Meillä 3 lasta joista kukaan ei ole valvottanut öisin

Onneksi olkoon, teiläl on ollut hyvä tuuri tuossa asiassa. Kaikilla ei ole. Kellä mitkäkin murheet, kaikillla jossain vaiheessa jotakin...

Ei kyllä kukaan ole siitä syyllistänyt. EN kauheasti viitsi mainostaa, koska ympärillä niin momia väsyneitä äitejä.

että meillä kaikilla on omat murheet. Toiset vähän valvovat ja toiset menettävät läheisiään mutta mullapa ei koskaan ole ollut tarvetta nostaa itseäni jalustalle tässä asiassa.



En siis juokse kavereiden luona itkemässä miten olenkaan elämässäni kärsinyt enemmän...onneksi!



ap

hyvin nukkuvia lapsiani. Asia vaan tulluit esille kun minulta tätä kysytty.



Itse katson että meillä jokaisella on elämässä omat ristimme ja inhoan sitä piirrettä että katkerana tilitetään toisille ja ns ryvetään tervassa ja höyhenissä. Vaikka sinä olet valvomisesta väsynyt se ei tee toisten vaikeuksista yhtään se vähäpätöisempiä kuin sinunkaan.



Itse olen öitäni valvonut sairaan siskoni petin vieressä ja saanut nukuttua unilääkkeeen voimin. En vaan ole kokenut tarvetta tätä tilittää läheisilleni ja nostaa itseäni jalustalle tämän takia saati halveksia toisten väsymystä!



ap

Pitkä valvominen vaikuttaa mm. niin, että suhteellisuudentaju heikkenee.

toisten alentaminen ja itsensä ylentäminen on luonteenpiirre. Toiki väsymys varmaan sitä vahvistaa mutta nuo ihmiset keksivät tätä toisten halventamista ihan mistä tahansa.

mainostaa ympäri kylää miten hän allergisen lapsen kanssa on niin lujilla ettei kukaan "normaalin" lapsen äiti tiedä raskaasta pikkulapsiajasta mitään. Itse käyttää aina sanaa normaali lapsi...eli hänen lapsensa kai sitten on epänormaali.

Mulla vauva joka välillä valvottaa, välillä ei. Viime yönä heräsi 10 kertaa, toisinaan herää vain kahdesti. Mitä siitä, olen nuori ihminen ja jaksan kyllä valvoa. Ei se väsymys siitä helpota että valitan muille, enkä edes kehtaisi valittaa koska meillä valvotaan vain satunnaisesti.

mainostaa ympäri kylää miten hän allergisen lapsen kanssa on niin lujilla ettei kukaan "normaalin" lapsen äiti tiedä raskaasta pikkulapsiajasta mitään. Itse käyttää aina sanaa normaali lapsi...eli hänen lapsensa kai sitten on epänormaali.

Miten allergisen lapsen kanssa on niiiin kamalaa ja rankkaa? Sehän on kuitenkin vain allergiaa, ei mitään rasittavia luonteenpiirteitä kuten adhd:ssa tms. Miksei voi vain suhtautua, että lapsi nyt syö näin ja näitä ei syö, sillä siisti?

Ja aina kysymys on siitä, että ollaan vain satutti tuurilla saamaan juur sellaiset. Ikään kuin hyvillä perintötekijöillä tai fiksulla hoitamisella ei olis mitään tekemistä asian kanssa. Todennäköisyys saada kolme samanlaista sattumalta on kuitenkin aika pieni.

että meillä kaikilla on omat murheet. Toiset vähän valvovat ja toiset menettävät läheisiään mutta mullapa ei koskaan ole ollut tarvetta nostaa itseäni jalustalle tässä asiassa.

"Mähän olen siis menettänyt äidin ja siskon ja kummin ja kaiman ja toinen jalka haudassa raahautunut siellä täällä, mutta enhän mä sitä mainosta.." ;)

mainostaa ympäri kylää miten hän allergisen lapsen kanssa on niin lujilla ettei kukaan "normaalin" lapsen äiti tiedä raskaasta pikkulapsiajasta mitään. Itse käyttää aina sanaa normaali lapsi...eli hänen lapsensa kai sitten on epänormaali.

Miten allergisen lapsen kanssa on niiiin kamalaa ja rankkaa? Sehän on kuitenkin vain allergiaa, ei mitään rasittavia luonteenpiirteitä kuten adhd:ssa tms. Miksei voi vain suhtautua, että lapsi nyt syö näin ja näitä ei syö, sillä siisti?

Allergisilla lapsilla on heikompi vastustuskyky, joten sairastelevat enemmän. Usein ovat myös huonoja ja ronkeleita syömään ja ehkä vähän jo alipainoisia siinä vaiheessa, kun allergiia saadaan diaagnosoitua. Näiden kaikkien seurauksena sitten nukkuminenkin helposti kärsii.

jos kerran ainoat suuret ongelmat ovat olleet äidin hautaan saaminen ja siskon saattohoito.



Itse olen selvinnyt mm. kaikkien neljän isovanhemman syöpähoidoista ja saattohoidoista. koska osa näistä tapahtui minun ollessa teini-ikäinen ei luonnollisesti vanhemmillani ollut aikaa ja jaksamista meille vanhemmille. Tätä syöpäsairastamista ja lopun odottamista oli meillä yhteensä 13 vuoden ajan. Alkoi siitä, kun olin 12v ja sitä kesti 25 ikävuoteen asti.



Olen selvinnyt äitini rintasyövästä, oman kasvaimen poistosta, isäni sydänkohtauksesta ja kuolemasta, miehen liikenneonnettomuudesta (känninen ajoi pyöräilijämieheni päälle) Mies oli pitkään sairaalassa eikä tiedetty, että heräkö koskaan elävien kirjoihin, hänen kuntoutuksestaan jne.



Lisäksi olen tarponut läpi monivuotisen keskivaikean masennuksen, parin läheisimmän ystävän kuoleman, anopin alkoholismin, miehen uskottomuuden ja siitä seuranneen avioeron.



Kaikesta edellämainitusta huolimatta raskaimmat elinkuukauteni ovat olleet ne kuukaudet synnytyksien jälkeen, kun vauvat koliikissaan piti minua hereillä koko ajan. Psykoosi ei ollut kaukana valvomisen takia.



Yhdellä lapsella jäi sairastelu päälle ja hän heräsi vuoden ajan joka yö vähintään 30-40 kertaa. lapsi siis nukahti noin pariksi minuutiksi ja sitten heräsi. Yksin olin, koska mies oli siellä kuntoutuksessa.



Osan omista elämänvaikeuksistani kerron vain siksi, että todellakin se jatkuva valvominen ja lapsen heräily on mielestäni ollut pahinta, mitä olen kokenut. Ja mielestäni olen kuitenkin kokenut aika monta muutakin ikävää asiaa.

mainostaa ympäri kylää miten hän allergisen lapsen kanssa on niin lujilla ettei kukaan "normaalin" lapsen äiti tiedä raskaasta pikkulapsiajasta mitään. Itse käyttää aina sanaa normaali lapsi...eli hänen lapsensa kai sitten on epänormaali.

Miten allergisen lapsen kanssa on niiiin kamalaa ja rankkaa? Sehän on kuitenkin vain allergiaa, ei mitään rasittavia luonteenpiirteitä kuten adhd:ssa tms. Miksei voi vain suhtautua, että lapsi nyt syö näin ja näitä ei syö, sillä siisti?

Joskus on todella vaikea saada selville, että mille ihmeelle se lapsi on allerginen. Se tekee elämästä yhtä pähkäilya, lapsi kärsii, eikä aiheuttajaa löydy. Allergioita kun on aika monenlaisia, ei niin yksinkertaisia kuin esim maitoproteiini tai pähkinä

Omat tekemiset ovat perusteltuja, hyviä, järkeviä tai vähintään ymmärrettäviä. Toiset sitten vaan ovat jonkinlaisia. Pitkäaikaisella, jatkuvalla valvomisella on jopa pitkäaikaisia neurofysiologisia vaikutuksia.

mutta eipä ole mitään määrää, johon ne vaikeudet sitten loppuisivat. Hyvin voi olla vaikka itsellä ja omilla lapsilla ollut se syöpä, ja sen lisäksi valvottavat vauvat. Ja vielä hometalo siihen päälle. Ja työttömyys ja ilkeä naapuri. Ja kissan allergia. Ja lama, kaamos ja lumeton talvikin vielä.



Ehkä pitäisi sanoa, että jos et ole vauvan kanssa valvonut monta kuukautta putkeen, niin et tiedä vauvan kanssa valvomisesta monta kuukautta putkeen mitään. Ei se tarkoita, etteikö vaikeuksista tietäisi, tietenkään. Samoinhan kaksosten vanhempi voi sanoa, että jos et ole kaksosten kanssa valvonut monta kuukautta putkeen, niin... Tai jos et ole kaksosten kanssa valvonut monta kuukautta putkeen ja sen lisäksi hoitanut uhmaikäisiä kehitysvammaisia kolmosia, niin... Tai jos et ole perheenjäsenen syöpähoitoja kokenut omaisena, niin et tiedä syöpähoitojen kokemisesta omaisena mitään. Tai jos et ole itse saanut hoitoa syöpään, et tiedä syöpähoidoista mitään. Tai jos et ole itse kokenut syöpää, puolison auto-onnettomuutta, vauvan koliikkia ja lapsen oppimisvaikeuksia samaan aikaan, niin et tiedä sellaisesta mitään.



Toisin sanoen et tiedä toisen elämän raskaudesta kun et ole sitä kokenut.