tänään tasan viisivuotta sitten klo 8.13 poikani kuoli
Kommentit (24)
Saako kysyä mihin hän kuoli ja minkäikäisenä?
niin saadaan vähän mässäillä sinun poikasi kuolemalla näin la- aamukahvilla. sitähän nuo haahkat haluavat.
meidän tuntemattomien kanssa?
Toivotko pahoitteluja tai muita myötätunnon osoituksia?
Saako kysyä mihin hän kuoli ja minkäikäisenä?
niin saadaan vähän mässäillä sinun poikasi kuolemalla näin la- aamukahvilla. sitähän nuo haahkat haluavat.
Mitä ap halusi avauksellaan? Jollei halua kertoa lisää?
Tämä keskustelupalsta, ei ilmoitustuspalsta. Ei pidä avata keskustelua, jollei halua keskustella.
niin saadaan vähän mässäillä sinun poikasi kuolemalla näin la- aamukahvilla. sitähän nuo haahkat haluavat.
Mikä pettymys sinulle, olitkin vain tavallinen utelias wt av-mamma.
Pahoillani. Varmasti ollut raskaat vuodet koko perheelle. Hellittääkö tuska koskaan?
oli viela kirjoittanut blogilleen, etta nain aikoo tehda, koska elama on merkityksetonta...miksi elaa koska lopputulos on kuitenkin vanheneminen ja kuolema. Kaikki niin ennalta arvattavissa.
Kirjoitti viela, etta haluaa nahda onko muuta.
Saiko vastauksen kysymykseensa, jaa meille jaljelle jaaneille arvoitukseksi, mutta tuskaa han ainakin aiheutti perheelleen.
Otan osaa suruusi, ap, se ei koskaan kylla havia.
Kahdeksan vuotta sitten juhannusta edeltävänä lauantaina mun isä 'putsasi asetta' ja ampui itseään päähän. Se jälkeen jääneiden suru on sellaisia asioita että jos ei ole omassa perheessä kokenut vastaavaa niin ei oikein osaa ymmärtää.
Ja muille: Mitä sitten jos joku haluaa lukea pahoitteluja, oman lapsen kuolema on varmaan rankinta mitä äiti voi kokea ja sitä kaipaa tukea asiassa vielä vuosienkin jälkeen. Kysytäänhän täällä kaikenlaisia mielipiteitä (osa ihan älyttömistä jutuista) jatkuvasti ja ihmiset jaksaa niihin vastaillakin..
että jotkut ovat niin pahantahtoisia että haluavat tälläiseenkin aloitukseen tulla riitelemään.
Ap:lle osanotot.
ja hienoa, että kuitenkin olet omalla tavallasi selvinnyt, olet tässä ja pystyt asiasta puhumaan. Pidä huoli itsestäsi ja hyvinvoinnistasi, sitä poikasikin toivoisi. :)
Ystävän pojan kuolemasta on myös viisi vuotta, ja vasta nyt on ruennut avautumaan asian kanssa ja alkanut käydä terapiassa ja olen siitä tosi iloinen hänen puolestaan.
Sinulle tämä päivä tulee olemaan varmaan kovin raskas. :( Otan osaa ja toivotan sinulle ja muille lapsensa menettäneille voimia surutyöhön sekä rutkasti enkeleitä (ystäviä) jotka kantavat teitä surun ottaessa vallan. Sekä onnen pilkahduksia.
Siunausta. Taivaassa tapaamme sitten joskus läheisemme!