimukseni olisivat:
- itsenäinen ja yksin viihtyvä
- ei hössötä lapsista ja kodista
- naisellinen ja huolehtii itsestään
- hyvä sydän
Nykyinen kumppanini täyttää kaikki kriteerit, mutta en ole tavannut montaa muuta naista, jotka täyttäisivät.
Sopisin monien nirsojen naisten kumppaniksi, mutta kierrän kullankaivajat kaukaa. Ehdoton turn off.
Aikanani kun sinkkuelämää elelin ensimmäisen vakavan suhteeni jälkeen, loihe miespuolinen ystäväni lausumaan, että minulla on liian kovat kriteerit poikakaverin suhteen. "Ota nyt sellanen keskivertojamppa." Niinpä, hyvä muuten, mutta ei minulla ollut kovia kriteerejä. Halusin vain sellaisen, joka veis jalat alta ja rakastaisi minua.
Matkan varrella erehdyin luulemaan rakkaudeksi sitä, kun kelpasin jollekulle. Muistin ystävän neuvon ja päätin, että tämä keskivertojamppa on se oikea. Ei saa vaatia liikaa. Tämän päivän älyllä tiedän ja tajua, ettei se ollut rakkautta. Kiintymystä kyllä, ja yhdessä toimeentulemista. Päätin kuitenkin yrittää ja tuhlasin siinä nuoruuteni. Yrittämisessä. Sainpahan kuitenkin ihanat lapseni ja opin paljon itsestäni.
Nyt jatkan yksinäni, pidän kiteerini korkealla, jos kerran se, että haluaa sukkien pyörivän jaloissa on liikaa vaadittu. Olen mieluumin ilman miestä kuin keskinkertaisessa suhteessa, jossa en saa mitään.
Ei minulla ole ulkonäkö-, tulo- eikä silmienvärikriteereitä. Tottakai miehen pitää omillaan toimeen tulla, kuten minunkin. Ja tietty komeaa on mukavampi katsoa kuin sysirumaa. Tosin rakkaus tekee kummia ja kaunistaa toisen ulkonäönkin. Tiedän sen ihan kokemuksesta.
En minä mitään kadu. Paitsi sitä, etten osannut kuunnella vain itseäni. Koskaan ei saisi ympäristöltä ottaa huonoja neuvoja niitä itse pohtimatta.
On ihan ymmärrettävää, etä joku ei halua puolisoksi nyhveröä, sosiaalisesti ja kielellisesti vajavaista, epäurheilullista nörttiä. Nämä tyypit muuten monesti työttömiä, vaikka koulutusta löytyisikin, ehkäpä tuon sosiaalisen taidottomuuden vuoksi?
Tai alkoholia reippaasti käyttävää, lihavaa, tupakoivaa, Kiitos-huppari-junttia.
Molemmilta tyypeiltä vielä monesti löytyy taustalta jotain mielenterveysongelmaakin.
Mutta epärealistisia vaatimukset ovat siinä vaiheessa, kun odotetaan jotain sadantuhannen vuosituloista nauttivaa, urheilijan kroppaista, viimeisen päälle tyylitietoista ja supliikkia komistusta.
Aikanani kun sinkkuelämää elelin ensimmäisen vakavan suhteeni jälkeen, loihe miespuolinen ystäväni lausumaan, että minulla on liian kovat kriteerit poikakaverin suhteen. "Ota nyt sellanen keskivertojamppa." Niinpä, hyvä muuten, mutta ei minulla ollut kovia kriteerejä. Halusin vain sellaisen, joka veis jalat alta ja rakastaisi minua. Matkan varrella erehdyin luulemaan rakkaudeksi sitä, kun kelpasin jollekulle. Muistin ystävän neuvon ja päätin, että tämä keskivertojamppa on se oikea. Ei saa vaatia liikaa. Tämän päivän älyllä tiedän ja tajua, ettei se ollut rakkautta. Kiintymystä kyllä, ja yhdessä toimeentulemista. Päätin kuitenkin yrittää ja tuhlasin siinä nuoruuteni. Yrittämisessä. Sainpahan kuitenkin ihanat lapseni ja opin paljon itsestäni. Nyt jatkan yksinäni, pidän kiteerini korkealla, jos kerran se, että haluaa sukkien pyörivän jaloissa on liikaa vaadittu. Olen mieluumin ilman miestä kuin keskinkertaisessa suhteessa, jossa en saa mitään. Ei minulla ole ulkonäkö-, tulo- eikä silmienvärikriteereitä. Tottakai miehen pitää omillaan toimeen tulla, kuten minunkin. Ja tietty komeaa on mukavampi katsoa kuin sysirumaa. Tosin rakkaus tekee kummia ja kaunistaa toisen ulkonäönkin. Tiedän sen ihan kokemuksesta. En minä mitään kadu. Paitsi sitä, etten osannut kuunnella vain itseäni. Koskaan ei saisi ympäristöltä ottaa huonoja neuvoja niitä itse pohtimatta.
odottaa jotain sukkien pyörimistä jaloissa. Aikuinen käyttää aivoja valitsemaan kumppaninsa. Ei ihme että liitot ei kestä
Voin kertoa, että jotkut miehet on kotona ihan erilaisia kuin mitä esittää esim. töissä. Ja jos tässä nyt mietit että ei niin kauaa voi esittää, niin voin kertoa että kyllä voi. Jotkut on mestareita näyttämään itsestään juuri sen puolen jonka haluat nähdä.