Erimielisyyksiä miehen kanssa siitä, miten kerrottaisiin lapselle, ettei harrastukseen ole varaa

Parempi tietää, että vanhemmilla ei ole rahaa lapsen haluamaan harrastukseen kuin luulla, että vanhemmat vain välinpitämättömyyttään patistavat sinne järven jäälle luistelemaan.

Lapselle voi ihan hyvin olla rehellinen. Mielestäni lapsella tulee olla käsitys perheen taloudellisesta tilanteesta ja siitä onko varaa merkkivaatteisiin ja kalliisiin harrastuksiin. Toki kannattaa aina painottaa sitä, että ruokaan ja muuhun tavalliseen kyllä rahat riittävät hyvin.

Minä sanon lapsille, ettei ole johonkin varaa, niin miehen mielestä tät ei saisi kertoa lapsille. En ymmäärä, miksi ei?

Enkä tiedä mitä mieltä olen. Hyvä on kertoa totuus lapselle kiertelemättä, mutta toisaalta mua Vituttaa vieläkin kun aina sai lapsena kuulla, "ei oo varaa siihen, eikä tuohon, eikä tähän". Siksi olenkin päättänyt että en sano ikinä lapselleni että "ei ole varaa", sanon vaikka mielummin että "se on kyllä kovin kallis, että eikö löytyisi edullisempaa harrastusta". Ja jos oikeesti olisi joku harrastus mitä lapsi haluaisi niin maksaisin sen, ja jos meillä ei olisi varaa niin lapsi voisi pyytää isovanhemmilta sponssia.

Ei taitoluistelu maksa kuin satasen kausi...

useampia satasia kuukaudessa!

ihmisillä on eri määriä rahaa ja jotkut harrastukset ovat kalliita ja jotkut vähemmän kalliita ja teidän rahat ei riitä kalliisiin.

Näin meillä on tehty kaikkien kolmen lapsen kohdalla, ja tottakai se ottaa aikansa ja lapsi kiukkuaa, mutta kun rehellisesti sen kertoo, niin se on siinä. Lapsi ei mene rikki, mutta ei sitä asiaa kannata kauheasti korostaakaan.

Ymmärrän kyllä miestäni siinä, että jos on kuullut mihin tahansa pyyntöön, että ei ole varaa, niin on voinut tulla aika ikävät fiilikset. No, ehkä tätä ei ihan vielä tarvitse stressata, kun lasta ei ole vielä edes "tilauksessa" ;-)



ap

Esimerkkisi taitoluistelu ei muuten ole moneen vuoteeen kallista jos nuorena aloittaa. Vastakehitysryhmät ja matkat nostavat hintaa runsaasti.

Jääkiekko, jalkapallo..monessa seurassa voi anoa vapautusta maksuista jos on lahjakas lapsi, mutta rahat ei riitä.



Itse en saanut harrastaa ja luuliin se johtuvan rahasta. Sievästi kasvatettuna olin surullinen, mutta ymmärsin että jollei ole niin ei ole.



Vasta keski-iän kynnyksellä äiti sanoi, että rahaa olisi ollut, mutta hän ei halunnut minun satuttavan itseäni. Sepäs vasta vitutti.



Ei lapsi rikki mene jos sille kertoo joidenkin asioiden olevan pois kuvioista, valehtelu se satuttaa ennemmin tai myöhemmin.

Itse olen nykyään vieläpä ihan hyväpalkkainen, mutta olen silti opettanut lapsille (nyt jo teinejä), että kaikkeen ei ole varaa. Oppi on mennyt perille jopa niin hyvin, että lapset tiedostavat että jokin halpa asia kannattaa jättää väliin ja säästää ne rahat johonkin järkevämpään. Esim. hampurilaisella ei käydä jatkuvasti (vähemmällä rahalla tekee kotona maukkaammat purilaiset) vaan "nämä rahat säästetään" esim lasketteluun. Samoin nyt en osta kalliita merkkivaatteita, kun lapsilla on järjetön kasvukausi. Tietävät että kalliita vaatteita voidaan ostaa sitten, kun ne voidaan kuluttaa loppuun, eikä niistä kasveta ulos muutamassa kuukaudessa.



Olemme lasten kanssa jutelleet myös ihan avoimesti siitä, mitä saan palkkaa ja mitä eläminen yleensä maksaa. Nämä tietysti ikätasolla, mutta mitään kiertelyä ja kaartelua en ymmärrä. Enkä sitä, että vähävaraiset yrittävät velaksi pitää lapsensa "samassa tasossa" kavereiden kanssa. Elämä on valintoja täynnä ja tulevaa tulotasoa kannattaa miettiä jo koulutusta miettiessään. Tietysti itsekin painotan lapsille sitä, että raha ei tee onnelliseksi (mutta rahattomuus tuo mukanaan huolta).



En siis ymmärrä aloittajan miehen tapaa kierrellä. Reilumpi olisi todeta, että vanhempien palkoilla ei tehdä kaikkea, mutta sopisiko taitoluistelun sijaan vaikka baletti ja käydään talvisin ulkojäillä luistelemassa.

Ja varsinkin nämä kuvitteellista tilannetta jo valmiiksi murehtivat ihmiset.



'Ei' on ihan käyttökelpoinen sana. Ei tartte perustella. Jos kakara vänkyttää, voi tietenkin lisätä, että äidin ja isän mielestä se on nyt liian kallista, piste.

Itselleni on aina sanottu, jos johonkin harrastukseen ei ole varaa. Harrastamisen määrää se ei ole kuitenkaan laskenut. Sallittuja meillä oli mm. partio, hiihto, yleisurhelu, koripallo, erilaiset urheilukoulut.. kaikissa jäsen- ja kausimaksut hyvin pienet.

(Asuimme siis pienellä paikkakunnalla, missä toimittiin paljon esimerkiksi urheiluseurassa ja harrastusvälineitä kierrätettiin yms., eli ei aina tarvinnut ostaa kalliita välineitä ja valmentaminen ei maksanut).



Mutta kieltolistalla oli mm. ratsastus, soittotunnit yms, jo hinnan takia, mutta myös sen, että niihin olisi pitänyt kuljettaa, eikä meillä ollut mahdollisuutta siihen.



En mennyt rikki :)

Kun sitä alkaa harrastaa ns. Tosissaan. Perusharrastuksena pari sataa vuodessa.

Taitoluistelua kilpailu-ura mielessä harrastavat lapset siirtyvät monta kertaa viikossa harjoitteleviin ryhmiin viimeistään 5-6 vuotiaana, ja silloin pelkät harjoittelumaksut ovat tosiaan monta sataa kuukaudessa. Päälle tulevat sitten varustekulut leirit, kisamatkat ym.

Jo aloittelevan luistelukoululaisen luistimet maksavat uutena vähintään 80e, millään markettiluistimilla ei pääse edes alkuun. Onneksi pienten varusteita liikkuu paljon käytettynä. Rahan lisäksi laji vaatii vanhemmilta aikaa ja sitoutumista. Esim. 5-vuotiaalla voi parhaimmillaan olla 5 harjoitukset viikossa, alkaen klo 14 iltapäivällä.



Vähän ot, mutta oikeasti kannattaa miettiä etukäteen, miten lasten harrastamiseen suhtautuu.

Taitoluisteluakin voi harrastaa ilman kilpavalmennusta. Onhan niitä tryhmiä joissa vaan harjoitellaan ja se ei ole niin kallista.

Kahdesti viikossa. Ei ole kallista. Ja luistimetkin pitää ostaa kouluun joka tapauksessa.

Noi hinnat riippuu pitkälti seurasta, jossa lajia harrastaa.



Meillä maksu on noin 600 vuodessa sisältäen jääharjoittelun 4 krt/vko ja oheisharjoittelun 2 krt/vko.

Tiedän ihan varmasti, että naapurikaupungissa jotkut maksavat näistä samoista tunneista useita satoja kuukaudessa.

Miehesi on hyvä ymmärtää, että perheen taloudellinen ASEMA ei ole sama kuin TILANNE.



Miehesi on ihan oikeassa siinä (varmaan omasta kokemuksestaankin) että perheen rahaongelmia ei ole hyvä vierittää lapsen huoleksi, varsinkaan niin että lasta syyllistetään hänen haluistaan - vaikka joululahjatoiveista kun ovat niiiin kalliita voi voi.



Mutta se, että perhe on ylipäätään suht pienituloinen ei ole rahaONGELMA eikä lasta mitenkään vahingoita ymmärtää pienestä pitäen, että joissain perheissä on ja tulee aina olemaan enemmän rahaa käytettävissä, ja niinollen myös enemmän valinnanvapautta ja mahdollisuuksia kuluttaa ja harrastaa, matkustella jne.



Lapsen on ihan hyväkin tietää ja ymmärtää, että tulotasoja on erilaisia. Ja jos teillä on muuten hyvä perhe, rakkautta ja yhdessäoloa, lapsi ei haluaisi vaihtaa perhettänne toiseen, rikkaampaan, vaikka välillä haaveileekin siitä että voisi saada "mitä haluaa, niinkuin meidän luokan Kalle".



Kyseessä on siis arvokas opetus lapsesta asti: rakkaus ja perhe on tärkeämpää kuin mahdollisuus harrastaa / ostaa / matkustaa mitä / minne tahansa.



Käytännössä pienituloinenkin perhe kyllä kestää YHDEN kalliin harrastuksen, jos lapsi todella intohimoisesti johonkin lajiin innostuu. Pienten ryhmät ja alkeiskoulut ovat aina halvempia ja niissä sen innostuksen voi käydä punnitsemassa.

Lapsen on ihan hyväkin tietää ja ymmärtää, että tulotasoja on erilaisia.

On hyvä tietää suurten tuloerojen olemassaolo, mutta ei lasta tarvitse opettaa niitä hyväksymään.

ihan vaan treeniaikoihin vetoamalla. Täällä taitoluisteluvuorot ovat todella myöhään iltaisin tai sitten sunnuntai-aamuna klo 7. Myöskään jalkapalloa ei aleta harrastamaan, olemme mökillä kaikki viikonloput kun olisi turnaukset kesällä. Mutta onneksi on muitakin harrastuksia.