Lue keskustelun säännöt.
apua 2 v kasvatukseen!
18.01.2013 |
minulla ja 2-veellä menee sukset ristiin nyt joka asiasta. lapsi on juuri täyttänyt 2, ja tuntuu että tahallaan ärsyttää niin kauan että suutun. Esim tänään heitteli iltapuurot pitkin pöytää ja tuolia, eikä lopettanut vaikka useasti kielsin ja sanoin että marjoja ei saa jos ei osaa syödä. Lopulta kannoin hänet huutavana ja nälkäisenä iltapesulle. Kun siitä oli rauhoittunut kieltäytyi tietenkin vielä hammaspesusta (antoi pestä kun lopulta sanoin että en pese sitten ja vein makuuhuoneeseen). Ja vielä kiskoi minua tukasta kun oli vieressä.
Mikä ihme auttaisi?
Kommentit (12)
Ei varmaan auta, jos halusit jotain supernanny-tyylisiä neuvoja että kun teet näin, näin ja näin, niin yhtäkkiä sun kaksvuotias uhmikses muuttaa kypsäksi, hillityksi miniaikuiseksi.
Itse tiedät parhaiten, mikä sua rauhoittaa silloin kun pinna meinaa katketa (monet sulkeutuu hetkeksi toiseen huoneeseen/kylppäriin/parvekkeelle tupakille/kuka mitäkin), lapsen normaalia kehitysvaihetta ei valitettavasti voi ylittää, alittaa tai ohittaa millään "kasvatus"metodilla.
Jos yhtään auttaa, niin puolen vuoden päästä tilanne on jo aivan toinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän esimerkiksi heittelee puuroa, niin siihen ei auta mikään uhkailu eikä järkipuhe. Lapsella ei ole vielä kapasiteettia ymmärtää sitä ja lopettaa käytöstään.
Alenna vähän rimaa, ja kokeile auttaisiko se, että kohtelet häntä hetken aikaa vielä ikäistään pienempänä. Kun puuroa heitellään, otat puuron pois ja selität että ei heitellä, ja annat jotain muuta. Jos lapsi on väsynyt, ekstralempeys voi ehkäistä raivareita.
Kaksivuotiaat ovat aika hankalassa iässä, eikä oma hermoni ainakaan ole niiden kanssa aina kestänyt. Mutta kaksivuotias on kuitenkin vielä niin pieni, ettei kerta kaikkiaan pysty tekemään kovin hirveitä asioita joista aikuisen kannattaisi vetää pultteja. Parivuotias ei myöskään mene pilalle siitä, vaikka joskus äiti turvautuisikin huijaamiseen, lahjomiseen tai antaisi vaan yksinkertaisesti periksi.
Lapsella on uhmaikä. Siihen ei auta mikään muu kuin aika. Mukaudu ajatukseen, että iltapuurot lentelee seuraavan vuoden ajan joka ilta seinään. Ja hampaiden pesu on seuraavat kaksi vuotta yhtä huutoa. Ne vain pestään, halusi lapsi sitä tai ei.
Ota jämerä, mutta ymmärtäväinen asenne. Uhmaikä on todella tärkeä kehitysvaihe.
esim tuo hampaiden pesu, ei niitä väkisin voi pestä. Olisiko parempi että jos lapsi ei avaa suutaan en pesisi ollenkaan, vaikka hän sen huomattuaan säikähtää ja antaisi ne pestä?
Samoin tuo puurojuttu, vienkö vain nälkäisenä nukkumaan jos puurolla leikitään, vai annanko niitä marjoja joita olen luvannut puuron jälkeen vai mitä?
Olen itse aika sähäkkä luonne ja niin on lapsikin, sekään ei helpota tätä vaikka tiedostankin että minun aikuisena pitäisi hallita tunteeni paremmin.
2-v ei todella hahmota syytä ja seurausta niin, että uhkaus olisi toimiva.
Kieltää ei kannata kuin 2 ihan max kolme kertaa. Syytä ja seurausta voit opettaa niin, että estät ei-toivotun tekemisen heti 2 tai 3 kiellon jälkeen. Jos kiellät monta kertaa, se menettää tehonsa. Siksi sen ei-toivotun toiminnan pitää loppua kieltoon. Nostat lapsen pois, viet lautasen pois tms.
Suuttua ei kannata, se lisää uhmaa.
Paljon positiivista huomiota. Usen kannattaa opastaa mieluummin kuin kieltää. Siis: tyyliin näytäpä äidille kuinka hienosti puurolusikka menee suuhun. Ei: älä sotke puuroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
esim tuo hampaiden pesu, ei niitä väkisin voi pestä. Olisiko parempi että jos lapsi ei avaa suutaan en pesisi ollenkaan, vaikka hän sen huomattuaan säikähtää ja antaisi ne pestä?
Samoin tuo puurojuttu, vienkö vain nälkäisenä nukkumaan jos puurolla leikitään, vai annanko niitä marjoja joita olen luvannut puuron jälkeen vai mitä?
Olen itse aika sähäkkä luonne ja niin on lapsikin, sekään ei helpota tätä vaikka tiedostankin että minun aikuisena pitäisi hallita tunteeni paremmin.
Jos heittää puuroa, varoita kerran ja jos sen jälkeen vielä heittää puuroa, anna jotain muuta kuten joku yllä jo mainitsi.
Hampaat voi pestä vaikka miten kiukuttelisi. Siinä olen ottanut asenteen, että ne pestään halusi lapsi tai ei. Ja tiedän, että se on vaikeaa. 2-vuotiaalla, puhumattakaan 3- tai 4-vuotiaasta on jo todella paljon voimaa, mutta jos mikään muu ei auta, olen vain ottanut tiukan otteen ja pessyt ne hampaat väkisin. Sitä ennen kannattaa kokeilla jotain muuta kuten luetaanpa ensin tämä kirja ja sitten pestään hampaat tai voi yrittää lorutella tms.
Ole aina johdonmukainen. Valitse ne taistelut joihin jaksat ja haluat alkaa. Lapsellakin tulee olla niitä kokemuksia, että hän pystyy vaikuttamaan asioihin. Voit esim. näyttää kumpaa hilloa haluaa puuron päälle tms.
Periksi ei kannata antaa, mutta taistelut kannattaa valita.
Tee hampaidenpesusta hauskaa. Hampaidenpesu laulu, purskuttelu ja hammaspeikkojen etsintä. Jos tulee raivari, niin rauhoitat ja jatkatte sitten. Jos ihan mahdoton, niin parempi huonosti pesty kuin se, että annat periksi.
Puurossa sama juttu. Jos rauhoittumista jälkeen menee pelleilyksi, niin sitten nälkäisenä sänkyyn. Jos menee joka ilta pelleilyksi, niin sitten puuro aiemmaksi.
Ja siis lapsi päättää paljonko syö. Aikuinen päättää sen millä tavoilla pöydässä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lakkaat stressaamasta siitä ettei kaikki mene kuten oppikirjoissa, ja luotat siihen että asiat helpottuvat kun lapsi kasvaa ja lapsen ymmärrys lisääntyy. Hampaat voi pestä tietenkin väkisinkin, tai sitten kokeilla saisko ne pestyä lasta naurattamalla (meillä tehosi aina, kun aloin naureskella Nauravaa kulkuria. Lapsi hekotteli suu auki ja hampaat oli pesty. Tähän tosin vaaditaan äidiltä tietty rento mieliala). Hampaat voi myös jättää pesemättä, jos ei vaan jaksaisi, ja antaa vaikka ksylitolipastillin. Lapsi kehittyy koko ajan, ja häntä on koko ajan helpompi motivoida tekemään yhteistyötä. Kohta lapsesi jo tajuaa esimerkiksi tarratauluista jotain, ja jos kaksivuotias jostain tykkää, niin tarran liimaamisesta tauluun, se jo itsessään toimii palkintona. :)
Jos on oikein kriisivaihe päällä, niin huolehdi vaan ne tärkeimmät hommat ja olkaa muuten vaikka miten hunningolla, asiat järjestyvät kyllä etkä ole menettänyt auktoriteettiasi tai pilannut lapsen kasvatusta.
Siinä kohtaa ei lapsi saa päättää.
Jos heittelee puuroa, ruoka otetaan pois pöydässä istutaan silti sovittu aika. Kertaalleen voi saada lautasen takaisin.
Jos tukistaa niin sanon napakasti että äitiä ei tukisteta, äitiä silitetään. Tarvittaessa silitän lapsen kädellä omaa päätäni ja kehun sitten kovasti. Anteeksipyyntöä harrastetaan myös, meidän 2v pyytää tuommoisissa tilanteissa yleensä itse anteeksi, siskoltaan opittu tapa. Esikoinen 2v ei ehkä anteeksi sanan päälle vielä ymmärrä Mutta pikkuhiljaa..
Meillä iltatoimet sujuu melko mukavasti kun sanon että ehditään lukea monta kirjaa iltasaduksi jos pesut ja pisut tehdään nopeasti. Tai jos viivyttelee niin sanon että kohta ei ehditä lukemaan ollenkaan iltasatua.
Mutta raivopäitähän kaksvuotiaat on, se kuuluu asiaan. Muista että sinä olet aikuinen eikä sun kuulu olla raivopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neiti itse kävelee, neiti tietäväinen. Yksin minä kuljen kas, olen kaksivuotias. Kukaan ei näin suurta saa, kädestä nyt taluttaa. Olen minä itse neiti tietäväinen.
Tsemppejä.
T toinen 2v n äiti joka muistaa isommasta lapsesta että on ohimenevää ja vaatii hermoja.
eikai kukaan voi olla menettämättä hermojaan jos lapsi riittävästi yrittää? ihme kommentteja.
Odotellessa vaan yrität olla johdonmukainen, pitkämielinen, mutta tiukka. Ja myös nauttia lapsesta, he ovat uskomattomia aarteita kuitenkin. t. kolmen äiti.