Nyt oikeasti, mikä mulla vois olla?
Oon päälle kolmekymppinen useamman lapsen äiti. Kärsin ajoittaisesta ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista. Näihin syön Sepramia ja tarvittaessa Opamoxia. En polta enkä juo ja Opamoxia käytän hyvin hillitysti.
Ongelma on, että näitä kaikenlaisia oireita aina vaan riittää ja riittää. Väsyttää ihan mielettömästi. Aamuisin aamupalan jälkeen voisin kohta jo nukahtaa päikkäreille, jos voisin.
Vatsaa turvottaa, välillä menee vatsa yhtäkkiä ihan ripulille ja välillä taas on normaalimpi, vatsaa myös välillä vihloo ja välillä vääntää.
Oksettava/etova olo on nykyään lähes päivittäistä; tämä alkoi reilu vuosi sitten syksyllä. Oli parempana välillä kunnes viime syksynä alkoi taas pahentua. Mukaan kuvioon on tullut myös se, että yökkäysrefleksi on jotenkin yliherkistynyt. Hampaita harjatessa varsinkin aamuisin on usein vaikeuksia, yököttää niin helposti. Joskus, ei kovin usein, on palan tunnetta ja/tai kipua kurkussa/nielussa ruokaa syödessä. Varsinaista oksennusta ei tule, mutta vähintään muutamia kertoja viikossa joudun yökkimään.
Närästyspoltetta on todella todella harvoin, siitä ei voi johtua, koska tunnistan kyllä närästyskohtauksen.
Lihakset on väsyneet, rasittuneen oloiset enenevissä määrin nykyään. Varsinkin reisilihakset. Palelen myös helposti.
Liikunta, flunssat ym. "rasitus" pahentaa yleensä oireita.
Perusveriarvot ok kuulemma. Keliakiavasta-aineet negatiiviset, laktoosi-intoleranssi todettu ja laktoositonta ruokavaliota noudatan. Kilpirauhasarvot olleet jo pitempään sellaiset, että tsh on normaali, noin 2,5-3, mutta T4 on aina viiterajojen alarajoilla, yleensä 11.
Arvauskeskuksen yleislääkärien mukaan mulla on ärtynyt suolioireyhtymä. Psykiatri niputtaa kaikki oireiluni ahdistuneisuuden piikkiin.
Kaikesta kärsimyksestä huolimatta masentunut en ole koskaan ollut. Vaikka en syöpää koskaan ole sairastanu enkä tiiä miltä se tuntuu, niin kuvailisin nykyistä oloani "syöpäsairaaksi". On vaan koko ajan niin heikko ja väsynyt olo erityisesti fyysisesti, mutta kyllähän tämä henkisestikin rankkaa on ja kun on tuo ahdistuneisuuskin.
Mitä mieltä olette, jos jaksoitte lukea näin pitkälle? Onko tämä vain psyykkistä vai voisiko ahdistuneisuuden, väsymyksen ja oksetuksen selittää ainakin osittain jokin piilevä fysiologinen sairaus?
Kommentit (30)
Avioliitossa olen. Mies ei pidä henkisessä otteessa, enemmän se raukka joutuu venymään tämän minun oireilun vuoksi. Muutaman kerran vuodessa viettää poikien kanssa saunaillan, muuten ottaa saunaoluen tai kaks pari kertaa viikossa. Ei lyö eikä hauku.
Sitäkin mietin, että voiko tämä vaan olla kerta kaikkiaan masennusta tms. enkä vaan tajua olevani masentunut. Oireet vaan on niin helkkarin fyysisiä, että jos niitä ei olis niin oliskohan ahdistustakaan.
Aikoinaan lukioiässä noin 15 vuotta sitten sain ekoja kertoja paniikkikohtauksia ja oli jotain vatsavaivoja. Silloin kun tutkittiin, niin todettiin laktoosi-intoleranssi ja kilpirauhasarvoista lääkäri myös mainitsi, että pikkasen heittää (en todellakaan enää muista arvoja), mutta arveli johtuvan hoitamattomasta laktoosi-intoleranssista. Myöhemmin oon miettiny, että entä jos kilppariarvot alkoi jo lukioiässä mennä huonohkoiksi ja omituiset oireilut silloin johtuivatkin siitä. Sitten meni yli vuosikymmen, että paniikkikohtauksia oli vain muutama vuodessa kunnes vajaa pari vuotta sitten alkoi tämä kaikenlainen rajumpi oireilu. Takana kolme synnytystä. Voisiko olla, että ne on sekottanu hormonitasapainoa elimistössä ja myös kilpirauhasoireilua?
Oireilu on sellaista vuoristorataa. Samana päivänäkin voi olla aamusta hirveä oloa, päivällä parempi ja taas illalla huonompi. Toisena päivänä taas ihan erilainen. Ei mitään logiikkaa eikä ole sellasta tasaisen matalaa mielialaa koskaan. Kun on oikein huono olo fyysisesti niin tottakai meinaa iske epätoivo henkisesti, että taas tätä ja miten jaksan jne. Mutta heti, kun fyysiset oireet lievemmät tai jopa poissa, niin tunnen itseni aikalailla terveeksi myös henkisesti.
Kiitos teille, jotka jaksatte lukea ja jopa vastaillakin.
Oletko varma että saat yöllä nukuttua? Sanoit että uni on katkonaista ja levotonta...
Entäs jos sulla on uniapnea? Siihen ei edes tarvita suurta ylipainoa, vaan voi johtua esim leukojen rakenteesta...
Mulla oli. Vain verenpaine oli vähän koholla, ei muuta oiretta. ja nenä aina tukossa. Väsytti pahinpina päivinä siin että oksetti, olin valmis päiväunille heti kun sain aamupalan syötyä ja vaatteet päälle. Oli pienet lapset, joiden takia oli vain jaksettava vetää päivän ruljanssi. Touhusin lasten kanssa aktiivisesti aamupäivän, jotta sain heidät päiväunille ja sain itsekin nukahtaa. Yöllä uni ei virkistänyt, heräilin. Aamuyöstä saatoi herätä litimärkänä hiestä.
Kuorsasin, mutta mieskään ei osannut sanoa hengityskatkoista mitään. Ihana tk-lääkäri teetti uneliaisuuskyselyn ja kirjoitti lähetteen eteenpäin, vähän liioitteli oireita jotta minut kanssa otettiin unitutkimukseen. Seiltä löyti vaikea uniapnea, johon hoidoksi cpap-laite kotiin. Kurja kärsä se oli, mutta sinne ne häipyivät - univelat. Ihanaa kun jaksoi taas.
En oikein jaksa uskoa, että olis uniapneaa. Ei ole käsittääkseni mitään hengityskatkoksia (ei ainakaan mies ole huomannut, jos on vielä valvonut samassa huoneessa minun nukkuessa), en kuorsaa koskaan, olen hoikka.
mutta itselleni tulee sun ripulista jne mieleen se että millainen on sun ravinto?
Suolistokin tosin voi kulkea stressin kanssa käsikädessä yhdessä sekaisin. Itse olen vähän jännittäjä luonteeltani ja teen kaiken maailman tilanteissa hätäpaskat. Eli ennen lähtöä jonnekin suoli toimii. :D
Ja liian vähäinen veden juominen voi tehdä sekavuutta ja kylmänoloa.
Suusta taas tuli mieleen että oletko käynyt hammaslääkärillä milloin viimeksi? Se voisi olla mutkaton tapa tutkia suun ja nielunalue myös. Ihan siitä vaan tuli mieleen kun suuhun harjaa laittaessasi tulee olo että tekee mieli yökätä.
Ahdistuneisuus voi kuitata monia asioita ja olosi voisi parantua jos tilanne paranee.
Mutta kokeile juoda vettä niin jos kylmä menisi ohi? :)
Väsymys, palan tunne kurkussa, kuvotus, vatsan väännöt ja turvotukset voisi viitata refluksitautiin.
Varastoraudat kannattaa myös tarkistuttaa labrassa.
Sulla on selvä kilpparin vajaatoiminta. Ihan kaikki oireet viitaa siihen. Suosittelen, että hakeudut funktionaaliselle lääkärille. Aikaa voi olla vaikea saada ja maksaa, mutta sillä saat ton pakinkin kuntoon ja kerralla oikeanaisen lääkityksen ja hoidon.
Nimin. Ei se thyroxin mikään ihmelääke ole, vaikka sellaisen lääkityksen saisitkin. Ja saatkin vähintään endolta, mikäli TA lääkärisi on noin pässi.
Aika typerää ellei vaarallista diagnosoida tuntematta tapausta ja varsinkin kun ei ole tutkittu. ihmiset saa tälläisiltä palstoilta kauhukuvia ja juoksevat turhaan lääkärissä. Tuossa aikaisemmin joku laittanut testin, se varmasti antaa suuntaa...
Vai onko parisuhdetta lainkaan?
Mulla edellisessä suhteessani mies piti mua henkisessä otteessa, se yhdistettynä pieniin lapsiin ja vielä työelämän vaatimuksiin -> paloin loppuun ja aloin saada aivan juuri kuvailemiasi oireita. Ihan kuin mun kirjoittamaa. Paitsi että en tarvinnut lääkkeitä, otin avioeron.